Syksyn satoa

Syksy on ongelmallista aikaa viinin ja ruuan ystävälle. Ja etenkin harrastelijapuutarhuriviiniharrastajalle. Iltojen pimetessä ja päivien viilentyessä alkaa tehdä mieli punaisempia viinejä. Toisaalta kuitenkin kasvimaan sato huutaa seurakseen herkullisia Ylä-Loiren sauvignoneja, Burgundin valkoisia, Alsacen rieslingejä ynnä muita huikeita valkoisia viinejä. Omenien kypsyessä trockenbeerenauslese alkaa tuntua helpolta sanalta. Onneksi on sentään tomaatit ja chilit parvekkeella.

Tänä vuonna kasvimaan sato jäi mökillä valitettavan pieneksi. Syynä tähän oli puutarhurin laiskuus ja joulua kylmempi juhannus, joka olisi vaatinut taimien peittelyä räntäkuuroilta piiloon. Osan kasvimaasta jouduin uudelleenkylvämään heinäkuun alussa, ja siten saimmekin nyt loistavia sormen kokoisia kesäporkkania syyskuussa. Pieni koko, huikea maku. Palsternakka oli uusi kokeilu, ja onnistui yli odotusten. Laatu korvaa määrän, maistuivat mahtavalle. Papuja saatiin taas kilokaupalla, vaikka pensaat jäivät pieniksi. Perunat jäivät pieniksi, mutta ei tuollaisissa isovarpaan kokoisissa siikleissä noin maullisesti ole mitään valittamista. Lavassa kasvaneet yrtit menestyivät, ja anopin yksipuolisen kylvön ansiosta meillä on sileälehtistä persiljaa noin kymmenen vuoden tarpeiksi. Kerrostaloasunnon lasiparvekkeelta saatiin sitten vähän muitakin yrttejä. Tuolla kyseisellä eteläparvekkeella kypsyvät paraikaa herkulliset roma-tomaatit ja punaiset espelet-chilit.

Sitten niihin viineihin. Joitakin yleissuosituksia voisin heitellä ilmaan syksyn sadolle.
Palsternakka on hyvin aromaattinen ja kypsennettynä makeahko. Sille sopisi mielestäni mineraalinen SB, joko Pouilly-Fume tai Sancerre. Uutta maailmaa kannattaa tässä välttää, överiherukka peittää palsterin herkullisen maun.

Pavut ovat hieman hankala kapiitteli. Niissä on hieman makeutta, mutta toisaalta reippaasti mineraalisuutta. Tähän voisi lähteä hakemaan jotakin samankaltaisilla attribuuteilla varustettua viiniä, kuten vaikka Moselin Rieslingiä. Toisaalta mineraalinen ja paahteinen samppanjakaan ei ole paha, etenkin jos dippailee papunsa ruskistettuun voihin.
Porkkana on hankala, en tiedä miksi. Voisin kuvitella ehkäpä jotakin hieman täyteläisempää ja hieman pähkinäistä... Juran Savagnin olisi varmasti oiva, jos sitä saisi käsiinsä. Myös kevyesti tammitettu chardonnay voisi toimia, esimerkiksi hiljattain maistamamme Arbois Harmonie joka on myös juralainen.
Perunan kaveri on mielestäni riesling: paistettua kalaa, uusia pottuja ja rieslingiä. Piste.
Parvekkeelta tulee onneksi jotakin punaisellekin. Tomaatteja ja chiliä voi mukavasti yhdistää pastakastikkeeksi tai pizzaksi, ja näillehän käy sitten mikä vain kevyempi italialainen. Barbera voisi toimia hyvin, ja Toscanan Chianti toki toimii tomaatille aina.
Ja kun ne omenat jalostuvat piirakoiksi ynnä muiksi herkuiksi, niin kannattaa kaivaa käsiinsä niitä makeampia rieslingejä. Tai jos ryydität makeat omppuherkkusi pähkinöillä, niin kokeile jalohomeisia kuten Sauternesia.

p.s.
Sienet eivät tule kasvimaalta, mutta suosittelen kokeilemaan yhdistelmää pikkelöidyt sienet (kanttarellit, suppilovahverot, lampaankääpä, karvarousku...) ja fino-sherry. Toimii.