Viikonloppuna syötiin syksyn riistakauden kunniaksi sorsaa (tosin viimevuotista ja ranskalaista, Tampereen laatulihan pakastimentyhjennyksestä edukkaasti hankittua :). Alkuruuaksi lisäksi oman pakkasen kätköistä mausteliemessä keitettyä poronkieltä, johon etenkin Heikki kovasti tykästyi viime talvena.
Klassinen valinta sorsalle olisi ollut tietysti burgundilainen pinot noir. Koska näitä ei kuitenkaan yleisesti ottaen ole saatavissa kovin edullisesti, päädyimme erilaiseen burgundiin.Nimittäin beaujolais'n gamayhin. Kyseessä ei luonnollisesti ollut noveau vaan hieman kypsempi tapaus, Joseph Drouhinin Moulin-à-Vent 2011.
Viini on väriltään syvän purppurainen. Tuoksu on kypsän marjainen. Siinä on aistittavissa ylikypsiä puolukoita ja karpaloita, mutta myös
tummempia karhunvatukkaisia vivahteita.Tuoksu on kaiken kaikkiaan varsin maanläheinen ja jopa hieman tallintakainen, mukana myös hentoa tammista mausteisuutta. Suussa viini tuntuu ensin pyöreältä, ja hapokkuus oli makuumme hieman hentoinen. Lopussa löytyy tammista tanniinisuutta, joka tuo rakennetta keskipitkään jälkimakuun.
Ruuan kanssa viini toimi yllättävän hyvin. Etenkin sorsan ylikypsäksi padassa haudutetut koipipalat korostivat viinin hapokkuutta, mikä oli tervetullutta. Näille herkkupaloille viini olikin mitä oivallisin kaveri. Myös sinihomejuusto-puolukkakastike toimi, eikä suolaisuus tehnyt viinistä liian polttavaa. Lisäkkeenä oli punajuuri-omenapaistosta höystettynä suppilovahveroilla. Tämä makeahko lisäke toimi myös viinin kanssa lisäten kulmikkuuden tuntua viinissä.
Kokonaisuutena todettakoon, että ilman ruokaa tämä tuntui jotenkin ylikypsältä ja raskaalta, mutta ruuan kanssa raikkaus korostui ja ruoka teki viinistä selvästi paremman. Ruokaviini, siis sanan todellisessa merkityksessä. Kokkeilkaa.
Darker nights, darker wines.
-heikki-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti