Davila M-100: Whatta hell?

Viikonloppuna päästiin maistaman 4 todella loistavaa espanjalaista viiniä: Remellurin viineistä Riojasta punainen Colección Jaime Rodriquez 2003 ja valkoinen Remelluri Blanco 2009. Lisäksi maistettiin Palacioksen Prioratin tarhoilta tuleva Finca Dofi 2007 sekä joukon todellinen outo lintu, Bodegas Davilan M-100 2007.

Remellurin valkoista pidetään pitkälti Riojan keskihintaisista valkoviineistä parhaana. speksit löytyvät täältä. Rypälepaletti on varsin monipuolinen: Garnacha blancaa, Rhonen valkoista, SB:a. Ja sitä sitten saa. Viini on syvänkeltainen. Tuoksu hieman paahtoleipäinen sakan päällä kypsytyksestä. SB ja Viognier vetävät tuoksua, tomaatinlehtikukkaeksoottinenhedelmäherukkajne. Suussa viini on mineraalinen, silti raikas. Maku on jännä, sillä se muuttuu suussa jatkuvasti. Alussa raikkautta, sitten eksoottisempaa meininkiä ja jälkimaussa ihan selvä SB-veto. Pitkä maku. Hyvä viini, enemmän kuitenkin ruoka- kuin siemailukäyttöön.

Seuraavana maistettiin Davilan M-100 Rias Baixasista. Speksit Viinitieltä.  Tämä oli jotain ihan ihmeellistä. Toki 2007 valkkarilla on ikää, mutta silti. Väri on syvän kullankeltainen, kuin omenasiideriä. Myös tuoksu on sen suuntainen, hyvin kypsiä makeita hedelmä-aromeja. Maku on aluksi melko erikoinen. Ikä on syönyt viinistä lähes kaiken hapon. Kylmässä viinissä hedelmä-aromit ovat piilosilla, ja suussa tuntuu lähinnä suolainen mineraalisuus. Ei kuitenkaan sellainen Chenin Blanc-tyyppinen hikinen versio, vaan merellisen suolainen. Viini kehittyy kuitenkin, kun saadaan pöytään vähän manchegoa. Tämä tuo hapokkuutta hieman esiin. Välillä maistettiin punaisia ja syötiin lisää juustoja, ja sillä aikaa Davila hengitteli ja lämpeni lasissaan. Ja katso: Viini muuttui sellaiseksi nektariksi että hyvä ihme. Makeat hedelmät alkoivat maistua pitkässä jälkimaussa, mineraalit pitivät kuitenkin mömmöisen hedelmäisyyden loitolla. Tämä muodostui omasta mielestäni illan voittajaksi, osin outoutensa ansiosta. Tämmöistä en ollut ennen maistanut, kokemus oli hieno.

Punaiset viinit olivat myös hyviä. Näistä Palacioksen Priorat (Vindirect) maistettiin ensin. Kyseessä oli taattu priorat-tyyli. Mineraalisuus edellä mentiin punaisessa muhevassa hengessä. Iän myötä pehmenneet tanniinit. Tämä oli sellainen kiva siemailtavakin viini, jos tykkää pienestä puraisusta. Juustojenkin kanssa meni mukavasti.

Remellurin Riojalla (vindirect) oli ikää runsaammin. Tuoksussa pääosassa nahka, tammi, tupakka, mausteet ja punainen marjasto. Tanniinit purekselivat selvästi enemmän kuin edellisessä, jota tosin oli dekantoitu tunti ennen maistamista. Remelluria siis ei. Maku oli pitkä ja toisti tuoksu-aromeja hienosti. Ei pahaa sanaa tästä. Pihvin kylkeen tai koville juustoille tämä. Ei ehkä siemailuun, ainakaan ensimmäisenä aukiolopäivänä. Tosin oli siinä määrin hyvää, että jos nyt ei yksin juo niin saattaapi loppua ennen toista päivää.

Tällaisia. Mahtavat viinit. Maistelun jälkeen käytiin katsomassa pähkinänsärkijä-baletti Tampere-talossa. Keksin hienon tavan katsoa balettia: Uinahduksen rajamailla silmät raollaan katsotaan lavan liikkeen kokonaisuutta. Näyttää itse asiassa mahtavalta. Yksityiskohtiin keskittyminen estää käsittämästä kokonaisuuden mahtavuutta. Näin kai myös viinissä ?

-heikki-