Perjantaitapaksia ja tsakolinaa

Kaksi viikkoa sitten perjantaina piti mennä mökille, mutta 'yllätävä' sade esti tämän ja suunnitelmat kalan savustuksesta. Sen sijalle piti jotakin kehitellä, eikä irronnut muuta kuin perjantaitapakset, joiden kaveriksi kaapista löytyi Bilbaon alueelta Espanjasta tuleva tsakolina.

Gambas al Ajillo
Jättikatkarapuja (ja pieniä mustekaloja)
5 kynttä valkosipulia
puolikas chili
suolaa
pesiljaa
sitruunaa

Sulata ja putsaa katkaravut ja mustekalat, laita sivuun. Pilko valkosipuli ja chili, ja kuullota niitä hetki oliiviöljyssä valurautapannulla. Heitä joukkoon ravut ja mustekalat, Kun ravut ovat punastuneet, heitä joukkoon sitruunan mehu ja suola. Anna mehun kuivahtaa, jolloin jälkelle jää sitruunan aromi ja makeus merenelävien pintaan. Sekoita aivan viimeisenä persiljasilppua joukkoon, aseta tarjolle sitruunaviipaleiden kanssa.

Seesam-kesäkurpitsaa
Kesäkurpitsa sentin kiekkoina
vehnäjauhoa 1 rkl
seesaminsiemeniä  puoli desiä
suolaa
muna
ripaus chilijauhetta
öljyä

Sekoita lautasella seesaminsiemenet, jauhot, suola ja chilijauhe. Dippaa kesäkurpitsakiekot munaan, pyöritä sitten jauhoseoksessa. Laita pellille leivinpaperin päälle ja valuta öljyä päälle.  Paista uunissa grillivastuksen alla noin 15 min. Parhaan, molemmilta puolilta rapean tuloken saat jos omistat pizzakiven ja lämmität sen etukäteen kuumaksi. Myös paistoaika lyhenee. Nämä onnistunevat hyvin myös grillissä !

Patas Arrugadas
Perunoita
vettä
karkeaa merisuolaa

Laita perunat veteen niin että juuri peittyvät. Keitä puolikypsiksi. lisää veteen 2 rkl merisuolaa, keitä loppuun. Kaada vedestä pois valtaosa niin että vain tilkka jää kattilan pohjalle, haihduta pois kuumalla levyllä ilman kantta. Perunoiden kuori rypistyy, rapsakoituu ja siihen muodostuu ohut vaalea suolakerros. Epäterveellistä, mutta hyvää!

Romesco
Paprika
Savupaprikajauhetta
3 valkosipulinkynttä
kourallinen manteleita
tomaatti
suolaa
0,5 dl oliiviöljyä

Paahda paprika uunissa grillivastuksen allal kunnes kuori on tummunut ja irtoaa helposti. Kuori paprika ja poista siemenet. Laita hedelmäliha kulhoon muiden aineiden kanssa ja aja soseeksi. Huippukastike hyvin pienellä vaivalla, tätä voi syödä minkä kanssa vain ja (lähes) mikä tahansa on tämän kanssa herkullista!

Kuva: decantalo.com

Baskialueen viinit ovat pirteitä, usein pirskahtelevia valkoviinejä, jotka istuvat mainiosti mereneläville. Alueella on kolme apellaatiota, Tsakoli Bizkaiko Bilbaon ympärillä, Getariako tämän itäpuolella ja Alavan Tsakoli sisämaassa. 95 % viljellyistä rypäleistä on valkoista hondarrabi zuria ja 5 % punaista Hondarrabi beltzaa. Alueen viinit ovat historiassa olleet pääosin punaisia, mutta viinikirvakatastrofin jälkeen tuotannon elpyessä 1960-luvulla valtaosa tehdystä viinistä oli valkoista.

Itsasmendi Tsakolina tulee Bizkaikon alueelta, ja kyseisen alueen viinien tapaan se on tuoksultaan täyteläisempi kuin Getariakot. Tuoksusta löytyy vihreää omenaa, keltaista sitruunaa ja suolaisuutta. Viini on suussa keskitäyteläisen sitruunainen, hapokas ja raikas. Maku on yllättävänkin pitkä ja mineraalisen tuntuinen. Viini toimii loistavasti näiden merenelävien kanssa. Suosittelemme kokeilemaan

Chardonnay all over the world

Chardonnay on yksi maailman laajimmin viljellyistä valkoisista rypälelajikkeista. jos airen jätetään pois laskuista, vain trebbiano taitaa olla sitä suositumpi. Sillä on monia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä sekä kuluttajien että tuottajien suosikkirypäleen. Chardonnay viihtyy hyvin erilaisissakin ilmastoissa viileästä Champagnesta -nykyisin jopa Englannista- Kalifornian ja Australian aurinkoon. Itse rypäleellä ei ole voimakkaita ominaispiirteitä, joten se ilmentää hyvin sekä terroiria että viininvalmistukseen liittyviä valintoja Chardonnaysta saadaankin siksi aikaan hyvin erityyppisiä viinejä riippuen siitä missä rypäleet on kasvatettu ja mitä niille on tehty kellarissa.

60-luvulle saakka chardonnayta viljeltiin lähes ainoastaan Burgundissa ja Champagnessa. Se levisi kuitenkin laajasti uuden maailman viinialueille, joista ensimmäisenä nousivat tunnettuuteen Kalifornian viinit. Alkuvaiheessa Kaliforniassa pyrittiin Burgundilaistyyppisiin, hillittyihin chardonnay-viineihin. Amerikkalainen kuluttaja kuitenkin halusi täyteläisempiä, hedelmäisempiä, tammitetumpia ja makeampia viinejä, ja niitähän tehtiin. Ehkä paras esimerkki on Kendall-Jacksonin Vintners reserve, joka oli alunperin lähes täysin kuiva viini. 70- luvun lopulla kävi kuitenkin kerran niin, että käyminen pysähtyi kesken. Viini jäi makeaksi. Myi kuin häkä. Ja katso, uusi tyyli oli syntynyt!

Tärkeimmät chardonnay-alueet ovat nykyään Bourgogne, Champagne, Kalifornia, Australia ja Etelä-Afrikka, näissä paikoissa lajike on valta-asemassa. Bourgognen alueella tuotetaan hyvin erityylisiä viinejä Chablis:n teräksisen mineraalisista ja viiltävän hapokkaista Mersault:n kultaisen pähkinäisiin ja paahteisen tammisiin viineihin. Chardonnayn huipentuma osuu kuitenkin Montrachet-kyliin näiden välille Cote d'Oriin. Näiden alueiden chardonnay käy kypsymässä tammessa ja läpikäy malolaktisen käymisen. Viinit ovat hienostuneita, alkuperäänsä ilmentyviä ja upeasti ikääntyviä.

Kalifornian chardot ovat täyteläisempiä, eksoottisen hedelmäisiä ja usein reippaasti tammitettuja. Toisaalta, kuten Bourgognessa on myös kaliforniassa erityyppisiä alueita: Carneros ja Sonoma Coast tuottavat viileämpinä alueina hapokkaampia ja hienovaraisempia viinejä, kun taas Napa tuottaa 'sitä' Kalifornian chardonnayta.

Australiassa tehtiin pitkään kalifornian tyyppisiä 'paksuja' chardonnay-viinejä, mutta nykyään tyylissä pyritään hillitympiin viineihin, joita tulee etenkin Länsi-Australian eteläosista, Adelaide Hillsin alueelta ja Tasmaniasta, jossa tehdään jopa laadukkaita kuohuvia chardonnay-viinejä. Australian mantereen ongelma on kuitenkin paahtava kuumuus, mikä kypsyttää charadonnay-rypäleet nopeasti ja laskee viinien hapokkuuden niin matalaksi, että hapon lisääminen on standardikäytäntö.

Uuden Seelannin chardonnaysta ei puutu happoja, sen sijaan ongelmana saattaa olla rypäleiden saaminen täysin kypsäksi. Ongelmana on ollut myös teollinen viinintuotanto, joka on ajanut satomääriä ylös ja samalla laatua alas. Viime aikoina on kuitenkin alkanut ilmaantua yhä enemmän kunnianhimoisia tuottajia, joilla on malttia rajoittaa satomääriä ja panostaa siten rypäleiden ja viinien laatuun,

Etelä-Afrikka on viininviljelyhistorialtaan uuden ja vanhan maailman välissä, sillä siellä on viljelty rypäleitä ja tuotettu viiniä jo 1700-luvulta lähtien. Etelä-Afrikan viinialueet sijaitsevat maan lounaisosassa, missä Atlantilta puhaltavat tuulet ja Antarktiksen suunnalta tulevat merivirrat viilentävät muutoin kuumaa 33. leveyspiirin ilmastoa. Viljellyin lajike on chenin blanc, mutta chardonnay on nykyään lähellä kärkeä. Chardonnayt ovat isoja,  hedelmäisiä ja usein paahteisia tynnyrikypsytyksen seurauksena. Hapokkaampia ja raikkaampia viinejä on alkanut tulla markkinoille, kun viinitarhoja on istutettu aina vain lähemmäs viilentävää rannikkoa.

Chardonnayta siis viljellään lähes kaikkialla missä se vain on mahdollista. Lauantaina maistamme viinejä Chablis:ta, Pouilly Fuissessesta, Kaliforniasta, Etelä-Afrikasta ja Uudesta Seelannista. Tällainen pintaraapaisu laajimmin maailman viinialueille levinneeseen rypäleeseen antaa vain hyvin hataran kuvan koko chardonnay-kirjosta, mutta parempi tämäkin kuin ei mitään. Kattavan kuvan saamiseksi näitä pitäisi maistella vuosia: eri alueita ja ala-alueita, eri ikäisiä viinejä, eri valmistustekniikoita... Todennäköinen lopputulema lauantain tastingista on se, että ei olemassa tyypillistä chardonnayta. Mutta saa nähdä, fiiliksiä luvassa myöhemmin.

Kylmän kesän satoa

Kesä on ollut mökkipuutarhurin kannalta onneton. Vettä on tänä vuonna saatu riittävästi, mutta lämpöä ovat kaipailleet sekä mökkeilijät että kasvimaan kasvit. Aiempina vuosina mansikat ovat kypsyneet kesäkuun toiseksi viimeisellä viikolla, nyt ensimmäiset vasta punertavat. Kasvimaalla rehottavat rikkaruohot, sen sijaan tomaatit ja kurkut kituvat kylmässä hädin tuskin hengissä. Kesäkurpitsoista voi vain unelmoida.

Mutta pitää iloita siitä mitä on: Salaatti kasvaa. Herneet ovat tulollaan. Yrttejä piisaa. Ja villiyrttejä piisaa vielä enemmän. Sipulitkin kasvavat kosteassa loistavasti. Mansikat ja metsämansikat on vihdoin kypsiä. Ensi viikolla nostettaneen ensimmäiset siiklit. Omenapuussa on raakileita vaikka muille jakaa, ja viime vuonna istutetussa kirsikassakin muutama. Onneksi loma on vielä edessä niin on edes teoreettinen mahdollisuus nauttia mökin ja kasvimaan annista... Lämpimiä kelejä odotellessa!

Mielenkiintoinen natural wine Chenin blancista

Jean-Pierre Robinot on natural wine-liikkeen ranskalainen isä, joka perusti 80-luvulla Pariisiin Natural Wine Barin. 2000-luvun alussa hän palasi kotiseudullen Loiren alueelle viljelemään viiniä. Hän omistaa kaksi palstaa, joita viljellään biodynaamisesti. Valkoviineissä hän käyttää chenin blancia, punaviinit on tehty pineau d'aunis-rypäleestä.

Kaikki Robinot'n viinit saavat kypsyä melko pitkään vanhoissa tammitynnyreissä ja terästankeissa, mikä tuo niihin täyteläisyyttä ja syvyyttä. Ainakaan maistamastamme Le charme du loir Chenin Blancista vuodelta 2008 ei kuitenkaan puuttunut pätkääkään raikkautta, vaikka aromimaailma olikin varsin makean hedelmäinen ja osin hiivasakkaisenkin oloinen.

Viini on lasissa syvän kullankeltainen ja kohtalaisen raskasliikkeinen. Sen tuoksu on voimakkaan kukkainen,  oksidatiivisen omenankotainen, hieman hiivainen. Suussa varisn täyteläinen, öljyinen. Hapokkuus kuitenkin tanssittaa täyteläisiä hedelmä-aromeja suussa kepeästi, ja mineraalisuus luo täpäkän taustapoljennon. Viinin aromimaailma levenee suussa edelleen, siinä alkaa tuntua jopa ikääntyneen viinin hentoa tallintaustaa, joka ei kuitenkaan missään nimessä ole ylilyövä vaan täydentävä piirre tässä hienosti ikääntyneessä viinissä. Käytetty tammi ei juuri maistu, vaan sen käytön havaitsee lähinnä oksidatiivisesta aromimaailmasta.

Tämä oli pitkästä aikaa päräyttävää viini, joka herätti jälleen mielenkiinnon loirea ja etenkin sen chenin-viinejä kohtaan. Muscadeteja olemme maistelleet enemmän, mutta avautui jälleen uusi maailma tutkittavaksi.
The road goes on and on.

Onni on tuttu kalastaja

Me olemme viimeiset kolme vuotta saaneet nauttia Kalevassa asuvan kalastajaukon palveluksista. Kalastaja soittaa/laittaa viestiä Pyhäjärveltä, kun kala on uinut verkkoihin ja toimittaa kalat parin tunnin sisällä nostohetkestä läheisen S-marketin pihaan, josta me haemme tuoreet kalat kotiin pientä korvausta vastaan. Ei ole tehnyt todella tuoreen kalan syömisen jälkeen mieli ostaa mitään muuta. Niin hyvä tuoreen kala maku on, ettei siitä halua luopua, kun kerran on makuun päässyt. Tällä viikolla kalastaja toi meille 2.5 kilon kuhan, josta teimme arkiruuaksi Kuhaa aasialaisittain. Lisukkeeksi keksimme tehdä avocadoranskalaisia. Astetta parempi arkiruoka, mutta helppo tehdä.

Kuhaa aasialaisittain

150 gr kuhaa/syöjä
0.5 dl kookoshiutaleita
1 kananmuna
1 cm pala raastettua inkivääriä
puolikas chili hienonnettua
1 lime
suolaa
pippuria
öljyä paistamiseen
jauhoja kalan pintaan

Fileoi kuha nahattomaksi ja kuivaa kala. Riko kananmunan rakenne lautaselle ja leivitä kalat ensin jauhoissa, sitten kananmunassa ja sitten kookoshiutaleissa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lämmitä pannu kohtuullisen kuumaksi. Kuullota ensin chilit ja inkiväärit öljyssä. Paista lopulta kalat chili-inkivääriöljyssä kypsiksi ja purista päälle limen mehut. Tarjoa kesän kasvisten ja avocadoranskalaisten kanssa.

Avocadoranskalaiset

Hannan sopan Hanna teki avocadoranskalaisia tässä taannoin, ja kun jääkaapista löytyi pari ylimääräistä avocadoa niin pakkohan niitä oli testata. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään pankojauhoja, mutta me olemme korvanneet pankojauhon kookoshiutaleilla.

0.5-1 avocado/syöjä
1 kananmuna
0.5 dl kookoshiutaleita
puolikas chili hienonnettuna
suolaa
pippuria
öljyä

Poista avocadoista kuori ja kivi. Viipaloi avocado reiluiksi paloiksi. Leivitä avocadot ensin jauhoissa, kananmunissa ja sitten kookoshiutaleissa. Laita avcadot uunipellille ja pirskottele päälle öljyä. Paista 225-asteessa 8-10 minuuttia, kunnes avocadot ovat saaneet hieman väriä. Mausta suolalla ja pippurila ennen tarjoilua. Ranskalaiset tarvitsevat mielestäni aika paljon suolaa, joten älä säästele suolan määrässä.

Herkullinen arkiateria jääkaapin jämistä+yhdestä tuoreesta kuhasta. Jos kuhaa ei ole saatavilla voit korvata kuhan vaikka hauelle tai ahvenella.

Kuhan ja avocadoranskalaisten kaveriksi lasillinen hyvää gewurtztramineria tai pinot grisiä jääkylmänä, ja arki-ilta on pelastettu.

Santorinin assyrtiko, ikivanhojen köynnösten taikaa

Santorinin tuliperäinen saari on Kreikan kenties arvostetuimman valkoisen rypäleen koti. Assyrtikoa tiedetään viljellyn jo vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua, ja kysessä on yksi maailman vanhimmista rypälelajikkeista.

Santorini on siitä erikoinen paikka, että valtaosa saaren köynnöksistä kasvaa alkuperäisillä juurillaan. Saaren maaperä on puhtaan tuliperäinen, eikä viinikirva säily hengissa maassa, jossa ei ole lainkaan savea. Siten varttamista ei tarvita. Saarella käytetään lisäksi perinteistä tapaa uudistaa vanhat köynnökset leikkaamalla ne lähes maanpinnan tasoon, jolloin vanha juurakko kasvattaa uuden köynnöksen. Tämä voidaan tehdä juurakolle viisikin kertaa, ja koska köynnösten elinvoima hiipuu usein vasta lähempänä 100 vuoden ikää voi kukin itse laskea kuinka vanhoja nämä köynnösten juuret todella ovat. Harvalta muulta alueelta voimme maistaa viiniä 500-vuotiailta juurilta.

Santorinin ilmasto on hyvin kuuma ja kesällä äärimmäisen vähäsateinen. Köynnökset kasvatetaan matalina, lähes maata pitkin jotta ne kestävät kovat pohjoisesta puhaltavat, viilentävät tuulet. Matala kasvutapa myös mahdollistaa sen, että yöllä kertyvä kaste jää paremmin köynnöksen käyttöön lehtikatteen alle.

Gaia on perustettu 1994, ja sillä on viininvalmistamot (Mikä on winery suomeksi, prkl) Santorinilla ja Nemeassa. Santorinilla viini valmistetaan vanhassa -70-luvulla suljetussa tomaattisäilyketehtaassa, johon on kunnostettu moderni laitos viinintekoon. Kaikki talon Santorinilla tuottamat viinit ovat assyrtiko-lajikeviinejä. Suomesta saatava Thalassitis on tammittamaton, eikä se ole läpikäynyt malolaktista käymistä. Muut assyrtikot ovat wild ferment thalassitis ja oak aged thalassitis, joita olisi myös hyvin mielenkiintoista päästä maistamaan tämän rinnalla.

Viinin tuoksussa on vihreää yrttisyyttä, suolaisuutta, vaaleita kukkia ja hillittyä sitruksista hedelmäisyyttä. Suussa viini jatkaa aromipaletiltaan moniulotteisena, ja luo hyvän tasapainon merenrannan kiville kuivuneen suolan kaltaisen mineraalisuuden ja hedelmä-aromien välille. Tuntumaltaan viini on hyvin hapokas ja melko konsentroitunut, maku on pitkä ja aromikirjo elää suussa tämän pitkään tuntuvan makuaistimuksen aikana.

Thalassitis on loistava esimerkki nousevasta kreikkalaisesta laatuviinituotannosta. Tämän maistamista voi erittäin lämpimästi kaikille suositella.

Gramona Font Jui 2013

Kuva:alko.fi

Puhtaat, kuplimattomat xarello-lo-viinit ovat nousseet kansainväliseen tietoisuuteen viimeisen viiden vuoden aikana, ja niitä on pikku hiljaa saatu Suomeenkin. Keväällä uutuutena alkoon tullut Font Jui on laadukkaista cavoistaan tunnetun Gramonan puhdas xarel-lo. Siihen käytettävät rypäleet kasvatetaan nimen mukaisella 4 ha tarhalla, jonka maaperä on ravinneköyhää saven ja kalkkikiven sekoitusa. Köynnökset ovat kohtalaisen iäkkäitä, 40-vuotiaita. Viljely tapahtuu luomumenetelmin.

Viini on lasissa kullankeltaiseen vivahtava, keskisyvä. Tuokssa on persikkaa, päärynää ja eksoottisempaakin hedelmää. Tuoksua selkeimmin määrittävä piirre on kuitenkin mielestäni melko vahva aniksinen yrttisyys sekä yleinen vihreys, joka tuo mieleen etäisesti jopa hillityn tyylin SB:n.

Vihreys saattaa johtua ainakin osin reduktiivisesta, vuoden kestävästä pullokypsytyksestä. Osa viinistä myös kypsyy 4 kk tynnyreissä sakkojen päällä, mikä sekin suojaa oksidaatiolta ja mahdollisesti tuo esiin näitä vihreitä piirteitä.

Suussa viini on melko täyteläinen ja  hapokas, makupaletilla hedelmien ja aniksisen aromin lisäksi tuntuu melko reipasta mineraalisuutta. Jälkimaussa mineraalisuus kääntyy jopa greippiseksi katkeruudeksi. Alkoholi tuntuisi olevan melko korkea.

Kokonaisuutena kiinnostava viini, jonka yhdistäminen eri tyyppisille mereneläville oli helppoa. Kokeile vaikka jättirapusalaatin kanssa.

Uusia tuulia kotikaupunginosassamme Kalevassa

Usein sanotaan, että kaupunkilaiset ovat juurettomia. Ehkä Tampere on siinä määrin pieni junttila, että emme voi tätä allekirjoittaa. Olemme asuneet koko aikuisikämme Kalevassa Tampereen keskustan itäpuolella, ja tunnemme tätä "vanhusten ja opiskelijoiden" kaupunginosaa kohtaan tunnustettua kotiseuturakkautta.

Viimeisten vuosien aikana Kaupunginosa on alkanut muuttua, väestörakenne tasapuolistua ja palvelut kehittyä. Etenkin viimeisen vuoden kehitys on gastronomisesta näkökulmasta ollut eksponentiaalista nousua. Omaan kortteliimme avattiin reilu kuukausi sitten Public House Huurre, ja tänä viikonloppuna Gastropub Kaleva avasi ovensa legendaarisen Domarin paikalla uimahallin kupeessa.

Huurre sijaitsee Sammonkadun varressa vanhassa punatiilisessä liikekiinteistössä, jonka tampereen Musakeskus nykyään omistaa ja on remontoinut bänditiloiksi, studioksi ja alakerran ravintolaksi. Olemme pistäytyneet oluella muutamaan otteeseen, ja tuote vakuuttaa. Olutvalikoima ei ole valtava, mutta vaihtuva kotimainen pienpanimofokus vie meidät tänne takaisin vastaisuudessakin. Huurteessa järjestetään livekeikkoja, ja paikan burgereita on kehuttu erinomaisiksi. Meiltä ne ovat vielä maistamatta, mutta tuskin enää kauaa.

Hieman etäämpää (500 m) kotoa löytyy vasta auennut Kaleva. Olemme pitkään puhuneet, että Gastropub-ketjulta olisi hyvä peliliike avata paikka kasvavaan ja nuorentuvaan kalevaan, ja nyt toiveemme täytettiin.

Kalevassa on loistava ruokalista, jolta löytyy kokoelma gastropub-ketjun muiden ravintoloiden suosikkeja sekä joitakin omia annoksia. Gastropub ketjun tuntien juomavalikoima ei voi olla muuta kuin loistava, sekä viineissä että oluissa. Viinit ainakaan eivät ole järjettömästi hinnoitelutja, jos Musar 2009 irtoaa alle viiden kympin. Oluista kannattaa kysyä suosituksia, jotka ovat ainakin itselleni aina toimineet. Omatuontien määrä on siinä määrin kattava, että oma tietämys loppuu välittömästi. Kävimme koko perheen voimin sunnuntailounaalla palattuamme mökkireissulta, ja Sohon Burgeri maistui sekä perinteisenä että papuversiona, IPA:n ja Saisonin säestyksellä.

Terassi on aurinkoinen käytännössä koko päivän. Jos loppukesä elokuussa lomamme aikana keli on parempi, niin taisimme löytää uuden olohuoneen.

Siis tamperelaiset, tervetuloa Kalevaan!

PS. Vielä, kun joku avaisi näille kulmille kahvilan, joka olisi auki myös iltaisin ja viikonloppuisin olisi Kaleva jo melkein täydellinen paikka asua...

Japanilainen munakas eli Okonomiyaki vie kielen mennessään.

Mitä tänään syötäisiin, onko ideoita? Arkiruoka on meillä usein keskustelua herättävä aihe, koska syömme kotona yleensä joka ilta lämpimän aterian. Jokaiselle viikolle pitäisi keksiä ainakin kolme ruokaa, joiden ympärille saamme viikon ruokalistapaletin rakennettua. Aika usein ruuat keksitään kaupassa sen mukaan mitä raaka-aineita on tarjouksessa ja sesongissa. Varhaiskaali on ollut sesongissa jo hetken ja nyt olemme löytäneet helpon ja täyttävän arkiruuan, joka maistuu kaikille. Kyseessä on siis japanilainen munakas, joka on alkujaan kunnon katuruokaa. Mikä mainio ruoka, joka on nopea tehdä ja johon voi käyttää käytännössä koko jääkaapin sisällön. Me yhdistelimme oman reseptimme monesta lähteestä ja usein varioimme ruokaa vielä tarpeen mukaan. Mainion suomenkielisen reseptin löydät Sivumaulta.


Periaatteessa okonomiyakiin tulee siis munakastaikina, joka pyöritellään kaalinsuikaleiden päälle ja paistetaan munakas pannulla molemmilta puolilta. Päälle lisätään sitten kastiketta ja lisäksi rapuja/paahdettua pekonia/paahdettua tofua ja hieman hakattuja aasialaisia yrttejä. Maukasta ja superhelppoa. Kaveriksi kylmä lasillinen hyvää IPA-olutta ja arki-ilta on pelastettu.

PS: Toimii myös mainiosti seuraavana päivänä työpaikalla lounaalla ja kärsii yllättävän vähän mikrossa lämmityksestä.

Hyvän hinta-laatusuhteen omaava uutuus rosee alkon valikoimaan!

Kuva:alko.fi

Alkoon tuli vielä kesäkuun loppupuolella uutuutena edullinen (9,99€)ranskalainen rosé Cotes de Provencesta. Maistelimme tämän viinin, ja olimme positiivisesti yllättyneitä.

Barton ja Questier on suuri ranskalainen viinitalo, joka tuottaa viinejä Burgundissa,  Bordeaux:ssa, Loiressa, Rhonessa, Beaujolais:ssa, Languedocissa ja Provencessa. Irlantilainen Thomas Barton rikastui 1700-luvun lopulla Bordeaux-viinien maahantuojana, ja hänen poikansa löy hynttyyt yhteen ranskalaisen Guestirin. Näin syntyi suuri viinitalo, joka tuottaa ympäri ranskaa ja vie viinejä 130 maahan.

Maistamamme Côtes de Provence on talon entry level-sarjaa nimeltään passeport. Sarjan viinejä näyttää olevan tarjolla lähes kaikilta mahdollisilta viinialueilta. Tämä rosé on sekoite grenachea, cincaultia ja syrah'ta. Viini on rypäleiden poiminnan jälkeen valmistettu oksidaatiota välttäen, ja se on käymisen jälkeen levännyt sakkojen päällä kaksi kuukautta (jos tulkitsen oikean tuottajan sivuilta löytyvän lauseen "aged on fine lies").

Tuoksussa on punaisia marjoja kuten punaherukkaa ja mansikkaa, persikkaa, hentoa aavistuksenomaista yrttisyyttä ja aromaattisen kukkaista tuoksua. Viini maku on melko hedelmäinen, keskitäyteläistä roséta tuhdimpi. Viinissä on kuitenkin raikas hapokkuus ja hieman myös mineraalisuutta, joten kokonaisuus pysyy suuta raikastavana.

Viini ei ole mikään moniulotteisuuden huippu, mutta siinä on hedelmäisyyttä ja hapokasta, mineraalista runko hyvässä tasapainossa. Mielestämme tätä 10 e viiniä voi suositella mahdollisesti joskus alkavaan kesään terassisiemailuun ja kesäisten ruokien kuten kreikkalaisen salaatin tai savulohen seuraan.

Näytepullo saatu Norex:ilta.