maanantai 17. elokuuta 2015

Kanttarellipastaa ja Codeccea

Yksi loppukesän suurista huveistamme on kanttarellojen metsästys. Niitä löytyy mitä erilaisimmista paikoista, kuten koivulehdoista, mäntykankailta, kaupungin hautausmaan reunalta, maalaisteiden ojista, ja rannoilta. Näihin keltaisiin kultaisiin voit törmätä missä vain, joten pidä silmäsi auki.

Kattarelli on huono sieni säilöttäväksi, pakastaminen sitkistää sen ja kuivatus vie maun. Siten nämä sienet kannattaa käyttää tuoreena, ja yksi parhaista ja simppeleimmistä resepteistämme on vanha kunnon kanttarellipasta, tällä kertaa lisukkeena paistettua kotijuustoa:

litra kanttarelloja
puoli prk ranskankermaa
iso kesäsipuli silppuna
kaksi pientä valkosipulinkynttä hienonnettuna
(porkkanan naatteja)
1 sitruunan mehu
loraus valkoviiniä
mustapippuria
muskottipähkinää
suolaa 
sokeria

Laita pannuun sienet ja sipulit sekä öljyä. Kuullota hetki. Lisää viiniä ja mausteet. Hauduttele hetkonen. Lisää ranskankerma, sitruunamehu, naatit hieman ennen tarjoilua, pyörittele kastike pastan kimppuun ja lapa lautaselle. 

Paistettu kotijuusto:
Laita kotijuusto marinoitumaan pari tuntia etukäteen: sitruunan kuori raasteena sekä hakattua minttua sopivan kokoisiksi paloitellun juuston kimppuun. Ennen paistamista pyörittele juustot ruisjauhoissa ja paista öljyssä kuumalla valurautapannulla. Nosta juustot pastan päälle ja nauti syyskesästä.
Viininä meillä oli Trenton alueella viiniä valmistavan Pisonin sulfiititon, luomumenetelmin tuotettu Codecce. Viini on sekoitus Trenton paikallista nosiolaa, chardonnayta, sauvignon blancia ja goldtramineria (joka lienee gewurzin sukulainen). Viinin tuoksu on leveä ja eksoottisen hedelmäinen, siitä löytyy hunajamelonia ja passionhedelmää. Mukana on selvästi aistittavana sauvignonin tioliyhdisteiden tuomaa vihreyttä. Nosiola tuo yhdistelmään loistavan hapokkuuden, joka pitää muutoin eksoottisen hedelmäisyyden aisoissa ja raikkaina. Viini on todella moniulotteinen ja mielenkiintoinen, ja se kehittyy lasissakin aivan mukavasti. Viini sopii täyteläisyytensä ja toisaalta hapokkaan jälkimakunsa vuoksi hyvin ranskankermaiselle pastalle. 

Kesän oltua mitä oli voimme nauttia hyvällä omallatunnolla syksyt parhaista puolista! 

2 kommenttia:

  1. Oletko kokeillut pakastaa kanttiksia vedessä? Meillä kanttikset pilkotaan ja pakastetaan juurikin vedessä sellaisenaan ja aika hyvin ne toimivat, niin maku kuin rakenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas vinkistä. Täytyy kokeilla, jos kanttarellit säilyisi paremmin näin. Pakkanen vaan alkaa taas kerran täyttyä huolestuvaa vauhtia, kun kesän sato pitää saada talteen.

      Poista