Vappuna on kuohuviinitastingin aika

Me olemme jo useampana vappuaattona maistelleet kaveriporukan kesken kuohuviinejä. Joskus aiheena on ollut erityyliset samppanjat, joskus taas erityyliset kuohuviinit eri maista. Suomessa samppanjoiden ja kuohuviinien kysyntä on kasvanut vuosi vuodelta. Samppanja ei ole enää vain arvokkaiden juhlien juoma, vaan myös arkisten tilanteiden tunnelmankohottaja. Prosecco-buumi on valloillaan maailmalla, ja myös Suomeen tämän on uskottu ehtivän muutaman vuoden sisällä. Me pidämme erityisesti samppanjasta, mutta myös huolella tehdyt cavat ovat ehdottomasti mielemme. Toisaalta viime vuosina myös alkon uuden maailman kuohuviinivalikoima on tehnyt meihin vaikutuksen. Hinta-laatusuhde kuohuvissa on ehdottomasti kohdallaan.

Tässä meidän ehdotuksemme vappuaaton kuplivaan tastingiin. Et tarvitse kuohuvien juomien lisäksi muuta paikalle kuin ystäviä ja hyvää ruokaa. Voit maistella viinit sokkona, puolisokkona tai niin, että kaikki tietävät mitä laseissa on. Tärkeintä maistelussa on hauskanpito ja hyvä seura, ei niinkään se saako kaikki viinit oikeaan järjestykseen ja löytääkö kustakin viinistä oikeat aromit.

Jos haluatte voitte yhdessä pohtia missä viineistä oli paahteisin maku, parhaat kuplat, mikä oli hedelmäisin ja mikä kuivin. Voitte myös laittaa viinit paremmuusjärjestykseen, jos haluatte.

Viiden suora maistelua varten on samppanja, cava, prosecco, cremant ja kuohuviini Uudesta-Seelannista. Valitsimme tarkoituksella usean tyyppisiä kuohuvia, jotta syntyy laajempi kuva kuohuvasta kirjosta.

Samppanjan sanotaan olevan kuohuviinien aatelia ja samppanja liitetään yleensä juhlan hetkiin. Samppanjaa saa tehdä vain Ranskassa Champagnen alueella. Sallitut rypäleet ovat Chardonnay, Pinot Noir ja Pinot Meunier. Tastingiin valittu samppanja on alkon valikoiman edullisimmasta päästä samppisten kohdalla ja Louis Massigin Reserva Brut on pärjännyt hyvin sokkotastingeissa. Kyseinen viini on tehty pinot meunierista ja chardonnaysta. Samppanja on hennosti paahteinen, raikas ja ryhdikäs. Tarjoaa taatusti hinnalle vastinetta. Jos haluat panostaa samppanjaan niin Charles Heidsieck Brut tai Jacquesson Cuveé 737 tarjoavat myös hinnalleen vastinetta.

Cava on espanjassa penedesin alueella samppanjamenetelmällä valmistettua kuohuviiniä, joka valmistetaan yleensä alueen omista rypäleistä xarellosta, parelladasta ja macabeusta. Meidän valitamme vapuksi on Pares Baltan 'b', jota on kypsytetty 18 kk pullossa ennen markkinoille laskua. Viini on erittäin kuiva, hapokas ja maussa on aistittavissa omenaa, kevyttä mineraalisuutta ja sitruunaa. Erittäin hyvä hinta-laatusuhde ja loistava alkumalja. Toimii taatusti myös tapasten seurana.

Prosecco on Italiassa Veneton alueella tuotettua kuohuviiniä, jolle ominaista on keveys ja kohtuullisen neutraali maku. Prosecco tehdään yleensä glera-rypäleestä. Tastigiin valitsimme alkon valikoimasta palkitun tuottajan Desiderio Jeio Prosecco Brutin. Viini on sekoitus Glerasta, Pinot Biancosta ja Verdiso-rypäleistä. Viini on kohtuullisen kevyt, päärynäinen ja hennosti yrttinen. Toimii mainiosti alkumaljana myös muissa kevään juhlissa.

Crémant on ranskalaista kuohuviiniä, joka on valmistettu samppanjamenetelmällä muualla kuin Champagnessa. Meidän kokemuksemme crémanteista ovat todella hyviä, koska hinta-laatusuhde on viineissä kohdallaan. Tällä kertaa suosittelemme maistamaan Alsacen suurimman tuottajan, Eguisheimin ko-operatiivin Wolfberger-crémanttia. Viini on tehty pinot blanc-rypäleestä, joka on yleinen alueella. Viini on erittäin hapokas, kuiva, hedelmäinen ja omaa hyvät kuplat. Kerrassaan mainio aperatiivi tai kevyeiden ruokien kaveri.

Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä suosittelemme monissa tastingeissa yllättynyttä uusi-seelantilaista kuohuviiniä Lindrauer Brutia. Viini tulee uuden-seelannin pohjois-saarelta Gisbornen ja Hawke's bayn alueilta ja on tehty Chardonnay- ja Pinot Noir-rypäleistä. Viini on hyvärakenteinen, erittäin kuiva ja hapokas. Tuoksussa on miellyttävää paahtoleipäisyyttä, hiivaisuutta ja  limeä. Maku seurailee tuoksun maailmaa ,ja mousse on suussa miellyttävä. Pitkä jälkimaku. Kerrassaan mainio löytö hintaluokassaan, josta kielivät tyhjät Alkon hyllyt. Alkumaljana, ruuan kanssa tai vaan nautiskeluun. Jos haluat lukea lisää kuohuviinistä niin tutustu Voihan Vinetto-blogin haastatteluun, jossa viinitekijä Jane de Witt kertoo kuohuviinin teosta.

Voit valita tastingiin kaikki viisi kuohuvaa tai 3-4 eniten sinua miellyttävää vaihtoehtoa. Suosittelemme kuitenkin valitsemaan samppanjan yhdeksi tastingviiniksi, jotta saat vertailupohjaa sille onko samppanja mielestäsi hintansa arvoinen.

Ei muuta kuin oikein kuplivaa vappua kaikille lukijoille!

Ste Michelle riesling 2010

Vinexus on harvoja eurooppalaisia nettiviinikauppoja, josta löytyy edes kohtalainen valikoima uuden maailman viinejä. Me emme ainakaan ole muihin törmänneet. Briteissä näitä on, mutta kuljetuskustannukset ovat pääosin päätähuimaavia.

kuva: http://www.ste-michelle.com

Edellisessä Vinexuksen laatikossa tuli joka tapauksessa tämä riesling Columbia Valleysta Washingtonista. Alue sijaitsee Seattlen itäpuolella sisämaassa Cascadivuoriston takana. Ilmasto on mantereinen, maaperä tuliperäisen ja hiekkamaan sekoitus. Rypälevalikoima on varsin laaja, mutta riesling menestyy hyvin tällä kohtalaisen pohjoisella alueella.

Lasissa viini on sitruunankeltainen, kohtalaisen syvä väriltään. Tuoksussa tuntuu eksoottistakin hedelmää kuten pomeloa, hunajamelonia. Tuoksu on myös aromaattinen ja kukkainen. Kuitenkin täsäs tuntuu voimakas mineraalisuus, joka tuntuu hieman chenin blanc-tyyppisenä 'hikisyytenä'. Jossakin tennispallotuubin avaamisen ja pyörän sisägummin vaihdon välimaastossa. Viinissä on myös melko voimakas petrolinen tuoksu, josta arvasin tämän sokkona rieslingiksi, vaikka hedelmä- ja mineraaliaromit eivät eurooppalaista rieslingiä täysin muistutakaan.

Maku on ennen kaikkea mineraalinen ja kohtalaisen täyteläinen. Viini on kuivahko 7,2 g jäännössokerillaan, mutta täyteläisyyden kanssa tuo vähäkin tuntuu melko selkeästi ja lisää täyteläistä suutuntumaa. Hapot tässä ovat melko hyvin kohdillaan, ja yhdessä mineraalisuuden kanssa tämä on kyllä suuta kostuttava kokemus. Hedelmäisyys jää suussa melko vähäiseksi etenkin viinin hieman lämmettyä. Aivan kylmänä mineraalit taittuvat paremmin taka-alalle (vrt kivennäisvesi) ja hedelmä maistuu enemmän. (Tätä voikin käyttää esimerkkinä lämpötilan vaikutuksesta: Maustetussa kivennäisvedessä villivadelmaesanssi tai sitruuna maistuvat selvästi enemmän kylmänä. Lämpimänä mineraalisuus tulee tympeäksi ja peittää muut aromit.)

Viini on joka tapauksessa mukava, erilainen riesling. Tämä muistuttaa melko läheisesti taannoin alkon valikoimassa ollutta Columbia Wineryn Small Lot Rieslingiä, josta myös löytyi tuo huomattava petrolinen henkäys jo kohtalaisen nuorella iällä. Näiden kahden viinin perusteella sitä voisi pitää alueelle tyypillisenä, mutta koska kokemus rajoittuu näihin, en lähde tekemään pidemmälle meneviä oletuksia vaan etsin lisää alueen rieslingejä maistettavaksi. Alko ei tässä paljon helpota, alueen valkkareista löytyy kokonaista yksi, ja se on chardonnay.

Dimezzo IGT Toscana 2009

Kuva: Viinimestarit.com

Viimeksi viinimestarit.com-verkkokaupasta tilatessamme kuvittelimme tilaavamme La Valletan tilan maistelulaatikon, mutta toisin kävi. Olimmekin tilanneet laatikollisen Dimezzoa -09, joka on supertoscanalainen varsin kilpailukykyiseen hintaan. Sattumalta kävi vielä niin, että 2009 vuosikerta on ollut Toscanassa erittäin hyvä viinivuosi, joten ei hassumpi tilausmoka.

Dimezzo 2009 on sekoiteviini Cabernet Sauvignonista ja Merlotista. Molempia rypäleitä on viinissä samanverran. Viiniä on kypsytetty 14 kk tammitynnyreissä ja vähintään 24 kk pullossa. Viini oli meillä ehtinyt olla auki vajaa 3 tuntia ennen maistamista.

Viinin väri on lasissa syvän purppurainen. Tuoksu on voimakas, josta löytyy niin karhunvatukkaa, mustaherukkaa, mausteisuutta ja vaniljaa. Maku seurailee vahvasti tuoksun viitoittamaa makumaailmaa ollessaan keskitäyteläinen ja runsas. Tanniinit ovat miellyttävästi taittuneet, kun viini on saanut ilma. Voisin kuvitella tanniinien olevan kohtuullisen voimakkaat heti juotaessa. Makua tarkemmin pohtiessa marjaisuus, vanilja ja mausteisuus nousevat kielen päälle. Ajoittain tuntuu, että tammea on nuoressa viinissä vielä hieman liikaa. Kypsymistä selvästi vaativa viini, joka parani päivä päivältä ollessaan parhaimmillaan kolmantena päivänä avaamisen jälkeen.

Paljon potentiaalia sisältävä supertoscalainen, joka oli meidän mielestä paikoitellen hieman epätasapainossa. Aika ja kaapin pohjalle unohtaminen varmasti nostaa tämän viinin eri kategoriaan. Onneksi pari pulloa kaapista vielä löytyy, joten täytyy taas kasvatella kärsivällisyyttä ja antaa viinin levätä ainakin 5 vuotta ennen seuraavaa maistamiskertaa.

Roseviinitasting ystävän polttareissa

Viime lauantaina juhlin taas yksiä polttareissa. Jännästi tässä kolmenkympin molemmin puolin on ystäväpiirissä juhlittu neljäntyyppisiä juhlia, synttäreitä, polttareita, häitä ja ristiäisiä. Polttarisankari on toivonut vuosikausia Kalevan viiniklubin porukalle roseviineihin keskittyvää tastingia. Sellainen on kyllä suunnitteilla tälle kesälle, mutta pitihän tasting myös ottaa polttareiden ohjelmaksi.

Alkossa ei rosee-kausi ole vielä selvästi alkanut, koska valikoima oli aavistuksen verran rajoittunut. 3 erityyppistä viiniä tarttui kuitenkin mukaan. Tarkoituksella valitsin viineiksi kuivan, puolikuivan ja puolimakean, koska polttariporukasta osa osallistui ensimmäiseen viinitastingiin.

Puolikuivaa edusti Suomen tunnetuin rosee, Portugalin ylpeys Mateus. En ole aikaisemmin maistanut Mateusta, ja ainoat muistikuvat pullosta minulla on mökiltämme löytyvistä kynttilänjaloista. Viini oli tuoksultaan makeahkon mansikkainen, tuttifruttimainen ja aika pitkälti sellainen kuin olin kuvitellutkin. Maku seuraili tuoksua. Makeus ei noussut päällimmäiseksi mauksi, koska viinissä olevat pienet kuplat taittoivat makeutta mukavasti. Minun makuuni viini oli liian yksioikoinen, mutta ymmärrän ihmisten viehätyksen Mateukseen. On tällä paikkansa varmasti Alkon valikoimassam ja voisi toimia drinkkien pohjana kuumana kesäpäivänä ihan mukavasti.

Kuiva vaihtoehto oli Itävallasta St.Laurent-rypäleestä tehty Stadlmann rose 2012. Luomuviini tulee Thermenregionin alueelta, josta St.Laurent on peräisin. Rypäle on ilmeisesti Pinot Noirin ja vielä jonkin tunnistamattoman lajikkeen risteytys. Viinin väri oli kauniin vaalean oranssi. Tuoksu on hillittyn hienostunut, josta löytyy vadelmaa, metsämansikkaa ja mietoa kukkaisuutta. Maku on kuiva, hapokas ja raikas. Tarkemmalla maistamisella mausta löytyy marjaisuutta, mineraaleja ja hillittyä omenaa. Maultaan viini on enemmän valkoviinimainen kuin tyypillinen roseeviini. Varsin mainio löytö hintaluokassaan (12.88€). Tätä tulee taatusti nautittua tänä kesänä. Tämä oli myös muun polttariporukan suosikki.  Löysipä yksi vieraista tämän avulla sen jujun miksi roseviinejä valmistetaan ja nautitaan.

Viimeisenä maistettiin puolimakeata viiniä Yhdysvalloista. Beringer Zinfandel Rose 2012 oli täysin omanlainen viininsä tässä seurassa. Viinin tuoksussa oli aistittavissa voimakaasti mansikkahilloa, marjaisuutta ja makeutta. Maku seurasi vahvasti tuoksun mailmaa ja oli todella makea. Viini ei uponnut minulle makeutensa vuoksi kovinkaan hyvin, mutta voisi toimia mansikoiden ja vaahtokarkkien kanssa hyvin jää(h)dytettynä.

Kaiken kaikkiaan antoisa tasting, joka toimi hyvänä ohjelmanumerona polttareissa. Ei huono tasting, kun löytyi taas yksi hyvä roseviini lisää nautittavaksi kesähelteillä.

Carm branco 2013

Kuva:Alko.fi

Pari viikkoa sitten valkoviinihylly ammotti tyhjyyttään ja alkosta tarttui mukaan tämän kevään uutuusvalkoviini Portugalista. Maan viineistä olemme tykänneet aina, koska ne ovat useimmiten persoonallisia ja hinta-laatusuhteeltaan hyviä.

Carm Branco 2013 sekoite kolmesta portugalin omista rypäleistä (rabigato, codega do larinho ja viosinho). Me emme ainakaan rypäleiden perusteella pystyneet arvioimaan yhtään, miltä viini tulisi maistumaan. Joten ei muuta kuin viiniä maistelemaan.

Viinin väri kirkas, hieman vihertävävään taittava sitruunankeltainen. Tuoksussa päällimäisenä nousee kukkaisuus, jota miellyttävä mineraalisuus täydentää. Tuoksussa on myös sitruunaa, hentoa hunajamelonia ja aavistus yrttisyyttä.

Viinin suutuntuma on hieman öljyinen, runsas ja aromaattinen. Kuivassa mausta voi erottaa valkoisia kukkia, mineraaleja, sitruunaa ja keltaista omenaa. Maussa on aistittavissa myös aavistus parfyymisuutta. Viinin jälkimaku on pitkähkö ja kokonaisuus jättää miellyttävän mielikuvan viinistä.

Hinta-laatusuhde on viinissä kohdillaan. Mielestämme 13.50€ kohtuullisen luonteikkasta valkoviinistä, joka on hyvin tehty ei ole liikaa. Monipuolinen viini, joka sopii hyvin peruslipittelyyn, mutta toimii myös kesän grilliherkkujen kanssa mainiosti. Vetovinkku.

4 keväistä ruokalajia Pääsiäisen pyhille

Jälleen kerran kevät pääsi yllättämään ja pääsiäinen on jo tällä viikolla. Tässä meidän keväinen menumme pyhille viinisuosituksineen. Menun ohjeista tulee hyvin ruokaa 4 hengelle. 

Paahdettua parsaa, uppomunan ja hollandaisen kera
___
Lohipastramia, yrttisalaattia ja mummon kurkkuja
___
Sitruunalla maustettu kananpoikaa, polentaa ja tsatsikia
___
Sitruuna-marenkipiiras ja mascarponevaahtoa

Paahdettua parsaa, uppomunan ja limellä maistetun hollandaisen kera

Paahdettu parsa
Nippu vihreätä parsaa
Parmesania
Suolaa
Pippuria 
Oliiviöljyä

Katkaise parsoista noin sentin verran kovaa päätä pois ja kuori parsat. Laita kuoritut parsat uunipellille. Raasta päälle parmesania, mausta suolalla ja pippurilla. Paahda grillivastuksella uunissa 3-5 minuuttia, kunnes parsat ovat kypsiä.

Uppomuna

1 kananmuna/syöjä 
1 l vettä
suolaa
2-3 ruokalusikallista etikkaa

Keitä vesi, lisää suola ja etikka. Riko kananmuna kahvikuppiin ja lisää varovasti kaatamalla kuumaan (poreilevaan), mutta ei kiehuvaan veteen. Kannattaa tehdä veteen pyörre ennen kananmunan lisäämistä. Kypsennä 3-4 minuuttia ja nosta uppomuna lusikalla pois kattilasta. Valmista uppomunat juuri ennen tarjoilua. 

Hollandaise

Reduktio

1 pieni salottisipuli
1 kynsi valkosipulia
1 sitruunan mehu ja raastettu kuori
1 dl valkoviiniä

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Raasta sitruunasta kuori ja purista mehu kuppiin. Freesaa sipuleita tilkassa öljyä, kunnes ne ovat pehmenneet. Lisää joukkoon viini ja sitruunan mehu ja kuori. Keitä kunnes jäljellä on puolet alkuperäisestä määrästä. Siivilöi reduktiosta liemi talteen.

1 keltuainen
100 gr sulatettua voita
jäljelle jäänyt reduktio


Sulata voi kattilassa/mikrossa. Erottele keltuainen ja valkuainen toisistaan. Laita keltuainen kattilan pohjalle/vesihauteeseen. Lisää joukkoon reduktiosta jäljelle jäänyt liemi. Sekoita hyvin ja kypsennä keltuainen kattilassa/vesihauteessa kypsäksi. Keltuainen on kypsää, kun voit piirtää siihen kuvion joka jää hetkeksi näkyviin. Jos kastike erottuu, niin lisää joukkoon yksi keltuainen ja kypsennä uudestaan. Kun keltuainen on kypsää, lisää joukkoon hieman jäähtynyt voi  ohuena nauhana. Tarkista maku ja tarjoa heti paahdettujen parsojen ja uppomunan kanssa: 

Kokoa annos. Parsat pohjalle, uppomuna parsojen päälle ja hieman kastiketta annoksen sivuille. Jos haluat voit tarjota annoksen kanssa myös paahdettua ilmakuivattua kinkkua. 

Viinisuosituksena suosittelemme parsojen kanssa loistavan hinta-laatusuhteen omaavaa ranskalaista Sancerresta tulevaa Pascal Jolivet 2012. 

Lohipastramia, yrttisalaattia ja mummon kurkkuja

Lohipastramia 

500 gr nahatonta lohifilettä sieltä paksusta päästä
2 tl sormisuolaa
1 limen raastettu kuori
ripaus sokeria
Pinnalle:
Paahdettuja seesaminsiemeniä
mustapippuria

Poista lohipalasta ruodot ja vatsarasva. Jos pala on nahallinen niin poista myös nahka. Raasta limen kuori astiaan ja lisää joukkoon suola ja sokeri. Levitä suola-kuoriseos tasaisesti lohen pinnalle.  Anna maustua jääkaapissa 1 1/2-2 tuntia. Kun kala on maustunut, pyyhi suola pois kalan pinnasta. Leikkaa filee 4 siistiksi suorakaiteen muotoisiksi palaksi. Kuumenna paistinpannu todella kuumaksi ja paista lohipaloihin nopeasti hieman väriä. Rouhi pinnalle pippuria. Levitä laakealle lautaselle paahdetut seesaminsiemenet ja pyörittele kalat niissä. Kääri lohipalat yksitelleen tiukkaan kelmuun ja anna maustua jääkaapissa vähintään tunti.

Mummon kurkkuja 

1 kurkku
1 dl etikkaa
1 limen mehu
suolaa
sokeria
korianteria

Pese ja viipaloi kurkku ohuiksi viipaleiksi. Silppua korianteri hienoksi silpuksi. Sekoita kulhossa 1 dl etikkaa, raastettu limen kuori ja mehu. Lisää joukkoon maun mukaan suolaa ja sokeria. Kaada mausteseos kurkkujen päälle ja lisää korianteri joukkoon. Anna maustua kaapissa vähintään pari tuntia, mielummin yön yli. 

Yrttisalaattia

Rucolaa
Korianteria
Viinisuolaheinää

Pese yrtit ja kuivaa hyvin. Sekoita yrttien joukkoon hieman oliiviöljyä ja suolaa. 

Kokoa annos. Lautasen pohjalle yrttisalaattia, päälle mummon kurkkuja ja lohipastramin palat. Jos haluat voit tarjota annoksen kanssa vielä paahdettua leipää ja limellä maustettua majoneesia.

Viinisuosituksena annokselle mainio Muga Blanco 2012. 

Sitruunalla maustettu kananpoikaa, polentaa ja tsatsikia

Sitruunalla maustettu kananpoika

Voit käyttää annokseen joko kokonaisia kananpoikia tai kanan rintafileetä.

Marinadi


4 sitruunan mehu ja kuori
4 pilkottua valkosipulin kynttä
Rosmariinia
Timjamia
Suolaa 
Sokeria 
Pippuria

Valmista marinadi sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Laita kanat marinoitumaan marinadiin vuorokaudeksi. 

Paista marinoituihin kananpoikiin väri pannulla ja laita uunipellille. Kypsennä 200-asteissa uunissa 69 asteiseksi ja anna vetäytyä muutama minuutti folion alla. Tarjoa yhdessä annoksessa aina puolikas kananpoika lisukkeiden kanssa

Polenta

Keitä polenta pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi ja laita uunipellille jäähtymään. Leikkaa polenta annospaloiksi ja grillaa nopeasti pannulla voin kanssa ennen tarjoilua. 

Tsatsiki

1 prk turkkilaista jogurttia
1/2 kurkku
2 valkosipulin kynttä
kourallinen silputtua minttua
hunajaa
suolaa
sokeria
pippuria

Pese ja kuori kurkku. Raasta kurkku ja purista ylimääräinen vesi pois. Lisää kurkut, mintut ja hienonnetut valkosipulit jogurtin joukkoon. Mausta hunajalla, suolalla ja pippurilla. Anna maustua jääkaapissa muutama tunti.

Kokoa annos. Lautasen pohjalla polenta ja paahdettuja kasviksia. Päälle kananpojan puolikas ja annoksen kruunuksi tsatsikia. 

Annoksen kanssa suosittelemme espanjalaista Gramonan versiota, mainiosta Xarello-rypäleestä. 

Sitruuna-marenkipiiras ja mascarponevaahtoa

Sitruuna-marenkipiiras

Pohja:
250 g jauhoa
1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
125 g kylmää kuutioitua voita
1 kananmuna
1tl vettä

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää kylmä voi, ja hakkaa se puulastalla jauhoihin kunnes suurimmat nokareet taikinassa ovat hiekoitussepelin karkeutta. Älä missään nimessä nypi käsi, voi sulaa, taikinaan tulee sitkoa eikä pohjasta tule rapean mureneva kuten pitää. Lisää lopuksi vesi ja muna, sekoita nopeasti yhteen käsin. Laita taikina kelmussa jääkaappiin tunniksi tai päiväksi, jos teet taikinan etukäteen. Kun se on jäähtynyt, voit kaulita sen levyksi tai vain painella 28cm voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan. Tämän jälkeen peitä vielä leivinpaperilla, aseta kattila keskelle irtopohjavuokaa ja tiivistä reunat herneillä. Paista 200 asteessa kypsäksi, poista kattila ja herneet.

Täyte:
3 liivatelehteä
4 munaa
4 sitruunan kuori
280 g sokeria
240 ml sitruunamehua
220 g voita

Laita munat, sitruunankuori, sokeri ja sitruunamehu lämmönkestävään kulhoon. Laita kulho vesihauteeseen. Sekoittele voimakkaasti. Kun seos alkaa lämmetä, lisää voi kuutioina. Sekoittele lämpöhauteella kunnes sakenee hollaindaisen paksuiseksi. Ota pois lämmöltä, lisää liotetut ja puristetut liivatelehdet ja sekoita kunnolla. Kaada seos astiaan ja peitä pinta kelmulla, ettei pintaan muodostu kuivaa kerrosta. Jäähdytä useita tunteja, voit myös tämän tehdä edellisenä päivänä jääkaappiin.

Pinnalle Italialainen marenki:
valkuiasvaahto:
100 g valkuaisia
20 g sokeria

Sokeriliemi:
185g sokeria
85 ml vettä

Tee valkuaisvaahto. Keitä sokeriliemi 124-asteiseksi. Kaada sokeriliemi valkuaisvaahtoon jatkuvasti sekoittaen, ja jatka sekoittamista kunnes seos on jäähtynyt (noin 10-15 min). Tämän jälkeen sokeriliemi on kypsyttänyt valkuaisen, ja marenki on valmis. Sen voi pursottaa pussista.

Kokoa sitten kakku: Kaada lemon curd piirakkapohjaan, tasoita pinta. Pursota päälle marenki. Tarjoa vaikka mascarponevaahdon kera:

Mascarponevaahto:

1 prk mascarponea
vaniljasokeria
sokeria
limen mehua

Sekoita kulhossa mascarpone ja sokerit. Mausta  seos tilkalla limen mehua. Tarjoa marenkipiiraan kanssa. 

Jälkiruuan makumaailman kruunaa mainio Moscato d'asti Alkon valikoimasta. Toimii upeasti myös tuoreiden mansikoiden ja kermavaahdon kanssa. 

Chianti Classico Gran Selezione

Tampereen viinimesuilla pääsimme tutustumaan tuoreeltaan Chianti Classicon korkeimman laatuluokituksen viineihin. Tuo Gran Selezione-kategoria on ollut voimassa vasta tämän vuoden helmikuusta. Tätä ennen viinitaloilla on ollut mahdullisuus lähettää kriteerit täyttäviä viinejään konsortion maistettavaksi, ja tämä porukka sitten on lopulta päättänyt, mitkä viinit kategoriaan kelpuutetaan. 

Kategorian säännöt eivät poikkea mitenkään kovin radikaalisti Classico Riservasta: Gran Selezioneem ei saa käyttää ostettuja rypäleitä vaan kaikki täytyy tulla omilta tarhoilta. Alkoholia täytyy olla 13 % verrattuna Riservan 12,5 %:n. Ikäännyttämisvaatimus on 30 kuukautta Selezionessa, 25 Riservassa. Ikäännyttämisastiaa ei määritellä, mikä tuo luonnollisesti suuria tyylieroja viineihin valmistajien välille. Kuten Riservassa, minimimäärä Sangiovesea on 80 %.

Viinejä ei sinänsä voi pitää tiettyä tarhaa tai kylää edustavina, sillä suuret valmistajat voivat vapaasti sekoitella eri kylien rypäleitä. Tätä osa tuottajista onkin kritisoinut, sillä heidän mukaansa Chianti Classico olisi tarvinnut tarkempaa apellaatioiden määrittelyä Burgundin tapaan.

Maistetuissa viineissä oli kuitenkin reippaasti eroja

Ensin Colle Bereto 2010 (Raddan kylästä): Tiilenpunainen, syvä väri. Tuoksussa kirsikkaa, tupakkaa, mineraalia. Tupakan tuoksu oli tässä miellyttävä, ei tuhkakuppinen. Suussa raikas, pyöreähkö ensihyökkäys. Hapot tulevat keskinkertaista voimakkaampina. Tanniinit pitkät, voimakkaat. Jälkimaussa maistuu mineraali. Viinin hieman avauduttua alkaa löytyä myös tumman suklaan aromeja.

Seuraavana Lilliano Castellina in Chiantista: Tiilenpunainen, aavistuksen edellistä syvempi. Tuoksussa tupakkaa, mustaaa kirsikkaa, hento tammi. Yrttisyyttä sekä tummempaa, märän maan aromia. Suussa edellistä täyteläisempi. Mineraalisuus on edelleen vahva, mutta erilainen kuin edellä: siinä missä Colle Bereto oli graniittinen, tämä on paremminkin tumman vulkaanisen oloinen. 

Sitten Vicciomaggio Greven luoteispuolelta: Tuoksussa paljon edellisiä tummemmat marjat: karhunvatukkaa, luumua. Mineraali tuoksuu edelleen. Suussa tähän mennessä täyteläisin, paksuin. Hapoiltaan aavistuksen kevyempi. Jälkimaku on tähän mennessä hedelmäisin, mutta tupakkaa siinä on edelleen silti aistittavissa.

Neljäntenä maistettiin mielestäni paras viini, Fattoria de Lamolen Vigna Grospoli 2011: Rubiininpunainen syvä väri. Tuoksussa aiemmista poikkeava nuotti: raikkaan kirsikka-aromin lisäksi selkeä kukkainen tuoksu tuoden mieleen orvokin. Lisänä aavistus vihreyttä, joka ei kuitenkaan lainkaan häiritse tässä kombossa. Myös tupakka tuoksuu tuttuun tapaan. Suussa pyöreähkö, mutta aiempia vähemmän hedelmäinen ja enemmän kukkaisella ja mineraalisella puolella. Hieman villiyrtinomainen fiilis. Jälkimaku pitkä. Tanniinit ja hapot vielä varsin napakat, ja hyötyisi takuulla kellaroinnista. Kokonaisuus nytkin jo varsin miellyttävä, ruuan kanssa olisi varmasti omiaan.

Neljäs viini oli Volpaian Il Puro 2010 Raddan pohjoispuolelta: Jälleen värinä tuo rubiininpunainen. Tuoksu raikkaan marjainen, kirsikkainen. Tässä tupakka tuntuu lähinä sikarilaatikkoisuutena. Viini on myös muita hieman yrttisemmän oloinen tuoksultaan. Suussa keskitäyteläistä kevyempi. Hapot ovat keskivoimakkaat, tanniinit sen sijaan melko voimakkaat ja napakat. Paletilla aromimaailma on varsin yrttinen, raikkaiden punaisten marjojen lisäksi tietysti. Tammi tuntuu hienostuneella tavalla tunkematta etualalle.

Viimeisenä Fontodin Vigna Del Sorbo 2010 Panzanosta, Classicon ytimestä: Väri lähes läpinäkymätön, aavistuksen purppuraan taittava tiilenpunainen.  Aiemmista poikkeava tuoksu, mahdollisesti johtuen 10 % CS:sta.  Tuoksussa on selkeä vanilja, herukkainen marjaisuus. Myös punaisempia marjoja on tunnettavissa, tupakka-aromin tilalla kuitenkin on tuo edellä mainittu vaniljainen tammisuus. Suussa tämä on täyteläinen, voimakas ja kulmikas. Happoja ja tanniinia löytyy vaikka muille jakaa. Tämä ei ollut meikäläisen suosikki, liian päällekäyvä ainakin toistaiseksi. Rakennetta oli niin runsaasti, että maistaisin tätä mielelläni 10 vuoden kellaroinnin jälkeen uudelleen.

Uudesta laatuluokituksesta oli muuten hyvä artikkeli viimeisimmässä Decanterissa, jos ammattimaisemma arviot ja mielipiteet kiinnostavat...

Logan Weemala Pinot Noir 2013: ei jatkoon.

Kuva:Alko.fi

Otsikko kertoo kaiken. Sain tämän viinin lasiini, kun pyysin kaapista jotain jännää. Oli todella, mutta ei kyllä hyvää.

Logan Weemala Pinot Noir 2013 on väriltään punatiilen värinen, ohuehko. Tuoksu on hyvin raikkaan marjainen: Puolukkaa, karpaloa, pihlajanmarjaa. Hento savuinen tammi-aromi tuntuu taustalla. Tuoksu muistuttaa jossain määrin itävallan tai pohjois-italian pinot noireja, ja on sinän aivan miellyttävä. Maku on kuitenkin täysin epäsuhtainen tuoksuun nähden: Raikkaan keveän tuoksun jälkeen saan suuhuni täyteläistä viiniä, jossa maistuu melko voimakas tamminen mausteisuus vaniljoine kaikkineen. Kaiken lisäksi viini on suussa niin hedelmäinen, että se maistuu jopa makealle. Happoa on kohtalaisesti, tanniinia kevyehkösti. Jälkimaku on hapon saattelema ja sekava yhdistelmä raikkaan marjan aromia yhdistettynä tuohon edellä kuvattuun makeaan täyteläisyyteen. Ööh.

Tämä oli kerrassaan surkeaa. Viini tulee Orangen alueelta, joka sijaitsee New South Walesin alueella Itä-Australiassa. Alue on Australian korkein viinialue, tarhoja on 1100 metriin saakka. Silti sain vaikutelman, että viini on saanut liikaa lämpöä ja aurinkoa. Lieneekö rypäleet kerätty ennen fenolista kypsyyttä happojen säilyttämiseksi, tämä voisi selittää raikkaan ja jopa raa'ahkon tuoksun ja hillomaisen rakenteen ällöttävän yhdistelmän.

Jos siis tämä pullo tulee jossain vastaan, kierrä kaukaa. Ja Alko ryöstää tästä 15.47 euroa, huh. Viini on hintaansa nähden suuri junaryöstö.

Rovellotti: Ghemmeä kahdessa koossa

Pääsimme viime maanantaina osallistumaan mielenkiintoiseen tastingiin, jossa oli tarkoituksena testata pullokoon vaikutusta viinin kehittymiseen. Maistettavana oli Rovellottin tuottamasta Ghemmestä kolme vuosikertaa -98,-99-00. Rovellotti on vanha ghemmen alueen viinitalo, joka on tuottanut viiniä jo satoja vuosia, mutta laatuun on panostettu tosissaan 1970-luvulta lähtien.

Vuosikerroista 1998 ja 2000 ovat lämpimämpiä, hieman konsentroituneempia viinejä tuottaneita, kun taas 1999 oli viileämpi vuosi. Tämän vuosikerran viini onkin hennompaa ja aromit hienostuneempia.

Viinit olivat väriltään varsin samankaltaisia, pieniä eroja kuitenkin löytyi osan taittaessa enemmän konjakkiin ja toisten ollessa syvempiä rubiininpunaisia. Tuoksussa oli kaikissa viineissä nebbiololle ominaista orvokin ja ruusun aromia, kuten myös sikarilaatikon tuoksua. Selkeimmin muista omasta mielestäni erosi 1999 magnumpullossa ollut viini, joka oli hedelmäisyydeltään hennoin. Siinä oli toisaalta hieno lakritsinen aromi. Hapoiltaan tämä oli mainiossa kunnossa, tanniinit olivat jo hyvin pyöristyneet.

Vanhimman viini aromit löysin 1998-vuoden magnumista, jossa oli selkein tallintauksen tuoksu. Toisaalta tämä viini oli väriltään intensiivisin.

Vuoden 2000 magnumista kaadettu viini oli hieman muita raikkaampi. Tuoksu oli konsentroitunut, marjainen ja orvokkinen. Suussa tämä oli melko täyteläinen, tuoden kenties esiin lämpimämmän vuosikerran piirrettä.

Seuraavaksi edettiin pieniin pulloihin. Ensimmäinen oli vuoden 98 viini. Tämän väri oli konjakkiin taittava. Tuoksu oli melko hento, aavituksen teräksinen. Maultaan tämä oli pyöreä, matalampihappoinen kuin aiemmin maistetut.

Seuraava oli 1999 normipullo. Tämä  oli orvokkinen, puun, tupakan ja tervan tuoksuinen. Suussa viini oli pyöreä tanniineiltaan, mutta kuitenkin hyvähappoinen. Rakenne oli hennompi, hienovaraisempi. Raikas mutta silti kypsynyt viini.

Viimeisenä maistettiin vuoden 2000 pikkupullo. Tämä oli väriltään varsin tumma. Tuoksussa tuntui ruusua, tervaa sekä betoninen mineraalisuus. Suussa tämä oli varsin raikas, mutta silti täyteläine -kenties täyteläisin maistetuista.

Viinit olivat yllättävän erilaisia. Itse sain näistä oikein vuoden 1999 viinit, koska ennakkospekseinä kerrottiin että tämä oli viileämpi vuosi kuin muut. Näiden kohdalla myös pullokoot menivät oikein. Sen sijaan muista en pystynyt arvaamaan pareja saati pullokokoja.

Lopputulema oli siis, että pullokoko vaikuttaa viinin makuun selvästi 14-16 vuoden kypsytyksen myötä. Itse valitsin parhaaksi viiniksi vuoden 1999 magnumin, mutta muutoin en voi kyllä sanoa että magnumista kaadetut olisivat olleet parempia kuin pikkupullot. Tosin voi olla niin, että kypsytysaika oli liian lyhyt näyttämäään kaikkia magnumin etuja. Eli seuraavan kerran etsitään jostain niitä viime vuosisadan puolivälin viinejä ja testaillaan niillä!

Weingut Allram Gaisberg Riesling Kamptal Erste lage 2011

Viikonloppuna tuli huomattua, että koko talvi ollaan hamstrattu punaviinejä kaappiin, mutta jälleen kerran valkoviinien hyllyt ammottaa tyhjyttään. Ruokana viikko sitten
launtai-iltana oli kuhaa ja parsarisottoa, joten hetken aikaa joutui miettimään mitäs viiniä ruuan kanssa nautitaankaan. A-liike oli jo kiinni, joten valinta osui viime kesän tyttöjen reissun tallinnan tuliaiseen. Kyseinen pullote tarttui mukaan Stockmannin viiniosastolta, jonkalainen olisi kiva löytää myös läheisen Stockmannin yhteydestä.

Kuha ja riesling yhteen sopii, joten viikonloppuna korkkattiin Itävallan Kampatalin alueelta tuleva Weingut Allramin Gaisberg Riesling Kamptal Erste lage 2011.

Lasissa vaalean sitruunan keltainen viini. Väri keskisyvä +.  Tuoksussa on sitrushedelmää greippivoittoisesti sekä hentoa valkoista alppikukkaa. Myös aavistuksen petrolia olen tarkemmalla nuuhkinnalla aistivinani, mikä on hieman yllättävää näin nuoressa rieslingissä. Mutta ennen kaikkea mineraalisuus on viinissä määrittävä piirre: Kuin kulkisi märkiä alppien kivikkorinteitä pienen tihkusateen jälkeen auringon pilkistäessä ja nostaessa kivistä vesihöyryn, jonka mukana leijailee tuo kostean kiven aromi. Kokonaisuutena tuoksu on varsin intensiivinen.

Maku on mineraalien viemää. Greippinen hapokkuus isolla H:lla tuo viiniin voimakkaan suutuntuman. Täyteläisyyttäkin löytyy huomattavasti enemmän kuin kepeistä saksalaisista rieslingeistä. Konsistenssin puolestä tämä pyörii jossakin kakektisen saksalaisen ja pullean alsacelaisen puolivälissä. Jälkimaku on keskipitkä ja kivinen, greippinen.

Kyseessä oli muutaman vuoden ikää saanut kamptalin riesling, jossa oli aistittavissa jo hentoa petrolisuuttakin. Juoma oli kuitenkin edelleen äärimmäisen hapokas. Keskitäyteläinen viini kesti hyvin risoton, joka kuitenkin yllättävästi korosti viinin hapokkuutta entisestään. Kuhalle sinänsä tässä oli ehkäpä jopa hieman liikaa muskelia, mutta risotto pelasti kyllä tilanteen. Sellaisenaan nautittavaksi tästä ei kyllä oikein ole, mineraalisuus huutaa ehdottomasti safkaa kaverikseen. Hinta ei muistaakseni päätä huimannut, lienee ollut alle 15 e.

Mas de les Valls, loistava arki-priorat

Llicorella-maaperää, jonka kyllä maistaa viineissä.

Toissa syksynä kävimme vaeltamassa Prioratissa, Espanjan Kataloniassa. Priorathan on Riojan lisäksi ainoa DOCa-luokiteltu alue Espanjassa. Alueen ilmasto on läheisestä välimerestä huolimatta varsin mantereinen kuumine kuivine kesineen ja kylmine, joskus jopa lumisine talvineen. Sademäärät jäävät vähäisiksi noin 500 mm tasolle. Viininviljely alueella onnistuukin ainoastaan erityisen Llicorella-maaperän ansiosta. Tämä rapautuvasta liuskekivestä ja kvartsista koostuva, huomattavan läpäisevä maaperä johtaa talvella satavan veden syvälle kallioon, missä kosteus säilyy kuumien ja sateettomien kesien ajan. Tämä sama huokoinen maaperä sallii köynnösten kasvattaa jopa useiden kymmenien metrien syvyisen juurakon, joka saa vettä syvältä maaperästä. Tätä maaperää ja veden niukkuutta pidetään syypäänä prioratin punaviinien mineraaliseen ominaispiirteeseen.

Gratallops on Prioratin viininviljelyn kenties keskeisin kylä, jossa sijaitsee muun muassa kuuluisa Clos Mogdor. Tässä referoitava viinin tulee kuitenkin huomattavasti pienemmältä tuottajalta, Celler Devinssiltä. Tämä pieni 'artesaaniviinitalo' tuottaa vain 8000 pulloa vuodessa.Viinit perustuvat Gratallopsissa ja naapurikylä La Villella Baixassa sijaitsevien tarhojen Garnacha- ja Carineña- (paikallisittain Samsó) rypäleisiin. Pääasiassa näitä kuitenkin on pehmennelty hieman kansainvälisillä lajikkeilla, lukuunottamatta puhtaasta yhden tarhan Carineña-Samsósta valmistettua lippulaivaviiniä 'Rocapoll'.

Nyt maistettu viini on kuitenkin sekoite Garnacha-Carineña-CS. Maseraatiota reilu kolme viikkoa, kypsytys ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tynnyreissä epämääräisen ajan. Viini on väriltään syvä,  tumman kirsikanpunainen.Tuoksu on alkuun raikkaiden punaisten marjojen sävyttämää: Kirsikkaa, punaherukkaa, hyvin kypsää mansikka. CS-herukka on erotettavissa tuoden oman osansa raikkauteen. Tuoksussa on selkeänä myös vaniljan vivahde, mikä tuo tarkemmin nuuhkutellen mieleen syksyiset marjahillonkeittotalkoot. Suussa viini on marjaisen raikas. Hapokkuus on tässä viinissä johtava piirre. Suussa aromimaailmaan tulee lisää tammen aromeja, mutta myös jonkinlaista balsamicosta muistuttavaa makeaa, mausteista hapokkuutta. Viini on keskitäyteläistä voimakkaampi, jälkimaku on raikkaan marjainen. Tannineja löytyy jälkimausta, ja viini kaipailee selvästi seurakseen manchego-siivua.

Tämä nuoruutensa reippaudessa pullisteleva raikas priorat-crianza sopii tapaspöytään mitä parhaiten. Viini ei vaadi syvällistä meditointia, vaan sen  marjaisesta raikkaudesta tulee nauttia hyvän ruuan, ystävien ja keskustelun kera näinä viileinä kevätiltoina. Myös pääsiäispöytään oiva valinta on tämä, muuten.

Karuissa oloissa tuotetaan huippuviinejä.