Juhannus kaupungissa

Tänä vuonna juhannusta vietettiin pitkästä aikaa kaupungissa. Syynä tähän olivat epäsuosiolliset sääennusteet ja sunnuntainen Foo Fighters kalasatamassa. Mutta onnistui se juhannus näinkin: Ystäviä, ruokaa, juomaa ja saunaa. Sadekin pysyi parvekelasien ulkopuolella.

Viimeisimmät viinitilauksetkin toimitettiin juhannusviikolla, ensin Alsacen David Ermelin Rieslingit ja Cremant D'Alsacet

ja sitten vielä Vinexuksen kautta tilatut valkoviinit juhannuksen aatonaattona.

Ruokaa oli taas varattu armeijalle ja juomaa leijonalaumalle, eikä se todella loppunut kesken. Viikko takaperin saatiin Ruokapuoti Lempin kautta Kleemolan tilan karitsaa, ja torstaina paisti päätyi lime-valkosipulimarinadiin. Perjantana laadittiin lisäksi perunasalaatti jogurttikastikkeella, kasvispaistosta tammelantorin antimista ja erilaisia tahnoja karitsan kylkeen ja leivän lisukkeeksi. Saunavihtakin tarttui torilta matkaan (joskin kyllä harkitsin röystöretkeä kaupungin istutuskoivikkoon...). Ystäviltä saatiin vielä jälkiruuaksi mansikkakku, ja toinen ystäväpariskun

ta toi Ranskan tuliaisina sinappeja ja ankanmaksapateeta (joka maistui yllättävän paljon HK:n maksamakkaralle).

Juomapolitiittiset neuvottelut aloitettiin David Ermelin Cremantilla, joka oli 10 euron

hintaansa nähden varsin loistava tuote. Siitä siirryttiin länsisuuntaan, Pommeryn varsin paahtoleipiintyneen shampanjan kautta Monistrolin Cavaan. Uusi tutta

vuus oli myös Fazi Battaglian Verdiccio di Castelli di Jesi Marchesta Italiasta. Kyseisestä rypäleestä valmisetettuja tuotteita olimme aiemmin maistaneet Vinoteca del Piemontessa ja niihin tykästyneet. Battaglian tuote oli varsin voimakkaan makuinen eikä yksin nautittuna mielestämme kovin kaksinen. Pulloja jäi vielä muutama kaappiin, ja viinille täytynee antaa mahdollisuus ruuan kanssa my

öhemmin.

Ruualle oli dekantoitu Roodebergin punainen Etelä-afrikasta, ja se toimi maalleen ominaisen paahteisena valkosipulisen karitsanpaistin kanssa loistavasti.

Ilta hämärtyi, sade kävi rankemmaksi. Sisältä sitä oli mukava katsella. Jälkiruualle avattiin Pisonin (Alto Adige, italia) Nosiola-rypäleestä valmistettu Vin santo vuodelta 1998. Viini oli yllättävän raikas hyvin jäähdytetynä, ja sopikin mansikkakakun kaveriksi hyvin.

Ilta venyi, kaikki viihtyivät ja lopulta väsyn tullen kotiutuivat onnellisesti.

Aamu valkeni, päässä oli pienoinen jomotus joka korjaantui kaffella nopeasti. Myöhemmin päivällä kohdattiin aito cityjäniksenpoikanen, joka ei ymmärtänyt ihmistä pelätä. Niinpä. Maalla kaupungissa, mikäs siinä.