Domaines Bunan Mas de la Rouvière Rosé 2013

Viime viikolla Suomessa oli todella miellyttävät kesäkelit, joista voi vaan haaveilla helatorstain tihkusateessa. Onneksi tämänkertainen rosé Provencesta Bandolin alueelta tuli testattua helteisen mökkipäivän jälkeen. Tihkusateisen kolean päivän juomaksi roséesta ei oikein ole.

Viini tulee Domaine Bunanilta, joka on ilmeisesti yksi alueen parhaista tuottajista. Tuottaa laajalla skaalalla niin punaista,valkoista kuin rosétakin.

Viinin väri oli kaunis haalean lohenpunainen. Tuoksussa päällimmäisenä tuli esiin punaherukkaa, metsämansikkaa ja villiä vadelmaa. Tuoksussa oli myös yrttisyyttä ja herukan lehtiä, ehkä jopa aavistus sitruunaa. Miellyttävä tuoksu, joka johdatteli hyvin viinin makumaailmaan.

Maussa tulee ensin esiin viinin hyvät hapot yhdistettynä punaherukkaan ja vadelmaan. Viinin maussa on myös loistavavasti mineraalisuutta, joka taittaa marjojen aromeita mukavasti. Pitkä ja tasapainoinen jälkimaku, joka houkuttelee ottamaan toisenkin suullisen viiniä.

Mielestämme erittäin monipuolinen ja mielenkiintoinen rosé. Ehdottomasti tämän kesän valikoimien parhaimmistoa Alkossa, mutta hinta on hieman korkeahko. Suosittelemme  silti lämpimästi tutustumaan tähän Bandolin herkkuun. Muista myös käydä hakemassa alkosta viime vuotista Bandolin alueen roséeta, jos sitä vielä satut löytämään.

Max Mann riesling trocken 2013

Alkon kuva

Alkon kevään uutuksista löytyi pikkupullo saksalaista rieslingiä. Max Mann on ilmeisesti suurehko saksalainen tuottaja, sillä heiltä löytyy viinejä Moselista, Nahesta ja Pfalzista.  Tuottajalla ei kuitenkaan tunnu olevan internetsivustoa, joten hieman hämärän peittoon jää tämä ko-operatiivi.

Tämä viini on kuitenkin peräisin Pfazista, kohtalaisen lämpimältä Karlsruhen luoteispuolella sijaitsevalta alueelta. Alkon mukaan käyminen on tapahtunut lämpökontrolloidusti ja terästankeissa, mutta muuta tietoa valmistuksesta tai köynnösten kasvupaikasta ei löydy.

Viini on vihertävän keltainen, kirkas ja melko hailakan värinen.

Tuoksussa on aistittavissa selkeä sitruuna ja parfyyminen kukkaisuus. Pientä vihertävää yrttisyyttä nousee myös nenään. Suussa viini on ennen kaikkea aromaattisen kukkainen. Happo on greippisen terävä. Alun ohuemman fiiliksen jälkeen nousee väliin täyteläisempi vaihe, jossa voi aistia kypsempiäkin hedelmiä, kuten valkoherukkaa. Maun loppu on huomattavan yrttinen, ja yhdessä läpi maistuvan alkoholin kanssa jopa kitkerä. Mineraalisuutta on lopussa myös, mutta se jää tuon yrttisyyden taakse kurkistelemaan.

Kokonaisuutena ei mitenkään erityisen puhutteleva. Tuoksu on sinänsä ihan mukava, kukkainen riesling. Maku on kuitenkin jotenkin epäyhtenäinen, ja etenkin loppu kitkerä. Ruoka saattaa tätä hieman pelastaa, lähtisin kokeilemaan lähinnä valkoista kalaa hieman tuhdimmalla kastikkeella. Mutta tuskin ostan toiste. Tähtiluokituksessa antaisin tälle **

Suomalaisen viinikulttuurin kevät, onko se tulossa kuitenkin ?

Suomalaisessa viini- ja olutmaailmassa on tapahtunut näin harrastajan näkökulmasta melko suuria muutoksia viimeisten parin vuoden aikana. Tämän perusteella alkon monopoli on ainakin harrastajien keskuudessa murtunut. Tämän lisäksi voimissaan on edelleen vanha kunnon viina- ja kaljaralli, mitä ei todennäköisesti pysty kukaan pysäyttämään. Jos tallinnaan pääsee Tampereeltakin bussimatkalle halvemmalla kuin VR:llä edestakaisin Helsinkiin, niin suuri on monella kiusaus. Myös viiniharrastajana, sillä Tallinnassa on useampikin hyvä viinikauppa joiden tarjonta on vähintään yhtä mielenkiintoinen kuin alkon lippulaivan.

Lisäksi suomalainen alkoholiyrittäjyys ajautuu pois maasta: suomalaiset perustavat pienpanimoita Eestiin, koska kotimaassa rajoittava politiikka tekee liiketoiminnasta mahdotonta. Hyvää työllisyyspolitiikkaa toki tämäkin, etelänaapurin kannalta.

Virossa toimii monia viinikauppoja, jotka toimittavat laatuviinejä Suomeen. Ei siis enää vain viinaranta.ee, vaan mielenkiintoisia pientuottajaviinejä kilpailukykyiseen hintaan esimerkiksi viinitkotiin.com:sta tai viinimestarit.com:sta. Ja alkon kampanjaan vastaten, näistä kaikista maksetaan verot asianmukaisesti. Tilaanko alkon tilausvalikoimasta ja noudan myymälästä vai tilaanko edullisemmin etelänaapurista kotiovelle. Vaikea päätös.

Myös ravintolakentältä kuuluu positiivista: Grotesk siirtyy kiinteäkatteiseen hinnoitteluun, mikä mahdollistaa tavallisellekin tallaajalle laadukkaampien viinien nauttimisen ravintola-olosuhteissa. Toivotaan että viininystävät huomaavat muutoksen ja äänestävät euroillaan paremman viinin puolesta. Groteskissa ehkä on laskeskeltu (toivottavasti oikein), että enemmän voittoa saadaan myymällä enemmän pienemmällä katteella. Laajan viinivalikoiman ylläpito vaatii suuren kellarin, jos sitä domppaa myydään pullo pari vuodessa. Toivottavasti ilmiö leviää joskus Tampereellekin, joskus.

Myös ruoka- ja viinimediassa tapahtuu. Soppa365:sta tulee vielä jotakin jännää, ja ilmeisesti jatkossa myös printtilehti, jos oikein olen lukenut.

Tällainen päivitys. Yhteenvetona todettakoon, että homma etenee. Ja tälle voi ottaa maljan, kun ulkona vallitseva takatalvi väistyy. Joskus.

Château Vignelaure Rosé 2013

Kuva:Alko.fi

Roseviinit olivat meillä pitkään ei-juotavien tuotteiden listalla. Suurin syy oli meissä itsessämme, kun emme ehtineet näihin perehtyä. Osin syy oli toki muutamassa Alkosta hankitussa random-kokeilussa, jotka olivat perin surkeita esityksiä. Piti löytää tie punaviineistä valkoviineihin ja uskaltaa kokeilla myös tuntemattomia viinejä. Lopulta löytyivät myös roséviinit, parina viime kesänä olemme nauttineet näitä tasaisesti. Viime vuoden parhaita alkon valikoimista oli Provencesta Bandolin alueelta tuleva La Suffréne ja Itävallasta tuleva Jurtschitsch Rose. Harmi, kun kumpaakaan ei löytynyt tänä vuonna Alkon valikoimasta.

Joten ei auttanut muu kuin laittaa edellisen roseflopin jälkeen uutta matoa koukkuun ja maistaa monien hehkuttama Château Vignelaure Rosé 2013. Viini tulee Coteuax d'Aix en Provencen alueelta ja on sekoiteviini Grenachesta(40%), Syrahista(30%) ja Cabernet Sauvignonista(30%).

Viinin väri on kauniin haalean lohenpunainen. Tuoksussa on mansikkaa, persikkaa, vadelmaa ja aavistus yrttisyyttä/villaisuutta. Maku on kuiva ja hapot ovat hyvässä tasapainossa. Maussa on myöa marjoista mansikkaa, vadelmaa ja aavistus punaherukkaa. Mineraalisuus luo makuun miellyttävän kontrastin yhdistettynä makeahkoon mansikkaan. Viini on hyvässä tasapainossa ja jälkimaku on pitkän miellyttävä.

Jotain kuitenkin kaipaisimme viiniin lisää. Ehkä enemmän rakennetta ja kompleksisuutta tasapainottamaan ajoittain makeahkoa marjaisuutta. Ei niin monipuolinen rosee, kuin odotimme. Syynä kyllä taitaa olla se, että viime vuonna oli alkossakin tarjolla kerrassaan loistavia roseita, ja odotukset taisivat olla liian korkealla. Täyttää tehtävänsä kuitenkin mainiosti ruuan seurassa, eikä potki vastaan, jos haluaa nauttia lasillisen tai kaksi kylmää roseviiniä kuumana kesäpäivänä. Ostaisimme kyllä toistekin, vaikka mielestämme liki 20 e hinta on kyllä melko suolainen (etenkin huomioiden winesearcherin näyttämä keskihinta 12 e). Viini sai aikaan reissukuumeen, ja toivottavasti lähivuosina pääsemme vierailemaan roseviinin Mekassa Provencessa.

Etelä-Rhonea ensimmäisenä kesäpäivänä.

Pääsin maistamaan sarjan Etelä-rhonen tuliaisia, joista osa on tulossa myyntiin Viinimestarit.com:n kautta. Maistoaika oli sikäli epäsuotuisa, että sattui olemaan ensimmäinen kuuma kesäpäivä. Tämän vuoksi täyteläiset Etelä-Rhonelaiset eivät olleet aivan paikallaan kelin puolesta. Kuten Jancis Robinson jossain kommentoi, Etelä-Rhonen viinit sopivat nautittavaksi huomattavasti viileämmässä ilmanalassa kuin missä ne tuotetaan.

Väriltän viinit erosivat varsin vähän. Kaikissa oli Grenachelle tyypillinen violetti, syvä väri. Syvyysasteista löytyi pieniä eroja, ja yhdessä viinissä oli aavistus sakkaa. Mutta siinäpä se. Tuoksusta ja mausta sitten löytyi enemmän eroja.

Beau Mistral Saint Martin Rasteau 2012: Aavistuksen savuinen, mutta silti raikkaan marjainen punaherukan tuoksu. Tarkemmin nuuhkien esiin nousi lääkeyrttimäisiä tuoksuja. Suussa viinissä on raikas happo, lievä mineraalisuus. Hedelmäisyys ei ole millään tavalla ylitsevuotavan voimakas, vaan alkuun viini on jopa hivenen lääkemäinen. Jälkimaussa on kohtalaisesti mineraalia. Ei valtavan pitkä. Tämä päätyi omassa rankingissa sijalle 5/6, yleisessä äänestyksessä viimeiseksi.

Bressy Masson Souco D'or Rasteau oli oma suosikkini. Tuoksu oli mustaherukkainen, aavistuksen vadelmainen. Suussa tämä viini oli muita kevyempi. Kovahkot tanniinit, erittäin hyvä mausteisuus. Tässä tuntui vielä melko terävä, lyijykynämäinen tammi. Viinissä oli kuitenkin mielestäni potentiaalia kypsytykseen. Alun raikkaus ja myöhemmin nouseva tuntuva mausteisuus tekivät mielestäni viinistä monipuolisen. Tämä tullee pyöristymään parissa vuodessa. Ainoana riskinä tietysti hedelmän häviäminen. Mielelläni maistaisin kypsyttelyn jälkeen, ja jos tämä tulee myyntiin niin saatanpa tilata. Yleisessä rankingissa sijalla 5/6, omalla 1/6

Benedetti Veilles Vignes Cotes du Rhone oli kirsikan/mansikantuoksuinen, kovasti basilikaisen mausteyrttinen. Monelle maistelijalle tuli sekä tuoksusta että huomattavan hapokkaasta tuoksusta mieleen sangiovese. Tässä oli hieno mausteisuus yhdistyneenä hyvään happoon, eikä liikaa tanniinikulmaa. Sijalle 3/6 omalla listalla, 1/6 yleisessä äänestyksessä

Domaine Palon Gigondas oli edellisiä tammisempi ja mausteisempi tuoksultaan. Konsistenssia oli hieman enemmän sekä tuoksussa että maussa. Tuoksussa aavistus lakritsaakin. Hapot ja mineraalit kohdallaan. Tämä oli myös nuori, raikkaan makuinen ja kovahko vielä. Ehdottomasti safkavinkku. Meni sijalle 2/6 sekä omassa rankingissa että äänestyksessä.

Beau Mistral Veilles Vignes Rasteau 2011 oli raikas tuoksultaan kuten toinenkin saman tilan viini. Tuoksussa puolukkaa ja yrttiä. Tässä maistuivat yrtit ja lääkemäinen alkoholi, minkä vuoksi en oikein tästä perustanut. Liikaa huonoja kokemuksia spirituksesta. Omalla listalla 5/6,yleisessä äänestyksessä 3/6.

Bressy Masson Cuvée Paul Emile Rasteau 2011 oli viineistä paksuin ja kosiskelevin, eniten uuden maailman tyylinen. Tuoksussa mausteita, nahkaa ryydittämässä karhunvatukkahilloa. Hyvät hapot. Tuoksussa ja maussa kuitenkin liikaa ylipaahdettua tammea minun makuuni. Savu ei uponnut. Sijalle 4/6 sekä yleisessä äänestyksessä että omalla listalla.

Edellisistä ainakin Palonin Gigondas ja Bressy Mason olivat mieleeni. Gigondasissa miellytti mausteisuus, Bressy masonissa suhteellinen keveys. Toki viinit olisivat saattaneet mennä eri järjestykseen kylmänä talvipäivänä tai tuhdin padan seurassa. Mutta eilisen järjestys oli tämä, ja sillä mennään. Mielenkiinotoisia vinkkuja. Tällä hetkellä oma suu on kuitenkin raikkaampien punkkujen perään, joten kannattaa suhtautua näihin arvuutteluihin sillä varauksella.

-Heikki-

Roséfloppi ja Bründlmayer riesling steinmassel 2008

Toissapäivänä kävin Tampereella Kalevan alkossa etsimässä roséviiniä kalakeiton seuraan toivoen löytäväni uutuus-Bandolin. No enpä löytänyt, koska alkolla on näemmä jokin maaginen 15 euron hintaraja markettitoimipisteissä...

Mukaan tarttui sitten Alais cotes du provence 2012. Viini oli oranssiin vivahtavan pinkki vätriltään. Tuoksussa persikkaa, päärynää ja mansikkaa sekä hento yrttisyys. Suutuntuma oli kevyen lyhyt ja vetinen, sanalla sanoen lätkyrä. Ei kunnon makuaromia, heikot hapot. Karvas ja metallinen jälkimaku. Ei juuri mineraalia, tunkkainen ja tylsä. Sanalla sanoen onneton. Ja silti a-kauppa tästä otti 13 euroa, mikä on täysi ryöstöhinta. Itsellä olisi tietenkin kellojen pitänyt soida, kun tarjolla on perusroseeta vuodelta 2012...Aina ei voi onnistua, alkon kanssa harvemmin.

Virhe korjattiin sitten seuraavana päivänä. Aikanaan Wienistä mukaan tuotu Bründlmayer avattiin tomaattisen kalakeiton seuraksi tänään. Eilisen jälkeen tämä viini oli aivan loistokas.


Lasissa viini on melko vaalean sitruunankeltainen, melko hailakka. Tuoksusta löytyy mukavasti kerroksia: Vaaleaa kukkaa, persikka/aprikoosia, mehiläisvahaa, hunajaa, aavistus sitruksisuutta. Aavistus petroliakin on aistittavissa hienovaraisena taustalla. Suussa viini on keskitäyteläinen, edelleen hyvähappoinen. Hapokkuus ei ole kuitenkaan hyökkäävää, vaan tasapainottaa hyvin kohtalaisen runsasta konsistenssia. Viinissä on hyvä, veden kielelle nostattava mineraalisuus. Valkoisten hedelmien aromi tuntuu suussa alkuvaiheessa, jälkimaku sen sijaan on enemmän sitrusvoittoinen. Ja se jälkimaku on varsin pitkä. Viini sopi hyvin tomaattiselle, öljyiselle kalakeitolle. Mielestäni tämä toimiikin hyvin nimen omaan aromaattisempien kala- tai äyriäisruokien kaverina.

Ja mitä tästä opittiin:
1. Älä koskaan luota alkoon, tarkista aina valikoimat etukäteen.
2. Itävaltalaisiin voi luottaa (lähes) aina

Korjaamon samppanjamarkkinat Tampereella

Lauantaina kävimme iltapäivävisiitillä Samppanjamarkkinoille, jotka toisena vuotenaan oli tuotu kiertueelle myös Tampereelle. Aivan ensiksi täytyy sanoa, että tapahtumaa ei oltu juuri täällä mainostettu, ja siitä syystä yleisöä oli valitettavan vähän. Toivottavasti markkinointi ja tiedotus on ensi vuonna tehokkaampaa ja paremmin ajoitettua, enemmän pöhinää olisimme kaivanneet paikalle.

Mielenkiintoisia samppiksia kuitenkin pääsimme maistamaan vähäisestä viinikansasta huolimatta.

Aivan ensimmäiseksi Dosnon-Lepage Blanc de Blancs. Viini tulee aivan Champagnen eteläosasta, missä tyypillisesti viljellään pääasiassa pinot noiria. Herrat Dosnon ja Lepage kuitenkin tahkoavat viininsä chardonnaysta, jota viljellään parin hehtaarin alalla. Tuoksussa oli omenaa, hieman olkista henkeä ja vain melko hento hiivaisuus. Mineraalia on kohtalaisen riittävästi, tuoksusta tulee mieleen jopa Chablis. Suussa viini on selvästi keskitäyteläisen plussapuolella. Hedelmä ja mineraalisuus tekevät suutuntumasta miellyttävän kokonaisuuden, ja jälkimaussa sitten nousee enemmän esiin tuo voileipäkeksin tyyppinen shampanjaisuus. Hyvä viini, sopii sellaisenaan maljajuomaksi mutta toisaalta kestää mahtavasti ruokaa laidasta laitaan. Tätä voisin ajatella jopa maalaispateelle tai peräti hanhenmaksalle tms. Jännä samppis, jota saa kotiin viinitkotiin.comin kautta

Seuraava mielenkiintoinen tuttavuus oli Laurent-Perrierin Grand Siècle. Tähän talon lippulaivaan käytetään 11 grand cru-tarhan chardonnay- ja pinot noir-rypäleitä suhteessa 55/45%. Viini ikääntyy sakkojen kanssa 7-8 vuotta peruspullossa, magnumissa jopa 10. Viinissä on tasapainoinen tuoksu: valkoisia kukkia, hento sitruksinen vivahde. Aavistus mausteisuuttakin tulee pinot noirista mukaan. Leivänpaahtimen säädin on jätetty siihen keskivaiheille. Suussa mousse on hienovarainen. Tasapainoinen, edellistä selvästi kevyempi ja hienostuneempi kokonaisuus, jossa kukkaisuus ja mineraalisuus vievät paletilla pääosan. Hento leipäisyys tuntuu. Jälkimaku hienovarainen, mutta pitkä.

Sitten mennään taas hintahaitarin toiseen päähän. Andre Clouetin Grande Réserve on tulossa kesällä alkon valikoimaan hintaan 29,90  Vindirektin maahantuomana. Viini on hyvä hedelmäinen perussamppis, Blanc de Noirs puhtaasta PN:sta. Hyvin selkeästi punaisen marjainen ja kohtalaisen täyteläinen. Maljaviiniksi loistava viini, jota voi kuvailla sanalla vaikkapa maukkaaksi. Suussa edelleen punaisen marjainen, hennosti paahteinen. Mineraalit tässä lähinnä taka-alalla. Tässä viinissä on runkoa varsin hyvin, ja ruoka-asioina nousivat jostain syystä mieleen grillilohet ja toisaalta jännästi myös grillatut ravut. Varmasti tulee testailtua uudelleen kesällä. Löytyy jo nyt viinitkotiin.comin kautta, jos haluat testata ennen kuin viini tulee alkon valikoimaan. Lämpimästi suositellaan.

Jännittävä viini oli myös Clouetin Cuvée Un Jour de 1911. Tämäkin on puhdas pinot noir, mutta tässä tapauksessa hyvin paljon iäkkäämmässä muodossa. Viini on sekoitus vuosikerroista 1995, 1996 ja 1997. Osa viineistä on käynyt ensimmäisen kierroksen vanhoissa tammitynnyreissä, mikä tuo viiniin omanlaisensa nyanssin.  Tuoksussa on monta monessa: Paahteisuus ja paahtoleipä ovat selkeät. Samoin iästä huolimatta tuoksussa on aistittavissa selkeä pinottisuus ja toisaalta myös kypsä omenaisuus. Kenties tynnyrivaikutuksena tulee tuoksuun aavistus (kuorettoman ja paahtamattoman) mantelin henkäystä. Suussa raikas. Mineraalisuus ja hyvä hapokkuus tekevät suutuntumasta intensiivisen mutta keveän. Ikääntymisen huomaa maussa selkeämmin kuin tuoksussa, ja tuo aavistus mantelia ja mausteisuuttakin kurkistelee nurkan takaa. Pitkä ja nautinnollinen jälkimaku. Tätäkin saa viinitkotiin.comista järjellisen rajoissa olevaan hintaan.



Viimeinen mielenkiintoinen tapaus oli Veuve Cliquotin La Grande Dame. Tämä oli varsin erottuva shamppis, ja sinänsä mukavan mieleenpainuva lopetus kierrokselle. Viinissä on mukava helmeilevä kuplarakenne. Viinin tuoksussa on järjettömästi poweria: hedelmäpuolella mennään jossakin perksikka-aprikoosisektorilla. Omintakeisinta on kuitenkin paahteisuus, joka on samppikselle valtaisa: Paahdetun hasselpähkinän ja ruskistetun voin aromit tuovat mieleen jopa (kevyen) Mersaultin, ja se on kyllä samppikselle paljon. Maku seurailee tuoksun voimaa, ja tuo jopa aavistuksen savuinen paahteisuus pysyy johtotähtenä. Suussa hapokkuus pitää kuitenkin voisuuden kurissa, ja huomattavasta täyteläisyydestään huolimatta viini on raikas. Jälkimaku on pitkä, varsin pitkä. Tätä voisin hyvin kuvitella tarjoavani jopa possun tai vastaavamn raskaamman tavaran kyytipoikana: Täyteläisyytensä ansiosta ei jää jalkoihin, mutta happoa piisaa suunpuhdistustarkoitukseen aivan riittämiin.

Tällaiset olivat nuo kiintoisimmat vinkut. Paljon muuta, hieman vähemmän mieleenpainuvaa maistetiin myös, mutta tässä mielestämme oleellisimmat.

PS. Jos olet vailla hyviä samppanjalaseja niin kannattaa vierailla ensi viikonloppuna Korjaamon samppanjamarkkinoilla Turussa. Ceestashop myy omalla pisteellään kerran tastingissa käytettyjä laseja todella kilpailukykyiseen hintaan.

Cheninsolite 2012: mineraalia mereneläville

Vinatis toi melko reippaasti loirelaisia valkoviinejä sekä ylhäältä Sancerresta ja Pouilly-Fumesta että toisaalta alempaa joenvarresta. Ensimmäisenä näistä maailmalla aliarvostetuista avattiin hinnaltaan (alle 10 e vinatiksen tarjouksesta) aliarvotettu Anjoun Chenin. Domaine Cady on tiettävästi tunnetumpi makeista coteaux du layonin alueen viineistä, mutta tämä on siis kuiva Anjou.

Viinissä on mainio tuoksu: Hedelmä on melko hillitty, lähinnä omenainen ja aavistuksen ananaksinen. Mineraalisuus tuo kuitenkin tuoksuun ihastuttavan piirteen, joka ainakin minulle nostaa mieleen maiseman: Kylmä kivinen merenranta, jossa suolaiset kylmät aallot lyövät leväisiin rantakallioihin aamulla juuri auringon noustessa. Suolaisen meren ja kylmän, märän kiven tuoksu on juuri sitä, mitä tästä viinistä nousee mieleen.

Suussa viini on keskitäyteläinen ja pyöreä. Mineraalisuus herauttaa veden kielelle hetkessä, ja hapokkuus pitää fiiliksen freesinä. Mineraalit eivät tuota lainkaan epämiellyttävää 'lössähtänyt kivennäisvesi' -fiilistä, vaan kokonaisuus pysyy happojen ansiosta freesinä. Hedelmäisyys maistuu myös, eikä omena-ananasorkesteri sotke hommaa vaan komppaa mineraalista perusfiilistä hienosti.

Loistava viini hintaansa nähden, ainakin mielenmaiseman nostattajana. Tämä menee helposti monenlaiselle ruualle. Ensimmäisenän mieleen tulevat äyriäiset tai etanat, mutta toisaalta myös aromaattiset, esimerkiksi fenkolia tai muita mineraalisen makuisia kasviksia sisältävät salaatit tai wokkityyppiset ratkaisut toiminevat hienosti!

Kupliva Vappu

Vappuna oli joukko ystäviä koolla, ja joukko kuohuvia juotiin kevään kunniaksi.  Laseissa tällä kertaa pari cavaa ja yksi samppis.

Juve y Camps on kuulemma Cava-tuottajien keskuudessa kova sana, ja tämän vuoksi pullo tarttui matkaan jostakin spar-supermarketista Barcelonan sivukadulta muistaaksemme 13 euron hintaan. Gran Juve y Camps gran reserva 2008 on 42 kuukautta pullokypsytetty viini. 'Gran' on talon lippulaivaviini.

Tämä oli väriltään persikankeltainen, melko syvä. Kuplat melko pienet, mutta pirteät. Tuoksussa on selkesti siiderimäinen omena, hento ananaksinen sivujuonne mukana. Kapeasta kökkökuoharilasista paahdetta ei saa juurikaan esiin, mutta tavallisesta valkoviinilasista tuoksuun tulee mukaan jonkinlainen kaurakeksihenkinen voin/paahdetun viljan henkäys. Viinissä on varsin intensiivinen mousse, joka leväyttää aromit pitkin suuta ja kohti nenäonteloa hetkessä. Kokemus on raikkaan pirteähappoinen ja hedelmäinen, kokonaisvaltaisen suuntäyttävä. Jälkimakuun jää häivähdys tuota edellämainittua kaurakeksiä. Viini on monikäyttöinen: Hapokkuutensa ja hedelmäisyytensä vuoksi pelittää hienosti maljaviininä, mutta toisaalta melko täyteläisenä tämä kestää kyllä hyvin erilaisia hieman tuhdimminkin maustettuja mereneläviä. Meillä oli aterialla aasialaishenkistä pintapaistettua lohta, limettistä kuhacevicheä ynnä muuta vastaavaa, eikä tämä jäänyt jalkoihin. Tässä oltiin mielestäni cavuuden ytimessä: Monikäyttöinen ja miellyttävä.

Seuraavana sarjaa jatkoi Charles Heidsieckin Brut Réserve. Kolmen yleisimmän samppanjarypäleen blendi on väriltään vaalean sitruunankeltainen, selvästi edellistä haaleampi. Tuoksultaan klassisen samppanjamainen: vihreää omenaa ja kunnon autolyysipaahdetta. Suussa selvästi varautuneempi ja hienovaraisempi kuin Juve y Camps. Mineraalia löytyy enemmän, maku on pidempi. Toimi loistokkaasti muunmuassa parsan sekä suolapähkinähakkeella kuorrutettujen sinisimpukoiden kanssa. Alkon hinta vastaa laatua, mutta jos matka taittuu Viking Linella Tukholmaan niin kannattaa poimia muutama pullo mukaan kerrassaan mainiota samppanjaa todella kilpailukykyiseen hintaan.

Sitten aukesi vielä kaapin viimeinen pullo Guileran Brut Nature Gran Reservaa vuodelta 2006. Tämä on saanut lilliä pullossa hiivasakkojen päällä peräti 6 vuotta, ja sen tietysti huomaa tuoksussa ja maussa. Väriltään aavistuksen vihreään taittava keltainen. Pienet hyvin integroituneet kuplat. Tuoksussa persikkaa, päärynää, kypsää omenaa. Paahteisuus on tässä selvästi ensimmäistä cavaa voimakkaampi, shampanjamainen. Suussa terävähkö hapokkuus, mousse hienovaraisempi kuin juvessa. Maussa hedelmäisyyden ja paahteen lisäksi aavistus mineraalisuutta. Maku on pitkä, kypsien hedelmien sävyttämä. Toimi kuten Heidsieck, mutta kesti enemmän mausteisuutta ruuilta.

Kolme kuoharia tänä vappuna. Onneksi yksi oli samppanja, jolla voitiin oikeaoppisesti toivottaa kevät tervetulleeksi. Sillä kuten tiedetään, ensimmäinen samppanjalla kastamaton laiva ajoi jäävuoreen tunnetuin seurauksin, emmekä todellakaan toivo tälle keväälle ja kesälle vastaavaa kohtaloa.

Ja tulevaa alkoholisananvapausrajoitusta silmällä pitäen vannomme ja vakuutamme, että kaikista pulloista oli maksettu käypä hinta, emmekä toimi kaupallisena toteuttajina. Just in case.

Santa Barbara Verdicchio dei Castelli di Jesi Classico DOC Vaglie 2012

kuva: Vinexus

Äskettäisessä vinexus-tilauksessa tuli kotiin myös italian lempirypälettämme sisältävä pullo. Castelli di Jesin alue sijaitsee Keski-Italiassa Marchen alueella ja siellä valkoisten viinien päärypälelajike on jo antiikin ajoista asti ollut Verdicchio. Verdicchion viineihin ihastuimme muutama vuosi sitten, kun aloimme tietoisesti laajentamaan skaalaa kansainvälisistä rypäleistä paikallisiin tähtiin.

Santa Barbara Le Vaglie Verdiccio di Castelli di Jesi on lasissa kirkas, ohuen läpikuultava, hennon sitruunankeltainen. Viinissä on aavistus hiilihappoa. Tuoksussa on sitruunan ja päärynän vivahteita, ja se tuo mieleen jossain määrin pinot gris:n hedelmäisyyden. Tässä on kuitenkin enemmän merellistä, suolaistakin mineraalisuutta.

Suussa viini on melko täyteläinen. Se on toisaalta raikkaan sitruksinen ja voimakkaan mineraalinen, mikä tekee suutuntumasta tasapainoisen. Hyvät hapot pitävät kokonaisuuden freesinä. Jälkimaussa sitruksiset aromit ja mineraalit lyövät kättä nostattaen veden kielelle pitkäksi ajaksi, ja jälkimaku kestää valkoviiniksi varsin pitkään.

Hyvä viini edukkaaseen 11,30 e hintaan (kotiin toimitettuna 13 e, ei silti paha). Suosittelemme, jos tulee vastaan! Kampasimpukkaa tai sinisimpukkakeittoa kehiin, tätä lasi pari niin kesäilta on about täydellinen.