Perticaia Sagrantino di Montefalco 2000

Kuva: Perticaia

Montefalco lienee Umbrian tunnetuin DOCG-alue. Kyseisellä aluella valmistetaan voimakasta, mausteista punaviiniä sagrantino-rypäleestä. Alueen toi kansaiväliseen tunnettuuteen Arnaldo Caprai, aiemmin alueen viinit olivat pysyneet paikallisena salaisuutena.

Nyt maistamamme viini oli Perticaian versio. Kyseinen tila on perustettu 1990-luvulla, ja sillä on nykyään 15 hehtaaria tarhoja Montefalcossa. Puolet näistä on Sagrantinoa.

Rypäleet kerättiin käsin. Viini sai maseroitua kuorikontaktissa 3 viikkoa ennen käymistä. Käymisen jälkeen viiniä kypsytettiin vuosi tammessa, tämän jälkeen tasoiteltiin vuosi terästankissa ja sitten annettiin vielä olla vuosi pullossa ennen liikkeellelaskua.

Viini on syvän rubiininen väriltään. Tuoksussa on kirsikkaa ja vadelmaa, se on raikkaan marjainen ja kohtalaisen mausteinen. Maku on alkuun melko pyöreän tuntuinen, mutta pian mukaan nousee hyvä hapokkuus ja rapsakka tanniinien puraisu. Mitenkään hilloisen paksu viini ei ole kyseessä, mutta suutuntumaa riittää kuitenkin mainiosti. Paletilla aromipuolelta marjojen oheen nousee yrttisyyttä, lähinnä timjamin tuoksua. Jälkimaku on keskipitkä, mineraalinen.

Oiva, omaperäinen viini Umbrian natiivirypäleestä. Suosittelemme maistamaan, jos sattumalta superiore-tilaukseen jää aukko tai muualla tähän törmäätte.

Charles Smith The Velvet Devil 2012

Joulukuun alkupuolella Tallinnassa käydessämme jäi Siljalinen myymälästä käteen tämä Charles 'KungFu Girl' Smithin Merlot.  Charles Smith Wineryn filosofiana on tuottaa nuorena nautittavia viinejä, joissa maistuvat mahdollisimman puhtaana rypälelajikkeelle ominaiset aromit. Alun perin tämä ajateltiin joulupöydän viiniksi, mutte se jäi kuitenkin avaamatta.

Viini tulee Columbian alueelta Yhdysvaltain luoteisosasta (exl. Alaska). Nimestään huolimatta kyseessä ei ole puhdas merlot: vaan mukana on 10 % CS:a eli right bank-tyyppinen blendi. Viiniä on kypsytetty ranskalaisessa tammessa, kestosta en löytänyt tietoa.

Tuoksussa on ensimmäisenä aistittavissa multaisen maan aromeja, ja tämä piirre tuntuu aluksi jyräävän muita aromeja alleen. Tarkemman tutustumisen myötä alkaa kuitenkin nousta esiin myös mansikkaa, tummaa kirsikkaa, sementtistä kivisyyttä, aavistus mustaherukkaa, lakritsaista mausteisuutta. Tuoksua voisi  yleisesti ottaen kuvata muhevaksi. Suussa viini on pyöreä, melko matalahappoinen. Maussa tammikypsytyksen tuomat aromit korostuvat, samoin punaiset marjat maistuvat paremmin tuoksussa tuntuneen multaisuuden yli. Viinissä on kohtalainen tanniinirunko, mutta happoa jäimme hiukan kaipailemaan. Jälkimaku on korkeintaan keskipitkä, marjainen ja mausteinen.

Viini yllättäen parani päivän auki oltuaan: jostain kumman syystä viinin alkuun yltiöpyöreä suutuntuma sai hiukan kulmia ja luonnetta, aromit sulautuivat paremmin kokonaisuudeksi.
Tämä viini nautittiin perinteisen sunnuntaipizzan seurassa, ja tähän tarkoitukseen se olikin oivallinen. Viini sopii hyvin laajasti erilaisille täyteläisemmille liharuuille. Hieman jäähdytettynä tämä voisi mennä mukavasti myös lohen tai muun rasvaisemman kalan kaverina.

Pari porttia joulun ajalta

 Pääsimme joulun pyhinä herkuttelemaan kahdella täysin erilaisella portviinillä. Jouluaaton aterian hurmasi Viinikartta.fi-blogin jenssin tuoma Krohnin Colheita vuodelta 1976 ja joulupäivän iltana avasimme vielä kaksistaan Katrin synttärilahjaksi saaman 30-vuotiaan Kopken Tawny portin.

Krohn oli kastanjanruskea, tuoksultaan pähkinäinen, rusinainen, taatelinen ja jopa toffeinen. Etäisesti toi mieleen Espanjassa maistamamme rancio-viinit. Hapokkuuden terä oli tämän ikäisessä portissa jo taittunut, ja viini oli suussa melko pehmeäkin. Makeutta oli melko reippaasti. Ikääntyneessä viinissä kuivattujen hedelmien aromit olivat kuitenkin varsin hienostuneet.

Kopke oli täysin toisentyylinen. Tässä oli tuoreemmalta tuntuvaa aprikoosista, mulperinmarjaista, viikunaista ja appelsiininkuorista tuoksua. Tuoksussa oli myös aavistus kaakaon aromeja. Suussa tämä oli selvästi Krohnia hapokkaampi, ja kenties tämän vuoksi se tuntui myös vähemmän makealta. Kokonaisuus oli kaiken kaikkiaan Krohnia robustimpi. Tätä olisi voinut hyvin nauttia jopa tawnyn tapaan viilennettynä kuumana kesäpäivänä.

Kiinnostava kahden hyvin ikääntyneen portin vertailu, joka herätti valitettavan hingun hankkia näitä lisää. Jos vain voittaisi lotossa tai jotakin...

Nuiton-Beaunoy Les Maranges 2012

Kuva: Alko

Tämä alkon edelleen uutuutena markkinoima, lokakuussa valikoimaan tullut Bourgognen punkku oli jokavuotisen viininystävän joulukalenterin satoa. Tuottajana on Cave Des Hautes Côtes, joka joka ostaa rypäleensä suurelta määrältä sopimusviljelijöitä. Talo tuottaa viiniä varsin laajalta alueelta Côte de Orista sekä varsinaisen kultarinteen reuna alueilla Hautes Côtesista. Edustettuja tarhoja on valtaisa määrä

Väri on ohuehkon rubiininen. Tuoksu on tyypillisen pinottinen: Puolukkaa ja karpaloa, pieni säväys yrttisyyttä. Hento tammen aavistus. Viini on suussa hyvähappoinen, korkeintaan keskitäyteläinen. Alussa maku on puhtaan punaisen marjainen, mutta jälkimakuun mukaan nousee selvemmin tammen tuomia suuta kuivattavan lyijykynäisiä piirteitä. Tanniiniineja ei ole liiaksi. Jälkimaku on keskipitkä, ja kokonaisuus tasapainoinen.

Viini oli hyvä ensimmäisenä päivänä, mutta se lässähti yllättävän nopeasti sillä seuraavana päivänä viini tuntui jo jotenkin laimealta ja vesittyneeltä. Ilmeisesti kohtalaisten vähäiset tanniinit pehmenivät liiaksi, ja tämä söi suutuntumasta sen kantavan voiman.

Hintaansa nähden keskinkertainen viini, jota ei kannata avaamispäivän jälkeen paljon säilytellä.

Sushia ja Schwatrzia

Viime perjantaina ei ruuanlaitto työviikon päällä napannut, joten homma ulkoistettiin loistavalle Marusekin sushiravintolalle, josta haettiin mukaan reilu satsi rullia illaksi. Sushit ovat ehkä loistavinta take a way - safkaa, koska ne eivät kärsi jäähtymisen ja uudelleenlämmityksen mukanaan tuomista ongelmista.

Merellisten herkkujen kylkeen tarvittiin sopiva vinkku. Uhkaavasti hupenevasta valkoviinivarastosta löytyi vielä sopiva alsacelainen riesling, nimittäin J.L.Schwart grand cru Muenchberg 2007. Viini on taannoin hankittu viinimestarit.comin kautta, vaikkakaan sitä ei enää ole saatavilla.

Domaine Schwartz on perustettu 1960-luvulla Itterswillerin kylään, ja se on edelleen yksityinen tuottaja. Talolla on 8,5 hehtaaria viinitarhoje eri kylien alueella, joten he pystyvät kokoamaan viineihinsä erilaisia komponentteja eri maaperätyypeistä ja kasvupaikoista.  Domaine Muenchberg on kuitenkin tarhaviini, ja kyseisen tarhan maaperä on hiekkakiven ja kalkkikiven sekoitus.


Viinissä tuoksuu sitrus, ananas ja hunaja sekä valkoiset kukkaset. Lisäksi aistittavissa hentoinen petrolintuoksu, joka on kuitenkin lähinnä hedelmä-aromien tukena eikä aja niiden yli. Suussa viini on edelleen hyvin raikas suhteellisesta iästään huolimatta. Siinä on hyvä hapokkuus ja aavistus makeutta. Suussa sitruksisuus ja kukkaisuus korostuvat. Jälkimaku on hapokas ja mineraalinen.

Viini toimi sushien kanssa oivasti, sillä etenkin wasabin tuoma potku antoi hyvän vastapainon viinin pienelle jäännössokerille. Viinin jälkimaussa tuntuva mineraalisuus puolestaan pelasi hyvin yhteen merenelävien ja etenkin norilevän kanssa. Aromimaailmastakaan ei mitään riitasointuja noussut esiin, joten kyseinen sushi+puolikuiva alsacen riesling- yhdistelmä oli varsin suositeltava.

Mustekalaa ja samppanjaa

Joulupäivän ei-perinteisen aterian alusta vastasivat tänä vuonna mustekalat. Löysimme muutaman mukavan reseptin, joista etenkin tomaattinen versio oli loistava. Mustekalojen kanssa nautittiin sekä samppanjaa että puolikuivaa rieslingiä, ja molemmat toimivat hyvin.


Tomaattiset baby-mustekalat:
1/2 kg baby-mustekaloja (saa ainakin pakkasena)
prk hyvää tomaattimurskaa
sipuli
2 kynttä valkosipulia
5 neilikkaa
mustapippuria
ripaus chiliä
suolaa
oliiviöljyä reilusti

Laita öljy ja sipulit pannuun, kuullota. Lisää (tarvittaessa puhdistetut) mustekalat. Jatka keskilämmöllä, kunnes mustekaloista on suurin nestemäärä haihtunut. Lisää tomaatti, neilikka, chili ja pippuri. Hauduta kannen alla pienellä lämmöllä vajaa tunti (mustekalat ovat sitkeitä kavereita ja kaipaavat kunnon haudontaa). Mausta lopuksi suolalla. Tarjoa lämpimänä,

Sitrus-mustekalat;
1/2 kg baby-mustekaloja
2 kynttä valkosipulia
1 sipuli
2 appelsiinia
1 sitruuna
sweet chilliä 2 rkl
sokeria 2 rkl
tuoretta korianteria
suolaa

Aloita kuten tomaattiversiossa: sipulit öljyssä pannuun, mustekalat perään. Kun neste on haihtunut, lisää pannuun appelsiinien ja sitruunan mehu, sokeri ja sweet chilli. Kansi päälle ja haudutus kuten edellä. Nesteen haihtuessa liemi paksuuntuu siirappimaiseksi mustisten pintaan. Lopuksi suolaa maun mukaan, tarjolle asetettaessa kunnolla tuoretta korianteria sekaan.

Näistä kahdesta reseptistä tulee yhteensä sopiva alkuruoka neljälle, mustekaloista haihtuu valtavasti nestettä.

Joulupäivänä porukaa oli sen verran koolla, että pääsimme kokeilemaan kahdenkin tyyppistä viiniä ruokien kanssa. Kuivana samppanjana meillä oli alkonkin valikoimasta löytyvä Billecart-Salmon  Brut Réserve. Tämä toimi etenkin sitruksisen mustekalaversion kaverina hienosti, mineraalisuus ja sitruksinen hedelmäaromisuus pelasivat makeahkon sitruksliemen kanssa hyvin.

Toisena viininä oli puolikuiva alsacelainen J.J Adam Riesling. Tätä viiniä ei saa alkosta, mutta monia vastaavia kuitenkin. Viinin pieni makeus ja rieslingin aromaattisuus toimivat kohtalaisen maustetun ruuan kanssa.

Cavaa ja chorizoa siiderissä

Uuden vuoden otimme perinteisesti vastaan ystävien seurassa. Koska olin tehnyt töissä nakkeja ja perunasalaattia uuden vuoden juhlintoihin koko kansalle, niin enhän voinut olla niitä tekemättä myös kotona. Halusin kuitenkin sovittaa nakit ja perunasalaatit Juve y campsin cavaan, joten päädyin tekemään sinappista perunasalaattia ja chorizoa siiderissä. Lopputulos pelitti kyllä varsin mukavasti cavan ja espanjalaisen punkunkin kanssa.

Chorizoa siiderissä

1 pkt chorizomakkaraa
1 pieni pullo kuivaa siideriä

Pilko chorizot ja ruskista chorizoja pannulla tilkassa oliiviöljyä. Lisää joukkoon pullollinen siideriä ja keitä kasaan 15-20 minuuttia. Tarjoa heti perunasalaatin kanssa.

Sinappinen perunasalaatti

1 kg perunoita
1 punasipuli
1/2 pkt fetaa
kourallinen kapriksia
kourallinen oliiveita

Keitä perunat kuorineen kypsäksi ja jäähdytä. Kuutio perunat, sipuli ja feta. Sekoita joukkoon puolitetut kaprikset ja kivettömät oliivit. Sekoita hyvin ja lisää sinappikastike. Anna perunasalaatin marinoitua muutama tunti tai yön yli.

Sinappikastike:
1 osa sinappia
2 osaa öljyä
suolaa
mustapippuria
sokeria

Laita kulhoon sinappi ja mausteet maun mukaan. Lisää ohuena nauhana öljy joukkoon ja sekoita hyvin. Tarkista maku ja lisää kastike perunasalaatin päälle.

Ruuan kanssa tarjottiin jo useaan kertaan decantalosta tilattua Juve y Camps gran reserva brut nature 2010:sta. Alle 15 eurolla kotiutettu pullo tarjoaa kerta toisensa jälkeen taattua laatua Kataloniasta. Kuiva, paahteinen ja miellyttävän hapokas cava, joka toimii sekä ruuan kanssa että ilman. Annoksen kanssa pelitti myös mainiosti samalla kertaa tilattu Las gravas 2010 Espanjan Jumillasta.

Lauren Combier Crozes Hermitage: Cuvee L 2013

Kuva:vinatis.com

Pohjois-Rhonen edullisemman pään apellaation tunnetuimmat tuottajat lienevät Graillot ja Combier. Nyt avattu viini oli Combierin entry-level-viini, nuorten köynnösten syrah'sta valmistettu Cuvee Lauren Combier. Tarhat sijaitsevat apellaation eteläosassa, Pont de l'Iséren kylässä. Maaperässä on kalkkikiveä ja savea. Tarhoilta korjataan käsin 45 hl/ha. Viini käy 20 päivää betonitankeissa, ja sitä kypsytetään 8-10 kuukautta betonitankeissa.

Viinin tuoksussa on selkeä Pohjois-Rhonen viineille ominainen pippurisuus. Marjaisuus on raikas, siinä on aistittavissa karhunvatukkaa, vadelmaa ja jopa hieman mustaherukkaisia vivahteita. Tuoksussa on aavistus vihreyttä. Tuoksu on puhtaan rypäleinen. Suussa viini on hapokas ja raikas. Tuoksun aromimaailma toistuu maussa. Tanniinit ovat ovelat, alussa ne tuntuvat pehmeitä, mutta pikku hiljaa tanniininen tuntuma voimistuu ja jälkimakua saatteleekin juuri sopiva kihelmöinti suulaessa ja ikenissä. Rakenne suorastaan huutaa ruokaa kaverikseen.

Kyseessä on miestämme hyvä esimerkkin nuoresta, marjaisesta Pohjois-Rhonen viinistä, joka ilmentää hienosti syrah'n tyypillisiä piirteitä. Viini toimii ruuan kanssa oivasti, ja ensisijaisesti mieleen tulee jokin uunissa paahdettu tai grillattu asia. Jostain syystä mieleeni tulee hevosen ulkofilee, älkää kysykö miksi. Tuo voisi marinoitua päivän tässä samaisessa viinissä maustepippureiden ja laakerinlehtien kanssa, saada hyvän värin pannulla ja päätyä uunin kautta sisältä punertavana lautaselle vaikkapa pekonisten beluga-linssien päälle. 

Librandin Magno Megognio 2011: Freesi tapaus Calabriasta

Kuva:Superiore.de

Joulun ja uuden vuoden juhlintojen jälkeen on aika palata taas blogin ääreen. Italian saappaankorosta tulee paljon muutakin kuin massatuotettuja, isohedelmäisiä lämpimiä viinejä. Taannoisen Decanterin suosituksen mukaan tilasimme superioresta satsin italialaisia viinejä, jotka on tehty kunkin alueen paikallisista rypäleistä.

Tämä Librandin viini on Calabrian alkuperäislajikkeesta, Maglioccosta. Se tulee Val Di Neton laaksosta, jolla on vain IGT-status calabriassa. Varsinaisia DOC-alueita on 12, ja niillä tehdään viini pääasiassa Gaglioppo-rypäleestä.

Megognio on nimetty roomalaisen kenturion mukaan, jonka aikanaan sanotaan huomanneen Val di Neton viininviljelyllisen potentiaalin. Viini on väriltään lähes mustan purppurainen. Tuoksu on luumuinen, karhunvatukkainen, aavistuksen poltetun paahteinen. Siinä tuntuu myös kohtalainen mausteisuus sekä selkeät suklaan aromit. Näin tuhti tuoksu antaa odottaa hyvin täyteläistä ja isoa viiniä, mutta sellainen ei kuitenkaan ole kyseessä. Suussa viini on varsin hillitty ja paremminkin raikas kuin paksu. Happoa on juuri sopivasti, ja tanniinit ovat melko kevyetkin. Jälkimaku on keskipitkä, ja luumun-suklaan aromit jäävät haipumaan kitalakeen.

Viini oli erittäin positiivinen yllätys, huomattavasti raikkaampi kuin mitä osasin alueelta odottaa. Seuraavaan italia-tilaukseen tämä löytänee tiensä jälleen.