sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Sweet Italy

pääruuaksi siikaa, polentakakkua, rucolaa
 pinaatti-yrttipyrettä
Perjantain illallinen kantaravinteliksi muodostuneessa Vinoteca del Piemontessa sisälsi tällä kertaa koko joukon makeita viinejä, ja siten ajattelinkin tähän lyhyen pätkän aiheesta kirjoittaa.

Ensi alkuun tuoreesta tuttavuudeasta, josta Viinijano näyttää kirjoittaneen jo vuosi takaperin. Kyseessä on perinteisesti digestiivinä tarjottava, mutta perjantain aterialla aperetiivina ollut Barolo Chinato. Kyseinen juoma oli varsin mukava aloitus aterialle, jonne taivallettiin lumituiskun läpi sohjossa rämpien. (Tampereella ei juuri aurailla jalkakäytäviä...)

Barolo chinato on kehitetty Piemontessa 1800-luvun lopulla. Giuseppe Cappellanoa pidetään reseptin kehittäjänä, vaikkakin varhaisiin tuottajiin lukeutuu myös 1891 oman reseptinsä mukaisen tuotteen lanseerannut Giulio Cocchi. Inspiraatio juomaan lienee syntynyt vermutin, yrteillä maustetun viinin valmistuksesta. Kuitenkin siinä missä vermutissa useimmiten käytetään muutoin laaduttomia viinejä, on barolo chinaton pohjana barolo, yleensä vielä ikääntynyt sellainen. 


Maustekauppa Saigonissa. Täällä myytiin mm. tuota kiniininkuota
Sitten ne yrtit. Pääosassa on kiniinipuun kuori, jota uutetaan viinissä. Tämän jälkeen lisätään vielä muita mausteita, reseptistä riippuen. Yleisesti käytetään kuitenkin ilmeisesti korianteria, neilikkaa ja tähtiäanista. Ja tulos, se on loistava. Maku on barolomaisen pitkä, aromi kukkainen ja luonnollisesti yrttinen. Pitäkään jälkimakuun tuo oman säväyksensä kiniinin karvaus, johon yhdistyvät barolon tanniinit ja jouluisten mausteiden lämmittävyys. Tämä saattaa hyvinkin olla pullon henkelän ensi joulun glögin korvike. Valitettavasti valmista tuotetta ei saa kuin yhtä lajia, sitäkin täytyy tilata Superioresta saksasta. Ehkä taytyy hankkia kiniininkuorta :=). Kaiken lisäksi Barolo chinato on ilmeisesti loistava yhdistelmä suklaan kanssa. Sopii jouluun, ja pakko kokeilla. 


Juustojen kanssa juotiin Vin Santo dei Chianti Classico. Rypäleinä olivat trebbiano ja malvasia bianco. Viini oli tyypillinen aprikoosinen ja rusinainen, ihanan makea vin santo, joka istui juustoille loistavasti. 


Vin Santo valmistetaan kuivaamalla rypäleitä talven yli olkien päällä vintillä (nykyään kenties toisenlaisilla alustoilla ja suunnitelluissa varastoissa). Tämän jälkeen rypäleet puristetaan, mehuun lisätään hieman valmista vin santoa 'kick startiksi'. Tämän jälkeen viini käy pienissä tynnyreissä vähintään 3 vuotta. Tynnyreissä on perinteisesti käytetty kastanjapuuta, mutta nykyään tammi on ilmeisesti yleisempi. Osa tuottajista mainitesee myös mulperipuun ja kirsikan, jotka tuovat omanlaisiaan aromeja. Käymisen aikana viinistä osa haihtuu tynnyrin läpi, ja tämä konsentroi viiniä entisestään. Kadonnutta osaa kutsutaan enkelten osuudeksi. 


Maistettu vin santo sopi erityisen hyvin tarjolla olleen pecorinon pariksi. Sinihome oli hieman turhan voimakas pari.


Jälkiruuaksi oli taivaallista suklaakakkua, joka oli jopa hivenen kitkerää mutta silti niin ihanan makeaa. Tämän kanssa saatiin vielä maistiainen Tadechin Reciotoa venetosta. Recioto tuotetaan samaan tapaan kuin Vin santo, kuivaamalla rypäleitä. Recioto käytetään kuorten kanssa, ja maseraatio tapahtuu käymisen aikana. Tämän jälkeen viini viedään tynnyriin, jossa sitä kypsytellään vielä pari vuotta. Viiniin jää reipaasti jäännössokeria, jota oli myös maistetussa viinissä. Aromimaailma oli hieman marjaisampi kuin vin santossa, mutta vaikka recioto oli makeampaa, oli maku vähemämmän konsentroitunut. Makeus sopi kuitenkin hienosti tuolle suklaakakulle. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti