Joulun muistoja

Joulu meni mukavissa merkeissä, perinteiseen tapaan perheiden parissa. Hyviä ruokia syötiin ja mahtavia viinejä juotiin. Muutama erityisen hyviä ruoka-viini-yhdistelmiäkin löydettiin. Toisaalta vastaan sattui myös lieviä viinillisiä petymyksiä.

Joulu siis aloitettiin aatonaattona, jolloin vietettiin kiireisen pikkujoulukauden jälkeen perinteisiä kahden hengen pikkujouluja Muga 1995 Reservan, Faustino 2005 reservan, manchegon ja suklaan voimalla. Muga oli yksi joulun hienoista viinikokemuksista. Viini avattiin vasta juuri ennen maistamista, vaikka se olisi dekantoinnista hyötynyt. Halusimme kuitenkin testata viinit rinnakkain heti avaamisesta.

Mugassa näkyi selvää ikääntymisen tuomaa ruskeaa sävyä lasin reunalla, kun taas Faustino oli vielä  selvästi purppurainen. Mugan perustuoksu oli viikunainen, mutta mukana mausteisuutta, nahkaa sekä jotakin allekirjoittanutta sherrystä muistuttavia pähkinäistä vivahdetta Suussa viini oli

Yllättävänkin hapokas. Tanniinia oli hyvin jäjellä, ja rakenteeltaan viini tuntui olevan vielä täydessä iskussä. Viikunainen hedelmäisyys toistui maussa, mutta mausteet ja varovaiset puun aromit nousivat selvemmin esiin. Maku oli pitkähkö. Viini toimi hienosti kypsytetyn manchegon kanssa.

Mugaan verrattuna Faustino oli varsin simppeli, joskin sellaisenaan oikein hyvä viini. Tuoksussa tammi oli hyvin dominantti, marjaisuus  seuraili taustalta. Maku toisti tuoksun puisia aromeja. Tanniinit olivat varsin kovat, pehmenivät kuitenkin manchegolla mukavasti. Hyvä viini jota voisin hyvin nauttia medium-pihvin seurana.

Jouluaaton illan helmenä toimi Chateau Musar 2003. Klassisen libanonilaisen tämäkään vuosikerta ei pettänyt. Viinin perustuoksu oli marja-arominen, paahteinen ja mausteinen. Suussa keskitäyteläinen, hyvärakenteisen pehmoinen keskipitkä viini, joka sopi jouluaattoillan kevyeen juustoähkypöytään hienosti.

Sen sijaan alkosta hankittu Sherry palo cortado ei ollut positiivinen yllätys. Tuoksu suolaisen pähkinäinen. Maku muistuttaa ensisiemaisulla lähinnä taannoin maistettua kiinalaista vuosikertariisiviinaa, vaikka hentoa kuivattujen hedelmien aromia jälkeenpäin hieman nouseekin nenään. Ainoastaan Cabrales-sinihomejuusto oli riittävän ytäkkää tämän viinin kesyttämiseen. Sherry ei vain ole meidän kummankaan juttu, ei ainakaan vielä eikä ainakaan näin jämäkässä muodossa.

Joulupäivää vietettiinkin sitten jo jouluruokien jalostamisen merkeissä. Katrin perhe oli pullon henkelässä kylässä, ja Katri yhdessä kokkiveljensä kanssa vastasi ruokapolitiikasta. Tuloksena oli tietysti herkkuja.

Ensin saimme eteemme kuhacevicheä paprika-chilipedillä pehmennettynä avokado-limettimoussella. Annoksessa yhdistyi limetin kirpeys ja chilin tulisuus, joka kuitenkin pehmeni mukavasti kuohkealla täyteläisellä avokadolla. Tämän annoksen kanssa tarjottiin taannoiselta Alsacen vaellukselta hankittu Francois Bauerin gewurztraminer grand cru Brand vuodelta 2008. Viini toimi annoksen kanssa aivan mahtavasti, ja tässä olikin ehdottomasti paras viini-ruokayhdistelmä koko joululta. Itse asiassa viinikin oli mahdollisesti paras – ainakin positiivisin yllätys – koko joulun paletista. Täyteläinen, hienostuneella tavalla eksoottinen. Limetti ja chili toivat eksoottisia aromeja esiin, täyteläisyys ja suhteellinen hapottomuus toimivat vastaparina chilille ja limetille. Avokadomousse kuitenkin sitoi täyteläisen viinin rakenteellisesti osaksi annosta. Tätä GW + cheviche –komboa suosittelen  kaikille ihan ehdottomasti.

Kevyen alun jälkeen ateriassa siirryttiin järeämpiin aseisiin. Katrin veli on aina valittanut, että hampurilaiset ovat liian pieniä ja niissä on liian vähän lihaa. Tämä korjattiin joulupäivänä. Kinkkua, ylikypsää possunkylkeä, kahta majoneesia, suolakurkkua, tomaattia ja punasipulihilloketta burgeriin. Sivulle majoneesinen coleslaw, sweet chili-kaalia ja friteerattuja bataattiranskalaisia. Kuva puhukoon puolestaan. Lähti miehestä nälkä ja melkein taju. Mutta kyllä se sen söi.  Muiden burgerit olivat loistavia mutta hivenen maltillisempia…

Burgereiden kanssa tarjottiin Castoro cellars Zinfandel. Viini oli korkean drinkabiliteetin omaava marjahilloinen nautintoaine, sopi ruuan sekalaiseen makumaailmaan kuin ruttuinen nenä rumaan naamaan. The gnarlier the better. Jälkiruokana tarjottiin vielä suklaa-viskipirtelöä ja rocky road-suklaita. Överit ruuan suhteen oli aika lähellä, mutta mahat täyttyi.

Illan mittaan tuhottiin vielä pullo amaronea ja vähän jouluoluita. Ja tietty suklaata, juustoa, suklaata, juustoa, suklaata (eri suklaata).

Tapanina mentiinkin sitten salille. Ja syötiin vähän lisää.

Toivottavasti teidän muidenkin joulu meni mukavasti. Kehotamme tosiaan kokeilemaan tuota cheviche-GW-yhdistelmää vaikka uutena vuotena, jos suinkin kiinostuitte. Meidän molempien suhde kyseiseen rypäleeseen on edelleen ennakkoluuloinen, mutta tässä se kyllä toimi.