Empordá, tällä kertaa jotain aivan erilaista

Kuva: Decantalo.com

Taannoin maistettu Mas Oller oli voimakasrakenteinen viini siemailtavaksi ja tuhdimpien ruokien kanssa nautittavaksi. Nyt vuorossa oli saman D.O. alueen tuotos, Castillo Pereladan Finca la Garriga.

Kyseessä on tarhaviini, mitä voidaan Empordan kohdalla pitää merkittävänä. Alueen maaperä on nimittäin hyvin vaihtelevaa, ja eri tarhojen samankin lajin rypäleet saattavat erota toisistaan hyvin merkittävästi. La garrigan tarhalla kasvaa 50-vuotiaita carnacha- ja cari nyena-köynnöksiä. Maaperä tarhalla on savipohjainen, mukana hiekkaa ja soraa.

Tähän viiniin on käytetty vain carinyena- eli samso-rypäleitä.Decantalosta tilattu pullo on varsin iäkäs, vuosikertaa 2001. Avaamisajankohta oli sopiva, sillä viini oli loistavassa iskussa!

Tuoksussa oli tummia kypsiä punaisia marjoja, selkeää mausteisuutta. Tuoksu sai odottamaan melko voimakasrakenteista ja paksuakin viiniä. Odotus ei toteutunut, suutuntuma olikin huomattavan raikas ja marjainen. Tanniinit olivat iän myötä pehmentyneet samettisiksi. Yllättävää oli kuitenkin se, että hapot olivat edelleen todella voimissaan, mikä korosti raikkautta. Maku oli pitkä ja miellyttävä, tummamarjaisesta raikkaudesta haipuvaan mausteisuuteen. Jälkeen jäi kuitenkin ennen kaikkea raikas fiilis. Aromien ja rakenteen yhdistelmä oli jännittävä. Aromit paksuhkoja, rakenne kuitenkin kevyehkon raikas mutta hapokkuuden vuoksi jämäkkä. Rakenteesta tuli mieleen lähinnä Alto Adigen tai Itävallan Pinot Noir, aromimaailma taas oli selvästi Espanjassa.

Tämä viini menisi uskoakseni loistavana parina kermaiselle possulle tai tuhdissa kastikkeessa uiskentelevalle ankalle tai sorsalle.

Mahtava kokemus. Tuoreempia vuosikertoja on edelleen saatavilla decantalosta, ja jos teette tilausta niin suosittelen lämpimästi!