Juhannusmuistelot vuodelta 2015

Tänä juhannuksena jäimme juhannusaatoksi kaupunkiin, kun sateita oli luvattu niin paljon, että mökillä olosta ei olisi nauttinut kukaan. Kun kerran kaupungissa omassa keittiössä kokkailtiin niin suunnitelma muuttui lennosta. Keskiviikkona juttelin veljen kanssa puhelimessa, että tehdään vain simppeliä ruokaa aattona ei mitään kikkailua. Haaveiksi jäi simppeli menu ja juhannuksen ylilyönti tapahtui tänä vuonna keittiön puolella. 5 ruokalajia kokkailtiin rauhallisessa tahdissa ja samalla avattiin hengittämään viinikaapin kätköistä kaivetut sikailuviinit.

Menun tähtenä oli ehdottomasti velipojan työpaikkansa lihakaapissa 4 viikkoa kypsytetty naudan enterecote ja ibericopossun ribsit paahdetuista paprikoista ja valkosipuleista tehdyn majoneesin kanssa. Muu menu rakennettiin lennosta sen perusteella mitä jääkaapista löytyi. Kokkailu ja yhdessä syöminen parhaassa seurassa toi voiton kotiin juhannusaattona. Annetaan kuitenkin kuvien kertoa mitä syötiin juhannusaattona.

Kurkkukeittoa kahdella tapaa, mätiä ja kylmäsavulohta.

Yrteillä ja juustolla täytettyä munakoisoa ja papusalsaa.

Lohicevicheä ja avocadomoussea.

Voisiko raaka liha enää paremmalta näyttää. 

Naudan entrecotea ja ibericopossun ribsejä.

Pavlova ja marjoja kruunasi aterian. 

Viineinä oli alkuruokien kanssa tarjoiltu Louis Latour Meursault 1995, Alkostakin löytyvä Balfour 1503-kuohuviini Englannista, Nervin Gatttinara 1974 ja Oremus Tokaji 5 puttonyos 2005. Loistavat viinit, joista paras oli ehdottomasti Gattinaran iäkäs vuosikerta.

Meursault avattiin alkuruokien kaveriksi ensimmäisenä. Viini oli hyvässä kunnossa huolimatta parinkymmenen vuoden iästä. Tuoksu oli paahdetun voimainen ja pähkinäinen, ei kuitenkaan voimakkaimmasta päästä meursaulteja. Kypsän omenan aromit olivat taustalla. Suussa kohtalaisen täyteläinen ja pyöreä viini, joka oli sellaisenaan melko raskaan tuntuinen. Tätä nautittiin kahden ensimmäisen alkuruuan kanssa. Se sopi hyvin kukkukeiton kruununa olleella savukalalle ja mädille. Suurin yllätys oli kuitenkin täytetyssä munakoisossa ollut chili, jonka poltteen kanssa viini pärjäsi aivan loistavasti. Tuo tulisuus nosti viinistä esiin raikkaampia sävyjä ja toi makuaromeihin lisää vivahteita. Yleisestikin ottaen viinin raskas suutuntuma keveni ruokien kanssa, kuten oli odotettua.

Balfour toimi välikeventäjänä chevichen seurassa. Tuoksu oli yllättävän hedelmäinen, cavamaisen päärynäis-keltaluumuinen. Viinin mousse oli miellyttävän pehmeä suussa. Maku kohtalaisen täyteläisen hedelmäinen, hapokkuuden ansiosta kuitenkin raikas. Jälkimaku toi mukanaan huomattavan mineraalisuuden. Verrattuna toiseen Alkon valikoimassa olevaan englantilaiseen kuohuviiniin Ridgeview:n tämä oli huomattavasti vähemmän paahteinen ja sopii hyvin sellaisenaankin nautittavaksi vaikkapa aperetiivina.

Nervin gattinaran kunto oli jännityksen aihe. Viini avattiin useampaa tuntia ennen tarjoilua, mikä kannatti. Heti avaamisen jälkeen tuoksu oli tunkkainen kuin mikä, lähinnä pitkään muhinutta navetankuiviketta muistuttava. Myös maku oli melko tympeä. Viini kuitenkin heräili viidessä tunnissa uskomattomaan loistoon. Tallimainen tuoksu jäi taustalle, mutta esiin nousi tervaista ja orvokkista aromaattisuutta. Suutuntumakin virkistyi, hapokkuus jäi kohtalisen kesyksi mutta toisaalta maun tympeys katosi ja korvautui pitkään tuntuvilla, hienosti iän pehmentämillä tanniineilla. Makupaletti toisti tuoksun aromimaailmaa, ja mineraalisuuden kihelmöinti jäi kielelle varsin pitkäksi ajaksi kummittelemaan. Hyvä viini, joka ei ainakaan heikentynyt ruokien kanssa tarkottuna.

Oremuksen tokaji oli taattua botrytis-jälkiruokaviiniä: ananaksisen makeaa, hyvähappoista ja pavlovalle sopivaa.

Loistava juhannusaatto tuli vietettyä herran vuonna 2015. Kiitos seurasta osallisille. 

Pisonin viinejä Trentinosta Tampereella

Pisonin pariskunta

Olemme tutustuneet Trentinolaisen Pisonin viinitalon tuotteisiin jo useampi vuosi sitten, kun tilasimme niitä Viinimestarit.com:a edeltäneen tilausringin kautta. Talolla on muutama miellyttävä valkoviini, loistava pitkään kypsynyt Vin Santo sekä hyvän hinta-laatusuhteen punaviinejä.

Nyt meillä oli mahdollisuus päästä maistamaan talon viinejä ja kuulemaan Pisonin tuotantofilosofiasta, kun Marco Pisoni oli Tampereella esittelemässä viinejään.

Tila tuottaa kaikki viininsä luomuna, vaikka aivan kaikille pullotteille ei ole virallista dokumentaatiota hankittukaan. Marcon kertoman mukaan hänelle on jo enologitutkinnnon aikana iskostunut ajatus, että viinin tulee olla mahdollisimman luonnollinen ja puhdas elintarvike. Marco ei halua käyttää kemiallisia torjunta-aineita, koska viinitarhat ovat osa perheen elinpiiriä jossa hänen lapsensa ovat leikkineet. Herra Pisonin kertomasta syntyy kuva, että viininvalmistus on tilalla enemmän osa perinnettä ja kulttuuria kuin teollista liiketoimintaa. Toki kyseessä voi olla markkinointitarkoitukssa luotu romanttinen kuva, mutta tarina kerrotaan varsin vakuuttavasti. Herran ulkomuotokaan ei muistuta sliipattua myyntimiestä vaan Osmo Soininvaara-tyyppistä luomusetää.

Maistelimme illan aikana kaksi valkoista, kolme punaista sekä vin santon. Lopuksi maistelimme vielä hieman tilalla tislattavaa grappaa, joka oli positiiivinen yllätys.

Ensimmäinen valkoviini oli Nosiola 2014. Nosiola on Trenton paikallinen lajike, jossa on hieman pähkinäinen perusaromi ja tunnusomaisena piirteenä bitterinen loppupuraisu. Tämä viini oli väriltään kypsän sitruunan keltainen, melko ohut. Tuoksussa yrttistä vihreyttä, pähkinäisyyttä, jopa rusinasta muistuttavaa rypäleisyyttä, vihreää omenaa. Viinin maussa  on loistava hapokkuus ja runsaan konsentroitunut hedelmäisyys. Maun jälkipuolella esiin nousee mineraalisuutta. Jälkimaku on pitkä, ja siinä tuntuu etenkin viileänä tuo edellä mainittu bitterinen puraisu joka sanoo suussa 'ZING!. Tämä on loistava viini rasvaisemmille kalaruuille.

Seuraava maistettu viini oli Codecce, joka on sekoite Nosiolaa, Chardonnayta, SB:a ja Goldtramineria, joka on Trentossa viljelty Gewurztraminer-klooni. Viini on tuotettu täysin luomuna ilman sulfiittia. Koko valmistusprosessin ajan vältetään kontaktia hapen kanssa, ja pullo suljetaan stelvin-korkilla. Näin viini voidaan pitää säilyvänä ilman sulfiittia. Viini saa kypsyä sakkojen päällä vuoden, jolloin myös hiivakontakti edistää säilyvyyttä.

Väri on edellistä tummemman kullankeltainen, selvästi kypsyneempi. Viinin tuoksu saa määrittävän piirteensä traminerin aromaattisuudesta, jota täysin reduktiivinen valmistus vielä todennäköisesti voimistaa: Hillottua sitruunaa, passion-hedelmää, hunajamelonia, glykolisuutta, appelsiininkukka. Lisäksi tuntuu selkeänä hiivakontaktin tuoma voimainen briossisuus. Suussa täyteläinen, mutta hedelmä-aromit ovat tuoksuun nähden yllättävänkin hillityt. Makupaletille nosee mineraalisuutta, ja maku on tässäkin viinissä pitkä. Hapokkuutta on selvästi vähemmän kuin nosiolassa, mutta viini ei ole kuitrenkaan raskas. Oivallinen viinin esimerkiksi kanalle tai grillipossulle.

Punaisista ensimmäinen oli Teroldego 2013. Kyseessä on alueen alkuperäislajike, joka tuottaa helposti ylisuuria satoja mikäli niitä ei hallita. Tämä viini on väriltään syvän tiilenpunainen. Tuoksu on maanläheinen, hennosti savuinen. Hyvin tummia marjoja kuten mustikkaa. Maku on melko täyteläinen, mausteinen. Hapokkuus on keskivoimakas, tanniinit melko nuoren kulmikkaat. Kokonaisuus on aavistuksen robusti, aito maalaisviini.

Seuraavana iäkkäämpi punainen, Rebo 2011. Kyseinen rypäle on paikallisen tutkijan, Rebo Rigottin Merlot:sta ja Terolgeosta tuottama risteytys. Tuoksu on herukkainen, edellistä pehmeämmän mausteinen. Tuoksu muistuttaa jossain määrin bordeaux-viinejä. Makupaletti toistaa tuoksun aromeja. Tässä viinissä tanniinit ovat selkeästi pyöreämmät, mutta viinin runko on vahva ja hedelmäisyys täyteläistä. Melko tukeva, hedelmäinen perusviini.

Sarica Rosso 2010 on sekoite syrah/pinot nero 80/20. Tuoksussa pippurisuutta, puolukkaam metsämansikkaa, kukkaisuutta. Hyvähappoinen, hedelmäinen suutuntuma. Loppu on pyöreä, tanniinit keskivahvat ja iän pyöristämät. Tämä oli viineistä hienopiirteisin ja siloitelluin.

Lopuksi vielä Vin Santo, josta nyt markkinoilla vuosikerta 2001. Tämä makea valkoinen viini on valmistettu nosiola-rypäleistä, joita on kuivattu nimen mukaan syksystä pääsiäisviikolla seuraavaan kevääseen. Sadasta kilosta rypäleitä saadaan noin 15-18 litraa viiniä, joten mehu on todella sokeripitoista. Viini kypsyy pienissä tammitynnyreissä yli kymmenen vuotta.

Väri on konjakinruskea. Tuoksussa kypsyneen makean viinin rusinaisuus, aprikoosisuus sekä hetoa yrttisyyttä, joka on oletettavasti nosiolan tuoma ominaispiirre. Viini on makea, jäännössokeria on 180 g/l. Nosiola tuo kuitenkin viiniin hapokkuuden, joka pitää kokonaisuuden raikkaana. Hieno lopetus maistelulle. Tämä sopi hyvin yhteen tarjolla olleiden juustojen kanssa, etenkin suolaisempien. myös maksapatee tai kateenkorva olisivat varmasti loistavia yhdistettäviä tälle.

Suositukset kirjasta ja viinisivustosta.

Jos viinimaailman taloudellinen raadollisuus kiinnostaa, kannattaa tutustua Mike Vesethin kirjaan Wine Wars. Teos kuvaa hyvin viinimarkkinoiden ilmiöitä: Kansainvälisiä jättiyrityksiä, tietyille kuluttajasegmenteille suunnattuja design-viinejä, alahyllyn bulkkituotteita ja näiden vastavoimana toimivaa viinin paikallisuutta ja tunteisiin vetoavaa terroirist-suuntausta.

Kirja antaa melko hyvän käsityksen siitä, millaisia trendejä viinimarkkinoilla on tällä hetkellä meneillään. Tämän perusteella maalaillaan myös mahdollisia tulevaisuuden visioita. Suurten firmojen kehittämät kuluttajaprofiilit olivat myös varsin mielenkiintoista luettavaa, aivan selvästi myös Alko on saanut nämä käsiinsä.

Toinen hiljattain löytämäni mielenkiintoinen tietolähde on American Sommeliers Guildin sivusto, josta löytyy kiinnostavia blogitekstejä, videoita ja itselleni kaikkein käyttökelpoisimpiä podcast-nauhoituksia. Aihevalikoima on laaja, ja blogin kirjoittajat ja podcasteissa haastatellut henkilöt ovat todella asiaa tuntevia. Suosittelemme tutustumaan !

Raparperia läpi aterian juhannuksen yöttömänä yönä

Todistettavasti aurinko on paistanut joskus myös Juhannuksena...

Muutamana edellisenä vuonna olemme suositelleet keskikesän juhlaan herkkuja ja olihan se tänäkin vuonna mukava kokkailla juhannusherkkuja hieman etukäteen. Viime vuonna suosittelimme Suomi-ruokia uudessa asussa, joten tänä vuonna teemana toimi vain yksi raaka-aine.

Mökin puutarhasta löytyy raparperia vaikka muille jakaa, joten olemme nyt viimeiset pari viikkoa kokanneet raparperista kaikenlaista. On tehty hilloa, salsaa, marinoitua raparperia, chutneyta, mehua yms. Kokeilun aikana opimme jälleen kuinka moniuloitteinen raaka-aine raparperi onkaan. Harvaa tuotetta voi surutta yhdistää niin makealle kuin suolaisellekin ruoalle. Samoin raparperi tuntuu toimivan niin perisuomalaisissa resepteissä kuin itämaisissakin. Varsinainen moniottelija tuo monen puutarhan kiusa on.

Me suosittelemme tänä vuonna juhannuksen pitkille pyhille kolmen ruokalajin menua, joka ei vie juurikaan aikaa ja on helppo esivalmistella etukäteen. Mukana meidät tuntien myös juomasuositukset, jokaiselle ruokalajille. Ohjeista tulee 4 hengelle.

Tähtianiksella marinoitua raparperia, villiyrttisalaattia ja paahdettua fetaa
                                          ____

Kookoslohiburger, raparperisalsaa, raparperichutneyta ja korianteripestoa

                                          ____                                              

Raparperi posset ja rommilla maustettua raparperihilloa

Tähtianiksella marinoitua raparperia, villiyrttisalaattia ja paahdettua fetaa

Marinoitu raparperi
2 dl pienittyä raparperia
0,5 dl valkoista balsamicoa
0,5 dl oliiviöljyä
4 rkl hunajaa
3 oksaa tuoretta rosmariinia
iso tl suolaa
2 tähtianista

Sekoita kaikki aineet ja laita yön yli jääkaappiin tekeytymään.

Villiyrttisalaatti
1.5 dl keltakanankaalia
1.5 dl isomaksaruohoa
1.5 dl vuohenputkea
Jos et löydä villiyrttejä niin korvaa yrtit rucolalla ja viinisuolaheinällä
1 nippu kesäsipulia
1 nippu kesäporkkanoita
n.10 kpl oliiveja
hyvää oliiviöljyä ja sormisuolaa

Huuhtele ja kuivaa villiyrtit. Pilko sipuleiden varret pieniksi ja halkaise sipulit neljään osaan. Pilko porkkanat saman kokoisiksi kuin sipulit. Halkaise oliivit neljään osaan. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja ripottele päälle oliiviöljyä ja suolaa. Tarjoa marinoidun raparperin ja paahdetun fetan kanssa.

Hunajalla ja rosmariinilla maustettu paahdettu feta

1 pkt fetaa
1 rkl hunajaa
pari oksaa rosmariinia
suolaa ja mustapippuria

Leikkaa feta paloiksi ja laita leivinpaperin päälle. Laita fetojen päälle muutama rosmariinin oksa ja valuta hunaja fetojen päälle. Rouhi myllystä päälle vielä hiukan suolaa ja pippuria. Paahda fetaa 250 asteisessa uunissa n.10 minuuttia, kunnes feta on saanut hiukan väriä. Voit valmistaa fetan myös grillissä, jos haluat. Tarjoa salaatin ja marinoidun raparperin kanssa.

Tälle annokselle suosittelemme ehdottomasti Gaian Thalassitis-viiniä santorinilta. Assyrtiko-rypäle tuottaa alkuperäisessä ympäristössään mineraalisia, raikkaita valkoviinejä, vaikka ilmasto on kuuma kuin mikä. Sopii hyvin fetalle kuten kuvitella saattaa.

Olutvaihtoehtona suosittelemme salaatille vehnää, Alkon valikoimasta kannattaa suosia kotimaista Bryggerin Weizenia. Sopivan raikas pullote kevyehkölle ja yrttiselle alkuruualle.

Kookoslohiburger, raparperisalsaa, raparperichutneyta ja korianteripestoa

Kookoslohipihvi
150 g lohta/syöjä eli 600 gr yhteensä
1 kananmuna
1-2 dl kookoshiutaleita
suolaa,mustapippuria
1 limen mehun
öljyä paistamiseen

Poista lohifileestä nahka. Leikkaa lohi neljään osaan. Riko kananmuna lautaselle ja kaada kookoshiutaleet toiselle lautaselle. Ripottele kookoshiutaleiden sekaan maun mukaan suolaa ja pippuria. Leivitä kalanpalat. Käytä kala ensin kananmunassa ja sitten pyörittele kookoshiutaleita kalan jokapuolelle. Paista kuumalla pannulla/grillissä n.8-12 minuuttia, kunnes lohi on sisältä kypsää. Tarjoa burgersämpylöiden, salsan, chutneyn, korianteripeston ja salaatinlehtien kanssa. 

Raparperisalsa
2 dl paloiteltua raparperi
1 chili
1 limen mehu
etikkaa, suolaa, sokeria

Laita kaikki kulhoon, anna tekeytyä vähintään pari tuntia

Raparperichutney

5 raparperin vartta
1 sitruunaruoho
1 limen kuori
ripaus korianteria
sokeria 5 rkl, suolaa, viinaetikkaa maun mukaan

Laita kaikki aineet kattilaan, keitä kunnes rakenne on chutneymainen.

Korianteripesto
1 puntti korianteria
0.5 dl öljyä
suolaa
pippuria
raastettua parmesania, jos haluat.

Laita kaikki ainekset purkkiin ja aja tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla

Briossiset Burgersämpylät

3 munaa
80 g voita
350 g jauhoa
0,75 dl maitoa
hiivaa
7 g suolaa (reilu tl ?)
sokeria 20 g

Tällä ohjeella saat kuohkeita briossisämpylöitä. Sekoita ensin munat, maito, hiiva ja sokeri. Lisää sitten jauhot sekoittaen taikinaan. Lisää lopuksi huoneenlämpöinen voi, vaivaa parikymmentä minuuttia. Jätä taikina kohoamaan puoleksi tunniksi lämpimään kelmulla peitettynä. Laita tämän jälkeen taikina jääkaappiin jäähtymään pariksi tunniksi, kylmää taikinaa on helpompi työstää. Kun taikina on viileää, muotoile siitä sopivan kokoisia sämpylöitä, anna lämmetä pellillä ja kohota kaksinkertaisiksi. Voitele munalla. Paista 175-asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Laita lisäksi burgereiden väliin salaatinlehtiä ja hakattua kevätsipulia. Voit tarjota burgerit joko itsetehtyjen ranskalaisten tai grillattujen kasvisten kanssa.

Hiemam aasiaan vivahtavan pääruuan kanssa suosittelmme Uudesta-Seelannista tulevaa Chardonnay-viiniä. Old Coach Roadin limettiset aromit ja reipas happo tukevat hyvin burgeriin ahdettuja chilisiä, raparperisen hapokkaita ja osin makeitakin lisukkeita.

Olutvaihtoehdolta kaivataan myös rapsakkuutta, ja IPA täyttää tämän tarpeen. Maku Brewingin IPA on loistava kotimainen vaihtoehto. Humalaa löytyy juuri sopivasti, ja myös tässä on annokselle sopivaa sitruksisuutta.  

Raparperiposset ja rommilla maustettua raparperihilloa

Raparperiposset 

4 dl kuohukermaa
1.5 dl raparperin mehua
1 dl sokeria

Mehusta raparpereista mehu morttelissa tai mehulinkolla. Keitä kerma ja sokeri kattilassa 3 minuutin ajan koko ajan sekoittaen. Ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon raparperin mehu. Kaada seos annosmaljoihin ja anna jähmettyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia, mutta mielummin yön yli.

Jos sinulla ei ole käytössä raparperimehua, niin voit korvata raparperimehun tuorepuristetulla limen mehulla.

Rommilla maustettu raparperihillo

1 dl pilkottua raparperia
0.5 dl sokeria
0.5 dl vettä
1 tl kanelia
1 rkl rommia

Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä kunnes raparperit on pehmennyt. Voit tarvittaessa soseuttaa hillon bamixilla, jos haluat. Tarjoa raparperipossetin kanssa.

Viiniksi makeaa Itävallasta. Lenz Moserin takuuvarmra Trockenbeerenauslese on riittävän makea ja toisaalta reippaan hapokas, eikä viini takuulla jää jälkiruuan jalkoihin. Toimii myös sellaisenaan jälkiruuan jälkiruokana, jos posset ei täytä makean mentävää koloa mahassasi.

Toivottavasti saamme nauttia aurinkoisesta juhannuksesta. Jos emme saa nauttia lämpimästä yöttömästä yöstä niin kaikki reseptit onnistuvat mainiosti myös kotioloissa.

Viinirikasta ja paljon hyvää ruokaa sisältävää Juhannusta 2015 kaikille lukijoille! 

Taste of Helsinki-fiiliksiä

Osuimme Taste of Helsinkiin tänä vuonna juuri oikeana päivänä, lauantaina paistoi aurinko ja oli kesän ensimmäinen (ja ainoa) lämmin päivä. Paras päivä piknikille, siis.

Alue oli kätevällä paikalla musiikkitalon ja sanomatalon välissä, ja sinne pääsi kätevästi rautatieasemalta. Helppoa meille periferiasta saapuville (Me tosin koukkasimme BierBierin Saison-tastingin kautta). Alue oli rakennettu melko viihtyisän oloiseksi, mutta istuskelupaikkoja ja pystypöytiäkin oli melko vähän.

Konsepti on mielenkiintoinen, kohtalaisen pienellä rahalla pääsi maistelemaan Suomen huippuravintoloiden annoksia matkustamatta satoja kilometrejä ympäri maan. Kuvat kertokoot enemmän, mutta mielestämme parhaita annoksia olivat Patronan Jättirapuannos ja Kielitaco, Sinnen Kurkkukeitto, ja tuulihattu sekä Ragun Lakritsivaahto-fenkolijälkiruoka.

Kaipaamaan jäimme annoksille passattuja viinejä ravintoloiden tiskiltä ja mahdollisuutta ostaa viiniä tasting-annoksina. Miksi juomia ei voitu hinnoitella esimerkiksi 2 cl annoksina, jonka kerrannaisia olisi voinut sitten tilata ruokajuomiksi maistettuaan useita ja lempparinsa löydettyään ?

Dominio do Bibei, Lapola 2013

Tilailimme kesäksi valkkareita Decantalosta, ja näiden joukkoon eksyi taannoisen punaviinitilauksen myötä tutuksi tulleen Ribeira Sacran alueen tuottajan, Dominio do Bibein, Lapola-niminen valkoviini.
Viinissä on 75 % albarinoa, 20 % godelloa ja 5 % dona blancaa. Näistä kaksi jälkimmäistä ovat Luoteis-Espanjan natiivilajikkeita joita ei juuri muualla viljellä. Noin 100-vuotiaat viiniköynnökset kasvavat 400-750 m metrenpinnan yläpuolella. Viini käy hitaasti viileässä, ja sen jälkeen siitä osaa kypsytetään 8 kuukautta ranskalaisessa tammessa ja osaa vastaava aika itävaltalaisissa puusammioissa.

Viini on kalpean sitruunankeltainen väriltään. Sen tuoksussa on selkeää pähkinäisyyttä, tammikypsytyksen tuomaa paahteisuutta, hedelmäpuolella keltaista luumua ja hillottua sitruunaa. Lisäksi tuntuu selkeä minttuinen aromi. Suussa viini on tekstuuriltaan rikas. Suussa viini on tuoksun antamaa odotusta raikkaampi. Siinä makuapaletille nousee valkokukkaisuutta ja sitruunaisuutta. Jälkimaussa on oksidatiivisia piirteitä, mutta myös kohtalaisen tuntuvaa hapokkuutta joka pitää huolen raikkaudesta.

Kyseessä on huomattavan kompleksinen viini, joka kehittyy lasissa erittäin miellyttävästi. Tämä menee Copatinton kommenttia noudatellen triplapeukutuskategoriaan!

Bassermann-Jordan Deidesheimer Leinhöhle Kabinett Feinherb 2012

Kuva:Vinexus.de

Tilasimme taannoin vinexukselta laatikollisen rieslingejä ympäri maailmaa. Laatikon täyttämiseksi otimme mukaan viisi Bassermann-Jordanin Rieslingiä eri Pfalzin tarhoilta. Ensimmäisenä näistä avattiin tämä Deidesheimer Leinhöhle. Pfalzin alueen maaperän sanotaan olevan siinä mielessä neutraali, että se tuottaa rieslingiä mahdollimman puhtaasti rypäleen ominaisuuksia ilmentävässä muodossa. Tämä oli ainakin selvästi rieslingisen rapsakka tapaus.

Kirkasväri, joka vihertävän ja sitruunankeltaisen välimaastossa. Tuoksussa on sitrusta, hyvin vihreää omenaa, vaaleaa kukkaisuutta ja greippistä kirpeyttä. Kokonaisuutena tuoksu on hedelmäinen, petrolisuutta ei ole aistittavissa. Makuprofiilia määrittää greippinen hapokkuus, jota vielä voimistaa aavistus hiilihappoa. Nämä yhdessä ovat varsin säväyttävä fyysinen makukokemus. Aromeina makupaletilla tuntuvat greippi ja sitrus kuten tuoksussakin. 'Mineraalisuutta' on aavistus aistittavissa, mutta kokonaisuus on hyvin hedelmävoittoinen. Viinissä on jäännössokeria noin 18 g, mikä ei kuitenkaan maistu lainkaan viinin ollessa hyvin viileää. Hieman lämmettyään viini alkaa antaa enemmän makeitakin nuotteja. 

Tämä on edullinen, alle 10 euron viini ja hintaansa nähden erittäin miellyttävä. Hyvä happo, pieni hiilidioksidin tuoma spriz ja lievä makeus tekevät tästä erittäin hyvän yhdistettävän mausteisille, hapokkaille aasialaisille ruuille. Ensimmäisenä mieleen tulevat kookosmaitoa ja limettiä sisältävät, makean hapokkaat thaimaalaiset tai vietnamilaiset curryt. 

Suosittelemme kokeilemaan.

Kesän eka piknik

Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen, joten avasimme tyttöjen kesken piknik-kauden heti, kun se oli lämpötilan puolesta mahdollista. Vietin viikko sitten keskiviikko-illan Tampereen Sorsapuistossa parhaiden ystävieni ja heidän lastensa seurassa:  Aikaa kolmen ihanan naisen kanssa, jotka ovat olleet viimeiset 15 vuotta läsnä elämäni huippuhetkinä ja pahimpina päivinä. He, joiden kanssa olen istunut liikaa kahviloissa lukiovuosina, parantanut maailmaa kotikaupunkimme baareissa ja viettänyt fat campeja maailman kylillä. He, joiden kanssa olen saanut jakaa äitiyden riemut ja kauhut kolmen ihanan pienen miehen ja yhden pienen neidin kanssa. Ilman heitä minun elämäni olisi paljon tylsempää. Kolme parasta naista äitini lisäksi tässä maailmassa. He, joita onneksi saan kutsua ystäväkseni.

Tällä kertaa ruokapuoli oli pääosassa, koska mukana oli 4 alle kolmevuotiasta lasta. Järjestämme usein ystävien kanssa illanistujaiset niin, että jokainen tuo jotakin tarjottavaa yhteisesti nautiskeltavaksi. Tällä kertaa työkiireiden takia piknikin melkein kaikki eväät oli haettu nopeasti kaupan salaattitiskiltä, mutta oli mukana sentään itse tehtyjä rocky road-suklaita.

Koska näemme kiireiden takia aika harvakseltaan ystävieni kanssa, kävin nopeasti töiden jälkeen hakemassa pullon kuohuvaa lähialkon kylmäkaapista. Näiden naisten kanssa aina on aihetta yhteen lasilliseen. Mukaan tarttui Araldica Brachetto d'Acqui dolce (11.99 €), kun kylmässä oli kapeahko valikoima kuohareita. Lisäpisteitä Alko sai, kun heillä oli viineille tarkoitettuja kylmäkalleja pakkasessa valmiina. Sain kuljettua viinin näin ollen helposti kylmänä paikan päälle.Tiesin myös, että ystäväni ovat makeahkon kuohuviinin ystäviä, joten valinta oli sillä hyvin selvä.

Viini on Brachetto-rypäleestä Charmat-menetelmällä tehty makea kuohuviini, jossa jäännössokeria on 85g/l. Viinin tuoksu oli makean vadelmainen, rusinainen ja aavistuksen ruusuinen. Maku oli ´yllättäen´makean marjainen, vadelmainen, mansikkainen, rusinainen ja aavistuksen ruusuinen. Vaikka viini oli kiistatta makea, ei se ollut missään vaiheessa äitelä: rakenne oli hyvin tasapainossa ja happoja riitti taittamaan jäännössokeria. Kuohu oli runsas ja kuohkea, mutta kohtuullisen lyhyt. Nauti ehdottomasti jääkylmänä. Ei maailman mielenkiintoisin makea kuohuviini, mutta loistava hinta-laatusuhde jopa alko. Ehdottomasti hyvä viini  tyttöjen kesäisille piknikeille, kun tarjolla on  lajitelma makeita herkkuja ja mansikoita. Meidän tapauksessamme viinistä pitivät kaikki 4 maistajaa, joka on hyvä saavutus viinien suhteen aavistuksen nirsossa kaveriporukassani.

Kesä+piknik+hyvä seura on täydellinen kombo, joka pelasti keskiviikon ehdottomasti plussan puolelle. Vaikka piknikille lähtiessä väsytti, niin kotiin piknikiltä palasivat tyytyväiset äiti ja tytär. Mainio konsepti, jota tulemme taatusti jatkamaa kesän aikana!

Isole e Olena Chianti Classico DOCG 2012

Kuva:Superiore.de

Isole e Olena on yksi Chiantin varmoista laatutuottajista. Tila on syntynyt kahdesta maatilasta (Isole ja Olena), jotka de Marchin perhe osti 1950. Tila toimi pioneerina tuomalla alueelle kansainvälisiä lajikkeita  kuten CS:a, Syrahta ja Chardonnayta tarkoituksenaan pehmetää punaisilla lajikkeilla ikääntymistä vaativaa Chianti Classicoa.

Nykyään tilaa vetää 4. polvessa Paolo de Marchi, joka painottaa filosofiassaan viinien alueellista omaleimaisuutta. Niinpä Chianti Classico-viini tehdään kuitenkin pääasiassa perinteisellä Sangiovese-Canaiolo-blendillä. Heikompina vuosina viiniä tosin pehmennetään pienellä määrällä syrah:ta. Muut viljelemänsä kansainväliset rypäleet Paolo di Marchi valmistaa omiksi lajikeviineikseen, jotka on nimetty Collezione de Marci Cabernetiksi, Syrah:ksi ja chardonnayksi.

Vuoden 2012 viinissä on 80 % sangioveseä, 15 % canaioloa ja 5 % syrah:ta. Noin vuoden tynnyrikypsytys. Viinin tuoksussa on hapankirsikkaa, mausteisuutta, voimakasta seetrisyyttä ja aavistus eläimellisyyttä. Suussa äärimmäisen kirpeän, jopa äreän hapokas. Makupaletilla marja-aromit ovat pääosassa, tiivissyinen tammi tuntuu lähinnä jälkimaun lyijykynäisyytenä joka sointuu hyvin yhteen haipuvan marjaisuuden ja kielelle nousevan mineraalisuuden kanssa. Tanniinit yllättävänkin pehmeät.

Viini oli selvästi nuoruuttaan hieman kireä, ja mikäli näitä löytyy kaapeistanne niin suosittelemme ne sinne unohtamaan muutamaksi vuodeksi. Toisaalta jos kaivataan hyvähappoista vastaparia jolle kovin rasvaiselle ja hapokkaalle ruualle, niin tästä se löytyy.