Viinimestarit.com:n valikoimaa sokkoillen

Järkkäsimme Kalevan viiniklubille umpisokkotastingin viinimestarit.com:n Matin suosiollisella avustuksella. Kävin noutamassa 6 folioitua pulloa, jotka avattiin korkkeja katsomatta. Viinit olivat kautta linjan melko kovia heti avaamisen jälkeen, mutta moni niistä hyötyi huomattavasti ilmaantumisesta ja parani siten illan mittaan.

Ensimmäinen viini oli melko maanläheinen, suklaakirsikkainen, boysenmarjainen, melko savuinen, ja lämpimän tuoksuinen. Suussa hapokas, tanniinirakenteeltaan pehmeä. Aromimaailma oli maanläheinen, suussa nousi lisäksi yrttisyyttä. Tätä viiniä veikkasin sokkona merlot-vetoiseksi ranskalaiseksi. Jos viinimestareilla olisi valikoimissaan uuden maailman viinejä, tämä olisi voinut olla jopa argentiinalainen malbec.

Toinen viini oli tuoksultaan makean hedelmäinen, coctailkirsikkainen, hennosti yrttinen. Suutuntuma on heti avaamisen jälkeen kova ja kulmikas, mutta tämä viini hyötyi valtavasti parin tunnin aukiolosta ja pehmeni mukavaksi ruokaviiniksi. Makupaletilla aromeiltaan nuori ja raikkaan punamarjainen. Tanniinit olivat alkuun varsin kireät ja jopa epämiellyttävät, mutta ilmaantuminen ja ruuan kanssa maistelu pehmensivät ne jämäkiksi mutta jo miellyttäviksi.

Kolmas viini oli tuoksultaan mausteinen, punajuureen vivahtava, pippurinen ja kirsikkainen. Suussa se oli keskitäyteläinen ja hapokas. Viinissä oli
hyvä hedelmäisyys, jälkimaku oli kohtalaisen pitkä. Viini oli miellyttävä tasapainoinen kokonaisuus. Veikkasin tätä sokkona Etelä-Rhonelaiseksi syrah-vetoiseksi sekoitteeksi.

Neljäntenä viininä oli tuoksultaan mustaherukkainen, kevyesti lyijykynäinen ja maamainen pullote. Tuoksusta oli välittömästi tunnistettavissa CS. Maku viittasi hieman ikääntyneeseen tuotteeseen, viinin tanniinit olivat jo kivasti pyöristyneet mutta ruokaa tämä silti kaipaili. Arvasimme tämän vasemman rannan Bordeauxiksi.

Viides viini oli katastrofaalisen paha: Tuoksussa paahdetta, mausteisuutta ja epämääräistä epäpuhdasta punaista marjaa. Maku oli vielä epätasapainoisempi: Järjettömät kitalakeen tarraavat tanniinit ja ällöttävä jälkimaku.

Viimeinen viini oli sarjan voittaja: Kukkainen, kevyesti tallintakainen, lämmin, pippurisen mausteinen ja punaisen marjaisa kompleksinen tuoksu. Maku oli pehmeähkö, kuitenkin runsas ja moniulotteinen. Tämän arvasin kukkeuden perusteella oikein Côte Rôtieksi.

Kokonaisuudessaan kattaus oli mielenkiintoinen. Alla linkit viineihin maahantuojan kotisivuille oikeassa järjestyksessä:

viinit vasemmalta oikealle. Kakkosena pommi alkon
valikoimasta, niin pahaa ettei viitsi kuvailla

Alaro Claudion Dolcetto
Pardasin Collita Roja
Pisonin Teroldego
Moulin de Blancon 2009
Rovellotti vespolina (ei valikoimassa)
Domaine Jasmin Côte Rôtie 2012

Kokonaisvaikutelmaksi jäi se, että valtaosin viinimestareiden valikoima tuntuu vaativan dekantointia tai kypsytystä. Kenties dolcettoa lukuunottamatta kaikki maistetut viinit olivat selkeästi ruokaviinejä. Useimmat näistä hyötynevät lisäkellaroinnista ja kestävät sen ongelmitta!

Norex-tasting Tampereella (kerrankin !)

Kävimme testailemassa Norexin valikoimaa, ja löysimme useita kiinnostavia viinejä. Valitettavasti nämä liki kaikki olivat ravintolavalikoimasta eli keskivertokuluttajan ulottumattomissa. On todellakin toivottavaa, että alkon uusi verkkotilaussysteemi tuo nämä tuotteet myös tavallisen kuluttajan saataville.

Järjestetyistä tastingeista osallistuimme Pares Baltan Blanca Cusiné-vertikaaliin sekä Camus'n konjakkitastingiin. Etenkin konjakkisessio oli kiinnostava, pääsimme itse sekoittelemaan eri cru-alueiden konjakkeja ja samalla maistelemaan eri alueiden tisleiden eroja. Nämä eri konjakit olivat hyvin erilaisia, joten edes tislaaminen ja vuosien tammikypsytys ei siis pysty häivyttämään terroirin vaikutusta!

Maistamistamme viinestä huippuina jäivät mieleen Wolfbergerin Riesling Grand Cru Rangen, Ferretin Pouilly-Fuisse kompleksina ja hapokkaana valkkarina, Ch. Des Jacques'n Morgon Cote Du Py 2006 maanläheisenä ja hyvin ikääntyneenä, Domaine du Vieux Lazaretin Ventoux helppona hedelmäisenä vetovinkkuna, Marchesi di Barolon Barbaresco hienostuneena nebbiolona ja Le Cortin Chianti klassiko arkkityyppisenä hapankirsikkaisena ja hapokkaana italialaisena.

Syyskuun kausimenu kokonaisuudessaan

Jaahas lokakuu kolkuttelee jo ovella ja syyskuun kausimenu löytyy nyt blogista kokonaisuudessaan.

Alkuun aina herkullinen tatticarpaccio

Pääruuaksi mereneläviä

Jälkiruuaksi omenaa

Lokakuun kausimenussa herkutellaan sitten ainakin kurpitsalla ja suppilovahveroilla. Mukavaa syksyistä viikonloppua kaikille lukijoille. 

Syyskuun kausimenu: Omenaa lettupannusta

Syyskuun kausimenun jälkiruoka piti tulla Rankasta, mutta vuokratalon keittiön varustelu asetti hieman rajoitteita. Siten joudumme pitäytymään suomalaisen satokausikalenterin ytimessä.

Tarte Tatin Lettupannussa

Puolikas iso omena per syöjä
sokeria
rosmariinia
kanelia
kardemummaa
voita

Taikina:
2 dl täysjyvävehnäjauhoa
50 g voita
1 muna
2 rkl sokeria
ripaus suolaa

Laita uuni 225.

Tee taikina: Laita jauhot, sokeri ja suola kulhoon. Kuutioi sekaan jääkylmä voi. Hakkaa puulastan kärjellä kunnes voi on max. puolikkaan herneen kokoisina nokareina. Lisää muna, sekoita lastalla niin että saat aikaan taikinapallon. Laita jääkaappiin.

Laita 4 pikkuletun lettupannuun voita ja sokeria. Sulata voi. Lado ohuita omenanlohkoja sokerin ja voin päälle 'letuksi'. Lisää mausteet omenanlohkojen väliin. Paista levyllä hyvin miedolla lämmöllä kunnes päälimmäiset omenat alkavat pehmetä.

Kauli taikinasta runsaissa jauhoissa pyöreitä levyjä, jotka ovat hieman lettupannun pikkulettuja suurempia. Nostele taikinalevyt kanneksi omenoiden päälle. Painele vielä reunat pannun syvennyksen sisään. Nosta pannu uuniin ja paista 225 asteessa parikymmentä minuuttia.

Koristele kermalla, omenansiivuilla ja tomusokerilla.

Viiniksi tälle suosittelemme erittäin hyvän hinta-laatusuhteen itävaltalaista: Lenz Moserin Trockenbeerenauslesestä löytyy hynajaisuutta, ananasta, jalohomeen mausteisuutta. Sokeria on varmasti tarpeeksi omenapiirakan makeudelle, mutta toisaalta happoa löytyy vastaavasti raikastamaan suuta.

Chateau du Pibarnon ja Domaine Tempier: Bandolin klassikot

Vietimme ensimmäisen viikon Provencen lomastamme Bandolin viinialueella, Toulonin ja Marseillen välillä. Olimme vuokranneet talon Saint Cyr sur meristä, joka oli pieni rantakylä heti Bandolin kaupungin luoteispuolella. Bandolin alue on pieni, joten kaikki viinitilat olivat lyhyen ajomatkan päässä.

Kävimme vierailulla alueen legendaarisilla tiloilla Ch. de Pibarnonilla ja Domaine Tempierillä.

Pibarnon sijaitsee Bandolin kaupungista pohjoiseen noin kymmenen kilometriä Plan du Casteletin kylän yläpuolella (lähes kirjaimellisesti, siinä määrin jyrkkä oli nousu ylö 300 metriselle kukkulalle jolle viinitila on rakennettu. Tie nousi välillä niin jyrkästi, että nelivedollakin teki tiukkaa jyrkimpien neulansilmämutkien jälkeen. Tien varressa kasvoi arkkityyppistä välimeren mäntymetsää.

Tilan päärakennus sijaisee kukkulalla, jolla on aiemmin sijainnut Pariisin ja Toulonin yhdistäneen optisen merkinantolinjan torni. Näköalat ovat siten ymmärrettävästi upeat. Ne kruunaa kellarin ovelta avautuva näkymä talon tarhoille, jotka sijaitsevat suljetussa amfiteatterissa vuosisatoja sitten pengerretyillä rinteillä. Maaperä on erityistä, sillä se on miljoonia vuosia vanhempaa kuin ympäröivällä alueella: Alppien poimuuntuminen nosti tämän kukkulan merenpohjasta, ja maaperässä on siitä syystä paljon fossiilista kalkkia. Ympyränmuotoinen amfiteatteri mahdollistaa eri lajikkeiden viljelyn optimaalisessa aurinkokulmassa: Valkoiset lajikkeet kasvavat pohjoiseen suuntaavilla rinteillä ja punaiset lämpimämmillä etelärinteillä.

Alueelle tyypillinen Mourvedre tarvitseekin kaiken tämän auringon, sillä se on erittäin myöhään kypsyvä lajike jota käytetään päälajikkeena varsin vähän. Bandolissa se kuitenkin saavuttaa täyden kypsyyden runsaan auringonpaisteen vuoksi. Toisaalta viilentävä meri on lähellä ja yöt etenkin korkeilla paikoilla tuulen viilentämiä. Kypsyminen tapahtuu siten hitaasti ja rypäleet saavuttavat hyvän fenolisen kypsyyden.

Tullessamme Pibarnonille mistral-tuuli oli edellisenä päivänä ollut erittäin voimakas ja sähköt tilalta olivat poikki. Siten pääsimme maistelemaan viinejä erittäin tunnelmallisessa kynttilävalaistuksessa.

Ensin maistamamme valkoviini oli erittäin positiivinen yllätys: Clairetten ja Bourboulencin sekoitus on mineraalinen, hedelmäinen ja raikas valkoviini, joka sopinee hyvin alueen äyriäisruuille.

Punaviineistä maistoimme Chateau Pibarnon Rougen, joka oli täyteläinen, tummamarjainen ja intensiivisen tuoksuinen punaviini, jossa oli erittäin runsaasti konsentraationta ja tiukan napakkaa tanniinisuutta. vuosikerta 2012 oli aivan nuorukainen, tämä kestänee kellarissa hyvinkin vuosikymmenen.

Viinit olivat erittäin loistavia, samoin viinitilan sijainti oli aivan upea. Suosittelemme kaikille Bandolin suunnalla vieraileville ehdottomasti käyntiä Pibarnonilla!

Toinen klassikkotuottaja alueella on Domaine Tempier, joka on ollut sen perustaneen suvun omistuksessa 1830-luvulta lähtien. Viinien tyyli on pyryitty pitämään perinteitä kunnioittavana. Talolla on useita viinitarhoja Beaussetissa, Casteletissa ja Plan du Casteletissa. Tarhoja viljellään luonnonmukaisia periaatteita noudattaen vaikkei varsinaista luomusertifikaattia tilalla olekaan. Viinitilan päärakennus sijaitsee Plan du Casteletissa, melko lähellä Pibarnonia mutta kuitenkin huomattavasti helpommin saavutettavissa lähellä kyläkeskusta.

Tempieriä 1940-luvulta eteenpäin johtanut Lucien Peyraud kehitti ja promosi perinteisen Mourvedren viljelyä alueella, ja häntä on suurelta osin kiittäminen sen uudesta tulemisesta viinikirvakan tuhottua valtaosan köynnöksista 1800-luvun lopulla.

Tempierin tilan päärakennus sijaitsee siis Plan du Casteletin kylän pohjoispuolella viinitarhojen keskellä. Pihassa kasvaa upea rivi sypressejä, ja vaikka näköala ei Pibarnonille vedäkään vertoja on se silti kaunis ja idyllinen.

Tempierillä maistoimme ehkäpä elämämme parhaan roséen: Tässä on sekoituksena Mourvedre-Grenache-Cinsault-Carignan suhteessa 50/28/20/2. Viini on tuotettu saignee- menetelmällä. Viini on väriltään lohenpunainen, melko syvän värinen. Tuoksu on punamarjainen, joukossa kivellisten hedelmien aromeja ja melko tuntuvaa yrttisyyttä. Viini suutuntuma on intensiivinen, hapokas ja roséksi täyteläinen. Erittäin loistava ruokarosé, joka sopii mahtavasti vaikkapa bouillabaissen tai ratatouillen seuraksi.

Myös tilan punaviinit ovat loistavia, mutta erityisesti suosittelemme visiittiä tämän rosén vuoksi! Vastaanotto Tempierillä oli muuten erittäin ystävällinen huolimatta ranskantaidottomuudestamme. Jo tämän vuoksi kannattaa tilaa harkita vierailukohteena, sillä useissa paikoissa viholliskielen käyttö sai aikaan varsin penseän suhtautumisen.

Syyskuun kausimenun pääruoka Provencesta: Seafood platter

Täällä on mereneläviä saatavilla 'hieman' tuoreempana kuin Suomessa, joten kiusausta ei voi vastustaa: Satamasta kalastajalta ostetut äyriäset ovat jotain, mitä kotona ei ole saatavilla.

Kampasimpukat ja jättikatkaravut sitruunamarinadissa

Jättikatkarapuja ja kampasimpukoita
Valkosipulia
2 sitruunan mehu ja raastettu kuori
haluamiasi yrttejä (persiljaa, minttua, korianteria...)
mustapippuria
öljyä
suolaa

Hakkaa valkosipuli, sekoita sitruunamehuun ja kuoriraasteeseen. Lisää hakatut yrtit, suola ja pippuri sekä öljy. Kaada äyriäisten päälle ja anna maustua jääkaapissa pari tuntia. Grillaa kypsäksi vartaissa.

Pastis-simpukat

puoli kiloa sinisimpukoita
1 sipuli
2 kynttä valkosipulia
pieni fenkoli
persiljaa
2 dl valkoviiniä
2 dl vettä
iso loraus pastista
suolaa

Koputtele simpukoita, poista ne jotka eivät sulkeudu. (Kuolleista simpukoista saa herkästi ruokamyrkytyksen.) Pilko sipuli, fenkoli ja valkosipuli pieneksi, hakkaa yrtit. Laita viini, vesi ja pastis kattilaan ja sekoita sipulit ja fenkoli sekä suola. Anna porista puolisen tuntia. Kun liemi on kiehunut, lisää simpukat. Keitä viitisen minuuttia ravistellen kattilaa kannen kanssa tasaisin välein.

Aioli:

Majoneesia
(=munankeltuinen, öljyä, sinappia, valkoista viinietikkaa, suolaa, sokeria)
valkosipulia (paljon)

Merenelävien seuraksi tarjoillaan täällä satamaravintoloissa useimmiten vaihtoehtoisesti joko salaattia tai raskalaisia. Annokset ovat yksinkertaisia, mutta tuoreet merenelävät eivät suurempaa konstailua kaipaakaan!

Juomasuositus

Viiniksi suosittisimme näille valkoista Cassista, mutta yllättäen alko ei sellaista tarjoa. Vaihtoehtona on jokin  Provencen rosé, esimerkiksi taannoin jo suosittelemamme Bandol, Château Barthès rosé. Grilli kuumaksi viimeisinä lumettomina iltoina ja ajatukset lämpimään!

Pari Chablista sienimuhennokselle

Piuze 1er cru Vaillons Les Minots 2009

Patrick Piuze on nuorehko Chablis-tuottaja. Hän on syntynyt Quebecissä Kanadassa vuonna 1973. Nuorena hän tapasi Marc Chapoutierin, mistä mies sai kipinän viinimaailmaan. Hän kiersi viinitiloja eriu puolilla maailmaa ja palasi sitten takaisin Kanadaan ja perusti viinibaarin. Pian hän kuitenkin pakkasi kamppeensa, suuntasi Burgundiin ja pestautui viinitiloille ensin sadonkorjuuavuksi ja myöhemmin lyhyiden opintojen jälkeen viinintekijäksi.  Mies työskenteli ennen oman viinitalon perustamista Leflaivelle ja Brocardille. Omia viinejä hän alkoi tuottaa vuonna 2008. Piuze ei omista tarhoja, vaan hän ostaa kaikki rypäleensä sopimustuottajilta. Tämän vuoksi hän pystyy valmistamaan laajan kirjon eri tarhojen terroir-vetoisia viinejä.
Vaillons Les Minots on 70-vuotias chardonnay-tarha savi-kalkkikivimaaperällä. Kuten muutkin Piuzen viinit, tämä on käytetty ja kypsytetty keskivertochablista poiketen vanhoissa tammitynnyreissä. Hapen vaikutus viiniin on maussakin selkeä.

Tuoksussa on  omenaa, sitruunaa, lakritsaista yrttisyyttä, sateista kalliota sekä aivan hento voin aromi. Kokonaisuutena tuoksu on aromikirjossaan hienovarainen. Suussa viini on keskitäyteläinen. Siinä on hyvä hapokkuus, sitrus nousee esiin keskimaussa. Lakritsainen yrttisyys voimistuu makupaletilla. Jälkimaku on pitkä, mineraalinen.

Chablisienne 1er cru Beuroy 1994

Chablisienne on ko-operatiivi, joka on toiminut 1920-luvulta lähtien. Se tuottaa valtavat määrät peruschablista, mutta myös cru-viinejä. Beuroyn 1er cru-tarha tuottaa tyypillisesti täyteläisiä ja hedelmäisiä viinejä, ja tätä on vielä korostettu tammikypsytyksellä ja malolaktisella fermentaatiolla.

Leveä kypsä hedelmä, reilusti voita, kookosta, sienimäisyyttä ja savuisuutta. Hieman epämiellyttävä tuoksu alkuun. Erittäin runsas hedelmäinen maku, Hapokkus iän ja valmistusmetodin myötä matalampi kuin Piuze:ssa. Maku on tuoksua parempi; ylikypsää omenaa. Jälkimaku keskipitkä, mineraalinen. Pelkältään ei toimi, mutta sienimuhennoksella täytetyn savustetun kesäkurpitsan kanssa toimi huomattavasti paremmin.

Hyvin erilaiset viinit, joista kumpikaan ei ollut oikein tyypillinen Chablis. Piuze:n viini on selvästi hienovaraisempi ja moniulotteisempi. Chablisiennen täyteläinen ja melko voinen chardonnay olisi tuoksun ja maun perusteella mennyt helposti eteläisemmän Burgundin viininä. Molemmat viinit toimivat oivallisesti suppilovahveromuhennoksella täytettyjen, savustettujen kesäkurpitsoiden kanssa.  Etenkin Chablisienne vaati ruokaa ja hyötyi selvästi enemmän annoksen savuisuudesta, joka vei viinistä pahinta voisuutta. Cremé fraichella pehmennetty sienimuhennos toi viinistä esiin hapokkuutta. Mielenkiintoinen pari joka tapauksessa!

Loma!

Suomen kesä oli tuttuun tapaan lyhyt ja vähäluminen. Terassilla syödyt illalliset voi laskea puolen käden sormilla, eikä sateettomien päivien laskemiseenkaan varsinaisesti varpaita tarvita. Niinpä kesän jatkoaika tulee enemmän kuin tarpeeseen. Uimarannelle päästiin kerran, ja silloinkin tuuli ajoi kotiin vartin päästä.

Provenceen on lupailtu inan lämpimämpää. Lapsi pääsee rannalle ja koko porukalle riittää lämpimiä iltoja terassilla nautittuihin illallisiin. Välimerellinen keittiö on ollut lähellä sydäntämme aina, joten ruuassakaan tuskin on valittamista (myöskään oliivihullulla lapsellamme).

Ensimmäisen viikon vietämme Bandolin alueella St. Cyr sur merissä, toisen Mentonin sitruunakaupungissa Italian rajalla. Pari viinitilavierailua on varattu Bandolista ja Belletistä (Pibarnon, Tempier, Ch. Bellet), ja isovanhempien mukaantulo Mentoniin mahdollistaa kauan odotetun illallisen Mirazurissa.

Syyskuun kausimenun alkuruuassa oltiin vielä vahvasti suomalaisissa tattimeiningeissä. Pää- ja jälkiruuissa mennään kuitenkin Provencen satokauden mukaan. Saapa nähdä mitä toreilta löytyy!

Syyskuun kausimenu: Alkuruuaksi tatticarpaccio

Sienisyksy on ollut runsas, joten jatkamme vielä näiden metsän herkkujen parissa syyskuun alkuruuassa. Tatticarpaccio on yksinkertainen, kaunis ja kunnioittaa hienosti nuoren herkkutatin upean metsäistä makua.

Herkkutatticarpaccio

2-3 pientä, virheetöntä herkkutattia, mielellään sellaista joissa pillistö on vielä valkoinen.
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
parmesania

Leikkaa tatit niin ohuiksi siivuiksi kuin pystyt. Aivan pienimmät tatit ovat usein niin kiinteitä, että ne voi siivuttaa jopa mandoliinilla. Levitä siivut tarjoilulautaselle. Valuta tateille oliiviöljyä, ripottele päälle suolaa ja kierrä mustapippuria myllystä. Anna maustua ainakin puolisen tuntia. Lisää parmesan-raaste annoksen päälle juuri ennen tarjoamista.

Viiniksi tämä huutaisi ilman muuta burgundilaista pinot'a, mutta valitettavasti laadukkaiden burgundien hinnat ovat sitä luokkaa että hirvittää. Uuden maailman pinotit ovat edukkaampia, mutta niistä valtaosa on liian hedelmäisiä tälle annokselle. Niinpä suosittelemme vaihtoehdoksi Drouhinin Moulin-à-Ventia Beaujolas'ta. Moulin-à-Ventin cru-alueelta tulevat gamay-viinit ovat keskivertobojoa huomattavasti harteikkaampia, ja parhaiden sanotaan muistuttavan jo hieman pohjoisempia pinot-serkkujaan. Joka tapauksessa tämä järjerjellisesti hinnoiteltu viini toimii mielestämme hyvin tämänkertaisen tattiannoksen kaverina!