lauantai 19. marraskuuta 2011

Chile ja Carmenere

Tänään Kalevan Viiniklubin tarkoituksena on maistaa pitkästä aikaa Uuden maailman viinejä. Kohteena on suomalaisten ylivoimainen suosikkimaa Chile, ja ennen kaikkea chileläisten kansallisrypäleekseen omima Carmenere.

Carmenere on yksi Bordeaux:n perinteisistä rypäleistä, jota viljeltiin ennen Phylloxera-katastrofia erityisesti Médocissa. Se on tiettävästi Cabernet Francin ja (jo kadonneen) Cabernet Grosin risteymä. Sitä kutsuttiin aikanaan myös nimellä Grand Vidure (kun taas CS on pelkkä "Vidure"). Parhaina vuosina se monipuolisti viinien aromimaailmaa mausteisuudellaan ja yrttisyydellään.

Jo ennen viinikirvan saapumista lajike oli kuitenkin hankala viljeltävä Bordeaux:n viileähkössä ja merellisen kosteassa ilmastossa. Rypäle kukkii aikaisin ja kypsyy myöhään, ja se on varsin herkkä kylmälle, ja viileinä vuosina viiniin jää raakoja metoksipyratsiinin tuottamia paprika-aromeja.

Kun Phylloxera sitten tuli ja köynnökset menivät (Carmenere oli erityisen herkkä kirvalle), niin Bordeaux:n viljelijät eivät vaivautuneet varttamaan tätä lajiketta uuden maailman juuriin. Koko lajikkeen ajateltiin kadonneen, kunnes käsitys osoittautui vääräksi 1990-luvulla.

Chileen muuttaneet siirtolaiset olivat kuljettaneet mukanaan Bordeaux:n köynnösten taimia, mielestään Merlot:a ja CS:a. Näitä he istuttivat Santiagon eteläpuoliseen Maipon laaksoon, jossa molemmat lajikkeet ovatkin menestyneet varsin mainiosti. Joukossa oli kuitenkin kummallisia punertavalehtisiä, myöhään marjansa kypsyttäviä merlot-köynnöksiä. Tai sitten ei, kuten DNA-testi osoitti viime vuosituhannen lopulla. Carmenere 'The Lost Grape of Bordeaux' oli palannut.

Carmenere sopii Chilen ilmastoon kuin nenu päähän. Keskuslaaksossa on varsin kuivaa, kasvukausi on pitkä ja aurinkoinen. Maaperä on pääosin köyhää, ja tästä Carmenere tykkää. Täällä marjat kypsyvät luotettavasti vuodesta toiseen, eikä viineihin pääosin jää paprika-ongelmaa kuten viileämmässä ilmastossa.

Chilen viininviljely keskittyy alueelle, joka sijaitsee pääkaupungin ympärillä. Pääkaupungista luoteeseen rypäleitä kasvatetaan matalahkoilla rannikkovuorilla, jossa meren viilentävä vaikutus on lähellä. Chilen rannikolla kulkee viileä Humboldtin virta, jonka ansiosta ilma meren läheisyydessä on huomattavasti viileämpää kuin leveysasteet antaisivat olettaa. Tämän vuoksi jopa Sauvignon Blanc tuottaa aivan laadukkaita viinejä Coastal Rangen korkeammilla rinteillä. Chile sijaitsee päivätasaajan eteläpuolella, joten kuumimmat (ja kuivimmat) alueet sijaitsevat aivan Atacaman autiomaan eteläpuolella maan pohjoisemmassa osassa. Täällä ovat rannikon läheisyydessä Elguin ja Límarin laaksot. Límarista tulee yksi tänään maistettavista viineistä, Mayu Carmenere.

Etelämpänä rannikkovyöhykkeellä on Aconcaguan laakso Santiagon pohjoispuolella, San Antonio ja Leyda pääkaupungista luoteeseen ja Casablanca näiden välissä.

Keskuslaaksossa Santiagosta etelään, rannikkovuorten ja Andien välissä sijaitsevat 4 laaksoa, pohjoisesta alkaen Maipo, Rapel (cachapoal ja colchagua), Curico ja Maule. Tästä etelämpänä ovat vilä Itatan ja Bio Bion laaksot, joissa ilmasto on jo varsin viileä ja sopii pinot noirille, SB:lle ja jopa Rieslingille. Yrityksiä levittää viininviljelyä tästäkin etelään on ilmeisesti vireillä.


Chile on pitkä maa, joten mahdollisuuksia eri rypäleille on. Tämä on etu Chilen voimakkaasti vientiin suuntautuneelle (60%) viiniteollisuudelle, joka voi tarjota markkinoille kaikkea laidasta laitaan. Viljelykustannukset ovat keskulaaksossa kohtalaiset, andien sulamisvedet tarjoavat varsin varman kastelujärjestelmän ja aurinkoisiin päiviin voi luottaa.

Mielenkiinnolla siis odottelemme, mitä tällä Merlot:n mausteisemmalla ja edes hivenen terhakammalla pikkuveljellä on tarjota.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti