Viinibloggaajien syksyn kokoontumisajot: Vierailulla paikallisella panimolla

Olemme kokoontuneet viinibloggaajien kanssa nelisen kertaa viimeisen vuoden aikana. Aikaisemmat kerrat tapaamiset ovat olleet Helsingissä, mutta tällä kertaa saimme houkuteltua muutaman bloggaajan myös Tampereelle. Fiiliksiä tampereelle saapumisesta voit käydä lukemassa Blanc de Blacsin puolelta. Järjestelytoimikunta eli me, Viinillä-blogin Heta ja Viinikartan blogin Janne ja Jens olimme keksineet vaikka mitä kivaa bloggaajakollegoimme pään menoksi.

Ensimäisenä lauantaina oli ohjelmassa viedä viinibloggaajat epämukavuusalueelle ja otimme suunnaksi raholassa sijaitsevan Pyynikin käsityöläispanimon. Katrilla on lahjaksi saatu pieni osakkuus panimossa ja lisäksi panimon oluet ovat olleet meidän suissa varsin maistuvia tuotoksia. Panimo keräsi viime vuonna joukkorahiotuksella alkupääomaa panimon toiminnan käynnistämiseen. Viinitarhaa ei tampereelta löytynyt, joten panimoon oli tyytyminen.

Panimon pihassa meidät otti vastaan Matti Olkinuora, joka johdatteli meidät entiseen Atrian lihatehtaan lähettämöön. Vierailu oli erittäin opettavainen kokemus meille viinibloggaajille, joiden tietämys oluen valmistuksesta saattaa olla aavistuksen puutteellinen. Minulle jäi kierroksesta päällimmäiseksi mieleen se intohimo, jolla panimo on rakennettu. Suurehko tulipalokaan ei ole lannistanut pienpanimoyrittäjiä, vaan toiminta on käynnistetty tänä syksynä käytännössä kokonaan uudestaan. Panimon tilat olivat pienet ja kompaktit, mutta laatua siellä kyllä valmistui aidolla käsityöläismeininkillä. Oluet pulloitetaan käsin, etiketit on ennen liimattu käsin molemmille puolille pulloa jne. Rakkaudesta lajiin voisi jopa sanoa.

Rakkaus olueeseen on kannattanut, koska panimon lippulaiva tuote Vahvaportteri palkittiin elokuussa Berliinisä kultamitalilla kansainvälisillä pienpanimomessuilla. Mahtoi tuntua hyvältä kaikkien vastoinkäymisten jälkeen. Jätän suosiolla yksityiskohtaisemmat raportit oluen teon hienouksista ammattilaisille ja totean vain, että kyllä Tamperelaisesta pienpanimosta saa olla ylpeä. Heidän oluensa eivät ainakaan meidän viinibloggaajien suussa yhtään hävinneet ulkomaisille vastineilleen. Minun suussani parhaita oluita olivat Simo-vehnäolut ja kultamitallilla varustettu Vahvaportteri. En yleensä piittaa tummista ja vahvoista oluista, mutta vahvassa portterissa oli kaikki todellakin tasapainossa. Varsin nautittavaa tavaraa,  harmi että sitä ei saa alkosta. Jos haluat tilata panimon tuotteita suosittelen tutustumaan papabeers-verkkokauppaan, jonka panimon panimomestari Tuomas Pere perusti vastalauseeena suomalaiselle alkoholisäännöstelylle. Onhan se nyt täysin naurettava ajatus, että en saa hakea panimon tuotteita raholasta omaan käyttöön vaan joudun tilaamaan ne nettikaupasta, joka kierrättää oluet viron kautta. Tämäkö on sitä pienyrittäjien suosimista Suomessa kysyn minä ihmeissäni.

Kiitokset panimon väelle, että saimme tulla tutustumaan panimon toimintaan. Seuraavissa osissa sitten lisää sokkopullotastingista ja skumppabrunssista.