Tasting: Vuoden viini-finalistit testissä

Viikonloppuna maistettiin vuoden viini-kilpailun finalistit, kolma valkoista ja kolme punaista viiniä. Kyseiset viinit on esitelty viinilehden sivuilla. Maistelemassa oli kuplan ja tanniinin lisäksi Tanniinin vanhemmat, lankomies ja kuplan äiti. Vanhempi polvi ei aiemmin juuri viinejä ole maistellut näin järjestelmälllisesti, vaikka kaikki viineistä pitävät ja niitä säännöllisesti nauttivat.

Maistelu aloitettiin valkoisista, ja ensimmäisenä maistettiin Schloss Gobelsburg Grüner veltliner 2011 Kamptalista Itävallasta. Viini tuoksui hennosti persikalle, mineraalilli ja  pippurille. Suussa raikas, kohtalaisen täyteläinen. Hyvät hapot, jotka kantoivat makua pippuria korostavaan loppuun. Kiva kokonaisuus. Ei välttämättä siemailtavaksi, mutta ruuan loistava.

Seuraavana kaikista alkoista jo loppunut  Kung Fu Girl Riesling 2011 Washingtonista USA:sta. Herra Charles Smithin tuottama viini on noussut suosion harjalle, ei vähiten Viinipirun kannustamana. Viini väriltään hailakka sitruuna. Tuoksussa petrolia, sitruunaa. Petrolin tuntu keskivoimakas. Jonkinlaista hunajaista makeutta tuoksussa tuntuu myös, eikä se petä: Viini on aavistuksen makea, suussa melko täyteläinen ja silti raikas. Petroli korostuu jälkimaussa. Varsinaisen maistelun viinejä testattiin erilaisten pikkusuolaisten kanssa, ja tämä sopi erityisen hyvin brucettan päälle levitetyn avokado-pastakastikkeen kera. Kyseisessä kastikkeessa on varsin itämainen twisti limen ja chilin ansiosta, mutta viini kesti hyvin.

Viimeisenä valkoisena Villa Maria SB -11 Marlborough'sta Uudesta Seelannista. Oljenkeltainen viini tuoksui kesäpäiväle: Herukkaa, ruohoa, aurinkoa... Kuitenkin jotain muutakin kuin halvemman hintaluokan NZ-Sauvignonit: Tuoksusta löytyi myös yrttisempää vivahdetta. Maku oli suuntäyttävä, herukkaisen vihreä ja raikas. Jälkimaku keskipitkä.

Valkoisista päädyttiin lopuksi äänestystulokseen 2-4-0. Tanniini piti Itävallan puolia, mutta Rieslingin pieni makeus teki siitä mukavan siemailuviinin, joka kesti tällä kertaa viinin seuraan tehdyt, melko voimakkaatkin ruuat mainiosti. Go USA ! Tätä lisää siltä suunnalta, toivomme me.

Sitten oli aika punaisten. Näissä viineissä oli huomattavaa tyylieroa, joten niiden asettaminen paremmuusjärjestykseen osoittautui huomattavan vaikeaksi. Lopputulemaksi jäi, että kaikki viinit olivat hyviä ja kukin on omassa tilanteessaan paras.

Ensimmäisenä Vina Pedrosa Crianza Espanjan Ribera Del Duerosta. Viini purppurainen väriltään. Tuoksussa voimakkaana nahkaa ja eläimellisyyttä, amerikkalaistyyppinen tammi myös selvästi aistittavissa. Marjapuolella liikutaan selvästi punaisella kirsikka-osastolla. Suussa viinin tuntuma on alussa pettymys, ensituntuma on heikko. Myöhemmin auki olon ja ilmaantumisen myötä tämä ongelma osin poistuu. Maussa korostuvat mausteet ja tammi. Tanniinit kohtalaisesti pehmenneet mutta selvästi tuntuvat. Ei kuitenkaan mikään nuori crianza, onhan vuosikerta 2008.

Seuraavaksi maistettiin Regolo. Tämä on italialainen ripasso eli amarone-mäskillä pehmennetty veneton lahja siemailuviinikategoriaan. Sellaisena tämäkin toimi loistavasti. Viini on valmistettu Corvinasta. Väri siinä hieman läikuultavan tiilenpunainen. Tuoksu on selkeän marjainen, kirsikkainen. Jouluiset mausteet tuoksuvat myös. Suussa helposti soljuva pehmeä viini, jonka maku toistaa hyvin tuoksua. Maku jää melko lyhyeksi edelliseenkin crianzaan verrattuna.

Viimeisenä Esporao reserva, jota maistettiin jo taannoin Portugali-tastingissa. Viini tulee siis Alentejosta lissabonin kaakkoispuolelta. Väriltään viini on tumman purppurainen. Tuoksussa mausteita, eläimellisyyttä ja maanläheistä tallintaustaa. Maistetuista tämän aromimaailma on moniulotteisin. Viinin suutuntuma heti avaamisen jälkeen on jäätävä: Tanniinit puraisevat ilman ruokaa kunnolla, happo kannattelee makua pitkään ja kieli liimautuu kitalakeen vielä minuutin kuluttua. Ei siemailuviini, ainakaan heti... Mausteisuus ja tammisuus tuntuvat pitkään, pitkään, pitkään. Myös marjaisuus jää elämään vienona kutkutteluna suuhun. Viini pehmenee pari tuntia auki oltuaan siemailtavaksikin, mutta sitä ennen sitä pehmennettiin kovilla juustoilla ja pähkinöillä, onnistuneesti.

Punaisista ei selvää konsensusta löytynyt. Pedrosa sai vähiten kehuja, Regolo toimi parhaiten siemailuviininä ja sitä moni alkuun pitikin parhaana. Aika ja ruoka kuitenkin nostivat Esporaon vahvasti rinnalle.


Kaikki maistetut viinit olivat oikein hyviä. Hinta-laatusuhteella loistivat Regolo ja Kung Fu Girl. Tässä suhteessa heikoiten pärjäsi Villa Maria, joka ei 20e hinnastaan huolimatta ole niin kovin luonteikas SB.