Uutta maailmaa ristiin rastiin. Sokkona.

Kalevan viiniklubin voimin maistettiin pitkän loppiaisviikonlopun lauantaina kuusi uuden maailman viiniä, jotka Herra Viinikartta oli valinnut. Kuten ehkä olette huomanneet, olemme itse olleet varsin laiskoja etsimään mielenkiintoisia viinejän muualta kuin Euroopasta. Siksi odotimme tastingia mielenkiinnolla.

Siis kuusi lasia täyteen ja nenä töihin.

Ensimmäinen viini oli hyvin maanläheinen, aavistuksen paprikainen. jonkinlaista vähäistä (lääkemäistä) yrttisyyttä oli myös aistittavissa, mutta valitettavasti tuoksusta nousi pintaan selvä asetonin ja spiritus fortiksen tuoksu, joka ei ollut miellyttävä. Maku oli melko täyteläinen ja pyöreähkö. Happoa oli keskinkertaisesti, joten ihan täydeksi lätkyräksi tämä ei jäänyt. Tasapaksu tapaus, jonka tuoksussa siis jotakin epämiellyttävää. Not my cup of wine.  Ja 1. viinihän paljastui lopulta olemaan Don David Malbec Reserve 2011 Saltasta, alkon hintaan 11,99 e. Alue saattaapi selittää keskivertomalbecia paremmat hapot.

Seuraava viini oli makuuni hieman parempi, ja pääsi testissä sijalle 3/6. Tuoksussa oli kypsää punaista marjaa, hieman hengittäneenä mansikka nousi pintaan. Kohtalainen mausteisuus, keskivahva + tammi. Suussa viini oli pyöreähkö, hieman edellistä hapokkaampi ja keskipitkän makuinen.  Siemailuviini, ei suurta elämystä mutta vallan hyvän pituuden omaava tuotos. Kyse oli Dry Creek Valleysta Kaliforniasta tulevasta Sbragian La Promesa , Zinfandelin ja Petite Syrahin sekoite vuodelta 2009. Alkon hinta tälle 34,90

Kolmannessa lasissa oli syvän purppurainen viini. Tuoksussa kasvimaisia piirteitä, luumua, maanläheisyyttä, pippuria. Kaikenkaikkiaan hedelmäinen tuoksu, jonka yli kuitenkin puski voimakas tammi. Suussa pyöreä, keskitäyteläinen ja melko kosiskelevan makuinen. Ei lainkaan kelvoton, kun ottaa huomioon että kyseessä oli lopulta etelä-afrikkalainen Pinotage. Toisaalta KWV Mentors Pinotagesta 2011 pyydetään järkyttävät 30,40 e, mikä on tästä tuotteesta ryöstöhinta. Sama tosin pätee myös edelliseen.

Neljäs viini tuoksui selvästi Australialta: Eukalyptusta, minttua, eläimellistä taustaa kera runsaan punaisen marjan. Maussa vahva tanniini sekä hyvä voimakkaanpuoleinen hapokkuus. Viini oli tuoksuun nähden yllättävänkin raikasrakenteinen: odotin paksua ja leveää. Myös jälkimaku jää yllättävän lyhyeksi ja ohuehkoksi. Tuoksun aromimaailma oli hieman överi, mutta sinänsä mukava. Tästä syystä pääsi tilalle 2/6. Kyseessä oli Jim Barryn the Lodge Hill Shiraz 2011, alkon hintaan 16,99. Rypäle tuli yllätyksenä, tuoksun perusteella ajattelin että kyseessä olisi saattanut hyvinkin olla Coonawarran CS, mutta kyseessä olikin Claren Shiraz. Jännän yrttinen viini, joka sopii varmaankin kivasti vaikkapa lihapadalle, ei välttämättä tarvitse sitä aussipiffiä.

Viides lasi oli illan voittaja. Tuoksu oli hillitty: Punaisia marjoja, pippuria, maanläheisyyttä ja tammea, joka ei kuitenkaan peittänyt muuta viiniä alleen.  Maku on äärimmäisen tasapainoinen. Marja maistuu, samoin vieno mineraalisuus ja pippurinen mausteisuus. Pitkää jälkimakua sävyttää hyvin integroitunut lyijykynäinen tammi. Ei vaniljahyökkäystä. Todella tasapainoinen, porukan fiinein tuote joka siis sokkona päätyi 1. sijalle kirkkaasti. Eikä ihme, hintakin oli selkeä ykkönen. Kyseessä oli Gravas Del Maipo 2007, Concha y Toron lippulaiva. Hintaa tällä huikeat 71,30 e. Oikein laadukas viini, mutta silti mielestämme täysi röystö. Tähän hintaan saa jo huomattavan luonteikkaita vinkkuja vanhasta maailmasta.

Viimeinen viini oli täydellinen ällötys. Pienen lapsen isänä tulee välttää rumia sanoja, joten en voi täysin kuvailla reaktiota tähän lasiin. Tuoksuusa oli päälimmäisenä pohjaan poltettu toffee, josta myös pikinen asvalttityömaa tai koko viikolopun muhinut tuhkakuppi tuli mieleen. Vaivalla kaivamalla myös suklaisia nuotteja sai esiin. Marjaa ei haistanut lainkaan, överi poltettu tammi oli kaikenkattava. Maussa tuoksun aromit toistuivat, toffee korostui. Tanniinit olivat raa'at, kovat ja lyhyehköt. Aivan kamala viini.   Garzón tannat 2012  tulee Uruguaysta, ja sitä on kypsytetty pääosin uusissa tynnyreissä 12 kk. Tosin maistui siltä, että ne tynnyrit on ensin paahdettu isosti, silputtu sahanpuruksi, sekoitettu viiniin ja annettu muhia se vuosi ennen suodatusta. Hyi.

Jännä maistingi. Vahvisti käsitystäni siitä, että edulliseen hintaan uudesta maailmasta ei löydy järin mieleenpainuvia tai omaperäisiä viinejä. Kovan hinnan maksamalla sai hyviä tuotteita, mutta tässä kolmen kympin paraemmalla puolella liikuttaessa alkaa euroopan viineistä irrota jo melko huikeitakin tuotteita. Uusi maailma jää edelleen odottamaan meidän osalta löytymistään. Olisi mielenkiintoista päästä tastingiin, jossa olisi vaihteeksi alle 20 euron uuden maailman viinejä. Osuisiko silloin hinta-laatusuhde paremmin kohdilleen?