Gaja Piemontesta Piemontessa

Toissapäivänä päästiin Tampereella maistamaan harvinaista herkkua, kun Piemonten kenties kuuluisimman viinitalon -Gajan- pääenologi Guido Rivella jalkautui kaupunkiin esittelemään ja maistattamaan talon viinejä.

Gajan viinitalo on kotoisin Piemonten Barbarescon kylästä, tuon Barolon 'pikkusiskon' kotipaikasta. Giovanni Gaja pullotti ensimmäiset viininsä omalla nimellään 1839, joten talo viettää vielä tällä vuosikymmenellä 150-vuotisjuhliaan. Nykyinen omistaja on Angelo Gaja, viininviljelijä neljännessä sukupolvessa. Angelolla ei ole poikaa, joten tilanne vaikutti nimen säilymisen kannalta uhkaavalta. Siksi herra Angelo onkin nimennyt toisen tyttärensä Gajaksi. Nimen säilyminen on siis turvattu. (Gaja Gaja on muuten huhujen mukaan sinkku, eli ei muuta kuin viininviljelijöiksi mielivät miehet yritystä kehiin!)

Gajan kuuluisimmat viinit ovat Nebbiolo-rypäleestä valmistettuja barbarescoja ja baroloita, mutta talo on hankkinut maita myös Toscanasta Maremman alueelta. Siellä viljellään, -Sassicaian ja Ornellaian naapurissa- Sangioveseä ja kansainvälisiä rypäleitä Cabernet sauvignonia, Merlota ja Cabernet Francia. Talon linja on, että se käyttää viineihinsä vain itse kasvattamiaan rypäleitä, joten kun Angelo Gaja päätti aikanaan monipuolistaa ja "pehmentää" talon viinivalikoimaa paremmin kansainvälistä kysyntää vastaavaksi, tarvittiin maita joilla viljellä kansainvälisiä rypäleitä sekoitettavaksi kuningas Nebbiolon kanssa.

Maistetut viinit olivat mielenkiintoisia. Piemontesta oli maistettavana 4 viiniä, Toscanasta kaksi.

Ensimmäinen maistettu viini oli Sito Moresco 2005, jossa oli sekoitettuna Nebbioloa, Merlot:a ja CS:a. Viini on tehty nuorehkona nautittavaksi, mutta se oli kuitenkin edelleen hieman raaka. Sinänsä aromeissa sekottuivat hienosti Nebbiolon eteerinen orvokkisuus ja CS:n herukkaisuus. Mielestämme viini olisi hyötynyt parista lisävuodesta kellarissa.

Seuraavana maistettiin vuoden 2000 Barbaresco, puhdas Nebbiolo-viini siis. Viinissä oli melko vieno tuoksu, jossa oli tunnettavissa nahkaa ja kukkaisuutta. Rakenne oli hyvä, hapokkus riitti. Tanniinit olivat varsin vahvat mutta eivät kuitenkaan enää hyökänneet korviin saakka. Vuosi 2000 oli piemontessa ennätyslämmin, ja enologi Rivellan mukaan kyseisen vuoden viinit kehittyvät siksi nopeammin kuin viileämpien vuosien tuotteet.

Kolmas piemontelainen oli Dagromis Barolola Morra, joka on myös puhdas nebbiolo mutta tällä kertaa naapurikylästä. Vuosikerta oli 2005, ja viini oli vielä selvästi raaka. Tanniinisuus peitti kaiken alleen, pöytäseuran kommentti oli, että kuin nahkasaapasta pureskelisi. Varsin osuva kuvaus...

Viimeisenä Nebbiolona oli Conteisa 2000. Viini on perinteisen tyylin Barolo, jossa on barbera-rypälettä 5% eikä sitä saa sen vuoksi DOCG-säädösten mukaan kutsua Baroloksi. Enologin mukaan tämä on kuitenkin vuosisatainen Barolo-resepti, jolla viiniä on saatu hieman pehmitettyä. Kyseessä oli taas tuon kuuman kesän tuote, ja edellisen tanniinipommin jälkeen se maistuikin varsin miellytävältä. Tuoksu oli maan, nahan, hennon marjaisuuden ja kukkaisuuden yhdistelmä, ja suutuntuma miellyttävä. Tätä kissa ostaisi, jos sillä olisi lottovoitto takataskussa...

Toscanalaiset Promis- ja Magari- viinit olivat Nebbiolojen jälkeen kuin silkkiä kitalaelle. Magarissa on Sangioveseä, cabernet Francia ja Merlot:a, ja jäölimmäinen on puhdas bordeaux-sekoitus. Magari vei aromimaailman suoraan Toscanalaisen tallin taa, ja jälkimmäinen oli miellyttävästi ikääntynyt bordeaux-tyyppinen viini. Näiden hintakin taitaa olla jossakin meikäläisen kipukynnyksen ylärajan tuntumassa, joten tällaisia saattaa joskus tilaisuuden tullen eksyä esimerkiksi reissulta kaappiin.

Maistelu oli hieno kokemus, joka avarsi näkökulmaa etenkin piemonten viineihin. Näitä viinejä ei tiettävästi suomessa ole juuri tarjolla, joten tilaisuus oli sikälikin ainutlaatuinen. Tosin Rivella lupaili, että talon viinejä pyritään jatkossa tuomaan paremmin tarjolle myös täällä. Toivotaan sitä ja lottovoittoa. Tai ainakin palkankorotusta.