Viikon valinta: Musiikkia syksyn pimeisiin iltoihin

Hyvää oli, kun pullokin tyhjeni.

Viikon valintana tällä viikolla viinille musiikkia. Kupla rakastaa musiikkia melkein yhtä paljon kuin ruokaa ja kuuntelee sitä käytännössä  päivittäin. Rakkaus musiikkiin tulee jo kotoa ja keittiötyöskentely on pahentanut rakkautta.

Keittiön kaikkien laitteiden melu peitetään käytännössä keittiössä kuin keittiössä sillä, että radio huutaa keittiössä taukoamatta. Jos Kupla saa valita kanavan niin Ylex soi iltaisin uuden musiikin iltavuoron takia, radio rock, jos tiedossa on kiire ilta ja basso tahdittaa yleensä rauhallisia aamuja. Yleensä ravintolan keittiössä soi se kanava, joka rakkaasta radiosta sattuu kuulumaan tai mitä kaikki keittiön jäsenet suostuu kuuntelemaan. Kanavavalinnoista yleensä tapellaan aika usein ja useimmiten se keittiön jäsen voittaa, joka on vanhin eli esimerkiksi nykyään meillä keittiössä kuunnellaan radio Nostalgiaa ja radio Suomipoppia, koska porukan vanhin saa valita.

Tällä viikolla Kupla suosittelee yhdistämään bändin nimeltä The XX ja ennen kaikkea heidän uusimman levynsä Coexist viiniin nimeltä Il Grigio da San Felice 2006. Viini tulee jälleen kerran yhdestä meidän suosikkimaasta Italiasta ja Toscanan Chianti Classico alueelta. Viini on tehty 100% sangiovese-rypäleestä niin kuin chiantit kuuluukin tehdä. Viinin tekijänä on Agricola San Felice.
Viini on tilattu Enoteca lucantoni nimisestä viinikaupasta ja pullo kustantaa tällä hetkellä 11.61 euroa. Päätimme testata viinin, kun etsimme mukavaa perjantaipulloa ja kyseistä viiniä jäi kaappiin vielä 2 kappaletta. Muistiinpanot viinistä sanoo, että tuoksusta löytyy tummaa marjaa, hapankirsikkaa, multaa ja mausteisuutta. Maku mukailee tuoksua hyvin, tanniinit oli vielä aika tiukat heti avaamisen jälkeen, maku oli todella pitkä ja keskitäyteläinen. Viinissä oli todella paljon potentiaalia hintaan nähden, koska viini vaan parani koko viikonlopun ajan. Avaa viini siis hyvissä ajoin ennen nauttimista tai dekantoi. Viinistä saa myös loistavan kumppanin ruualle. Tee vaikka omatekoista pitsaa, johon laitat reilusti tomaattipyrettä, sipulia, valkosipulia, buffalomozzarellaa ja kauden sieniä. Koristele reilulla kasalla rucolaa.

Kuplan suositus on, että laita Coexist soimaan, kaada lasiin hyvin ilmattua viiniä ja nauti viinistä ja musiikista seuraavat 38 minuuttia yksin tai hyvässä seurassa. Anna musiikin viedä ja keskity tekemisen sijasta nauttimaan hyvästä viinistä ja musiikista, joka vie mukanaan. Lähes täydellinen aloitus viikonlopulle rankan työviikon jälkeen.

-Kupla-

Priorat, Part II

Nyt on aika luvatun Prioratin vaelluksen kakkososalle, Viinillisesti mielenkiintoiselle päivälle, jona reitti kulki Gratallopsista, Torroja del Prioratin, Villela Altan ja Escala Dein kautta Poboledaan.

Viinitarhoja

Gratallopsista lähdettiin aamiaisen ja eväiden valmistuksen jälkeen melko ajoissa, ja aamun viileydessä edettiin puolentoista tunnin nousu-lasku-nousu-lasku.... pätkä Torroja Del Prioratiin, jossa törmättiin ensimmäiseen kahvilaan kofeiinitankkaukselle. (Majapaikassa oli ollut keittiössä vain kahviautomaatti, jonka Cafe Cortado ei ollut kaksista.) Kahvilassa oli jo paikallinen seurue aamiaisen ja lounaan välisellä (?) aterialla, ja naapuripöydässä herra nautti ensin kahvin kanssa olutta, sitten kahvin viskillä ja viskin. Mies oli vaelluskamppeissa, jäi arvoitukseksi miten pitkälle pääsi.

Siintävä Gratallops

Torrojasta jatkettiin nousevassa lämpötilassa nousevaa maastoa La Villela Altaan. Onneksi reitti oli pääosin pikkutietä pitkin, muutamat polkupätkät olivat huonossa kunnossa. Polku kulki ilmeisesti vanhaa puronuomaa, ja reunat olivat täysin pusikoituneet. Karhunvatukoissa on terävämmät piikit kuin vadelmapensaissa...

Villela altassa etsittiin hetki reitin jatkoa, joka kuitenkin pienen haparoinnin jälkeen löytyi. Oli jo melkein lounasaika (siis suomalaisen, paikallinen lounasaika alkoi vasta kahden maissa. Kupla kuitenkin tarvitsee tasaista ravitsemista, muuten saattaa tulla känkkäränkkäpäivä.), joten kävimme vielä ennen jatkoa tekemässä pikaisen tankkauksen kahvilassa. Suklaamunkki miehen (ja etenkin naisen) tiellä pitää... Eväitä ei siis ehditty syödä siitä syystä, että Tanniini oli tavalliseen tapaansa vetänyt aikataulun liian tiukaksi, ja sovittuun kellarivierailuun uhkasi tulla kiire.

Villela altasta käveltiin Escala Deihin noi puolisentoista tuntia vuorenharjannetta myöten. Reitti oli melko helppo ja tasainen, mutta kuumuus alkoi tuntua. Saavuimme kuitenkin ajoissa Escala Dein kylään, yltä päältä hiessä tosin.

Montsantin vuori Escala Dein yläpoulelta kuvattuna

Sitten alkoikin kömmähtely, kun ensin käytiin kyselemässä varattua visiittiä Cellers Scala Dein viinitalosta. Täällä ei varauksesta ollut tietoa, mutta selvisi että olimme tehneet varatuksen La Conreria Scala dein kellareihin. Ja olimme jo myöhässä, joten päätimme maistaa läpi Cellers Scala Dein tarjonnana. Kuusi maistettua viiniä, joista mukaan tarttui kaksi. Toinen,  la Creu Negra 2008 on Garnachan ja Samsón sekoite, pehmeä, hedelmäinen ja melko mausteinen viini.   Mielenkiintoinen hankinta oli RAR, josta oli markkinoilla enimmäoinen vuosikerta 2010.Viini on puhdas Garnacha. Tätä viiniä oli tuotettu vain 750 pulloa. Viini oli huomattavasti hennompi ja hedelmäisempi kuin muut siihen mennessä maistetut Prioratit. Tarhat sijaitsevat 600 metrin korkeudessa merenpinnasta, ja ilmeisesti tämä juuri tuottaa viiniin hienostuneisuutta voimakkaan tykityksen sijaan.

Kun lähdimme jo poispäin kylästä matkaa jatkaaksemme, näimme viitan viinitalolle, jolle meidän oli ollut tarkoitus mennä vierailulle. Olimme lähes tunnin myöhässä, mutta ajattelimme että ainahan voi kysyä. Ja se kannatti. Saimme hienon kierroksen La Conrerian tuotantotiloissa ja kellareissa. Matkalla saimme maistaa rypäleen kaikki vaiheet: Rypäleitä pihalla, mehua tankista, kellarissa viikko sitten tynnyriin siirrettyä viiniä ja vuoden tammessa maannutta, lähes valmista tuotetta. Etenkin vasta tynnyriin siirretyn kovan ja pureskelevan viinin ja valmiin tuotteen ero oli mielenkiintoinen kokemus.

päivän hankinnat kotona kuvattuna

Lopuksi maistettiin vielä talon tuotteet. La Conreria on perustuote: Nuori, hedelmäinen ja kovatanniininen hapokas viini grillatulle lihalle. Iugiter on kakkosviini, pidempään tammitettu ja pullossakin kypsynyt pehmeämpi viini. Lisäksi on vielä ykkösviini, Iugiter Seleción, joka on kuin Iugiter grenachen, carinenan, syrahn ja CS:n sekoite, mutta tuotettu vanhojen köynnösten marjoista. Tämän talon tuote on myös alkon valikoiman Nona Petit, mutta sitä ei missään näkynyt. Prioratille tyypilliseen tapaan tuotantomäärät ovat täälläkin melko pienet, joten saattaa hyvin olla, että alko on ostanut koko kyseisen viinin tuotannon.

Poboleda siintää jo

Kylän ulkopuolela pidimme evästauon, ja nautitun puolikkaan viinipullollisen jälkeen olikin hyvä jatkaa loppupätkä Poboledan kylään, josta olimme varanneet yöpaikan Hostal Populetuksesta. Perille saavuttiin neljän maissa, ja ennen Hostellin ravintolassa nautittua illallista kävimme oluella paikallisessa baarissa kylän yläosassa. Tämä paikka vaikutti olevan kylän olohuone, jossa sulassa sovussa istuivat lapsiperheet ja vanhat paapat sikareineen.

Illalla saimme täyttävän aterian hostellin alakerran ravinotolassa, jossa ihme kyllä oli toinenkin pariskunta asiakkaana. Talon viininä oli hieno tuote etiketittömästä pullosta, ilmeisesti takapihan viinitarhojen kotiviini. Ei pahaa sekään.








Aterian jälkeen maistui uni, ja hyvin maistuikin.

Pullon hengen tärkeimpiä keittiön tavaroita

Vanhasta puutasosta tehdyt leikkuulaudat ja meidän suosikkiveitsi

Tärkeimpiä keittiön kirjoja

Viskilaseja ja korkkeja

Kyllä me siihen Riedeliin luotetaan.

Kahvilla se päivä lähtee käyntiin!

Bloginkin aihe ja Tanniinin rakkaimmat pullot

Lisää keittiön tärkeimpiä kirjoja.

-Kupla ja Tanniini-

Ps. Mitkä on teidän keittiön tärkeimmät tavarat?

Viikon valinta: Sieniä kuin sateella, suppilovahveroiden parasta aikaa

Kuten jo aikaisemmin on tullut selväksi niin sienestäminen on erittäin meille rakas harrastus. Yksi Kevään parhaista hetkistä on se, kun tutuista paikoista lähtee lumet sulamaan ja korvasienet alkavat nousta hiekkaisesta piilostaan. Syksyllä sienentäytteisiä tähtihetkiä on useita, ensin kanttarellit valloittavat tutun lenkkimaiseman keltaisena merenä, sitten herkkutatit alkavat nousta ja viimeisenä mättäät täyttävät suppilovahverot. Me teimme viikonloppuna täsmäiskun tuttuun metsään, tarkoituksena löytää riittävästi sieniä Kuplan töihin, mutta jälleen kerran ahneus iski. Suppiloita vaan tuntui olevan joka paikassa ja tunnin saldona oli kaksi korillista ja yksi muovipussi täynnä sieniä. Lähdettiin lopulta vastahankaisesti pois metsästä, kun saalista ei enää mahtunut kyytiin mukaan.

Tästä johtuen viikon valinta on suppilovahverokeitto ja viini. Keiton ohje on hyväksi havaittu. Tätä syödään sekä meidän perheessä juhlahetkinä että monissa ravintoloissa. Ohjeessa on kaksi salaisuutta. Ensinnäkin, suurusta keitto vehnäjauhoilla. Toiseksi, muista lisätä joukkoon tilkka alkoholia. Kertaakaan Kupla ei ole tällä ohjeella epäonnistunut ja kehuja tulee aina. Kupla on oppinut ohjeen varmaan ekasta työpaikasta eikä voittajaa ole vielä tullut vastaan. Miksi sitä hyvää ja helppoa lähtisi liian vaikeaksi tekemään.

Helpon sienikeiton ohje

Sieniä( mitä tahansa kauden sieniä, me käytimme suppiloita, kanttarelleja ja mustatorvisieniä)
Sipulia
Valkosipulia
Vehnäjauhoja ja voita suhteessa 60 gr jauhoja ja 100gr voita
1-1.5 l Kasvislientä
3-5 dl Kermaa
Konjakkia, rommia tai jallua maun mukaan
Sokeria
Suolaa
Mustapippuria

Pilko maun mukaan sipulia, valkosipulia ja sieniä keittoon. Meidän versiossa pitää aina olla reilusti sattumia, joten sipuleita on 2-3 ja sieniä 1-1.5 litraa.Kuullota sieniä ja sipulia voissa, kunnes ne pehmenevät. Kiehauta 1-1,5 litraa kasvislientä. Sekoita sieniseosta vispilällä ja lisää koko ajan sekoittaen vehnäjauhot. Lisää kasvisliemi ohuena nauhana keiton joukkoon koko ajan sekoittaen. Lisää kasvislientä vain sen verran että keitto on kastikkeen paksuista ja kiehauta. Lisää muutama sentti valitsemaasi alkoholia, kermaa niin, että keitto rupee muistuttamaan keittoa. Kiehauta ja mausta suolalla, sokerilla ja pippurilla. Meidän versio keitosta saa olla hieman makea, koska sienet tulevat mielestämme paremmin esille, kun keitto on aavistuksen verran makeaa.

Ps. Samalla ohjeella valmistuu myös täydellinen sienikastike. Ei muuta kuin vähän vähemmän nestettä ja kastike on siinä. Älä vähennä kerman määrää vaan kasvisliemen, koska muuten maku muuttuu.

Viiniksi suosittelemme Alsacelaista pinot grisiä. Hyvä perusvarma valinta on Pfaffenheimin osuuskunnan pinot gris. Siinä on aavistus jäännössokeria antamassa makeutta, mutta silti hyvä hapokkuus antamassa runkoa sopivan hedelmäiselle maulle. Viinin hento makeus ja hapokkuus täydentävät mielestämme hienosti sienikeiton metsäisenpehmeää makua.

Viikon viini: Quinta da Garrida Touriga Nacional

Viikon viini löytyi Kalevan Viiniklubin kokoontumisesta ja maisteluillasta, jollainen järjestettiin pitkästä aikaa. Teemaksi oli valittu Portugali, koska maan viineistä kaikilla klubilaisilla oli toisaalta hyviä kokemuksia, mutta toisaalta kokonaiskuva maan viinituotannosta hatara.

Maistettavana oli kaksi valkoista, 4 punaista ja yksi portviini. Viinit olivat Casal Garcia vinho verde, Crasto Douro, Sarvet (eli Dirk Niepoortin varta vasten suomen markkinoille tuottama viini), Quinta da Garrida, Touriga Nacional, Espor ao reserva 2009 ja valkoinen Esporao private selection 2009.

Vinho verde oli raikas siemailujuoma. Crasto oli robusti ja vahva douron punainen, Sarvetia sen sijaan haukuttiin fletkuksi, mansikkahilloiseksi ja jossain määrin "JP Chenet-mäiseksi". Daon alueelta tuleva Quinta Da Garrida oli pullon henkeläisten mielestä viineistä paras ainakin hinta-laatu-suhteeltaan.

Viini oli Syvän purppurainen, liki läpinäkymätön. Tuoksussa oli tammea, nahkaa,  vaniljaa, yrttisiä mauste-aromeja, multaa ja maata. Tuoksussa myös selkeää savuaromia. Punaiset marjat komppasivat hienosti, mutta ne olivat mukavasti taustalla, ikään kuin piilosilla. Maku oli voimakas, tanninit kohtalaisetn napakat mutta eivät hyökkäävät. Happoa oli riittävästi vaimakkaan suutuntuman aikaansaamiseksi. Maku oli pitkä. Tummat marjat voimistuivat, ja lakritsainen aromi nousi suussa selvästi voimakkaamaksi. Maku oli pitkähkö. Mielestämme tämä viini oli hintansa arvoinen, ja suosittelemme lämpimästi.

Esporaot olivat myös mielenkiintoisia, mutta tämän portugalin ykkösrivin tuottajiin kuuluvan talon tuotteista osataan pyytää myös asianmukainen hinta. Molemmat esporaot olivat kovin mineraalisia. Valkoisessa rypäleinä semillon 90%, lisäksi marsanne ja rousanne. Ei siis erityisen portugalilainen valikoima. Viini oli suussa hyvin täyteläisen öljyinen ja voinen. Hapokkuus melko vähäistä, sen sijaan hikistä mineraalia riitti muille jaettavaksi. Ruokaviininä hyvin viileänä hyvä, ei kuitenkaan siemailuun. Punainen Esporao oli samantyyppinen mineraalipommi ryyditettynä hyvillä tanniineilla ja eksoottisten hedelmien sijaan luumuisilla ja marjaisilla aromeilla. Hyvä viini tämäkin.

Kaikki punaiset hyötyivät selvästi ajasta lasissa.  Portugalilaisten kanssa päätettiin vielä jatkaa seuraavalla maistelukerralla myöhemmin syksyllä.

Tällasia viikonloppuna.  Loppuviikosta seura jälleen syksyistä viikon valintaa, viikonloppuna ajan salliessa Priorat part II.

Viikon valinta: Viini sorsalle!

Kun kerran metsälintujen metsästyskausi on ollut jo hetken käynnissä niin tämän viikon valinta on viini ja ruokapari. Ruokana on tällä kertaa Rosepaahdettua sorsaa ja lakritsikastiketta/kuohuviini-sahramikastiketta. Kaksi eri kastiketta kahdelle eri viinisuositukselle. Sorsan rinta on Pullon henkelän yksi lempiruuista ja pirun helppo meidän mielestä tehdä. Tässä aikaisempia esimerkkejä meidän blogista
 nro 1, nro 2, nro 3. Ei muuta kuin kysymään paikallisesta lihatiskistä sorsan rintaa sekä villi että kasvatettu versio käy loistavasti.

Resepti Sorsalle
-1 kpl sorsan rintaa/hlö
-öljyä/voita paistamiseen
-suola
-mustapippuri

Poista sorsan rintafileestä ylimääräiset sulat ja tunnustele rinta läpi, jos käsissäsi on villisorsanrinta. Jos rinnassa on reikä ja ulostulo reikää ei näy on fileen sisällä todennäköisesti pieni nuppineulanpään kokoinen hauli. Haulin voit poistaa viillolla fileen mahapuolelta. Kun filee on siivottu, tee nahkaan ristiviillot lihan pintaan asti, mutta ei fileeseen sisään. Lämmitä paistinpannu keskilämpöiseksi, sulata voi-öljyseos ja ota fileeseen nätti väri ensin nahkapuolelle ja sitten mahapuolelle. Tämän jälkeen laita sorsan fileet uunipellille ja 180- asteiseen uuniin. Kypsennä 6-8 minuuttia tai 48-asteiseksi, niin sorsa on sisältä kauniin rosee. Laita sorsa folion sisällä muutamaksi minuutiksi vetäytymään ja leikkaa tämän jälkeen sorsa syitä vasten ohuiksi viipaleiksi.

Kuohuviini-sahramikastike

1 sipuli
2-3 kynttä valkosipulia
1/3 pussi sahramia
5 dl kanalientä
3 dl kuohuviiniä
1 dl kermaa
suolaa
hunajaa
valkopippuria
voita

Pilko sipulit ja valkosipuli pieniksi. Kuullota sipulit öljyssä, kunnes ovat hieman pehmenneet. Lisää joukkoon sahrami ja kuullota vielä hetki. Sahramista irtoaa maku parhaiten kuullottamalla sitä öljyssä. Lisää kanaliemi ja kuohuviini. Keitä kastiketta kasaan 1-1.5 tuntia miedolla lämmöllä. Lopulta pitäisi olla jäljellä noin puolet määrästä. Lisää joukkoon kerma ja mausta suolalla, hunajalla ja valkopippurilla. Voit siilata kastikkeesta sattumat pois, jos haluat. Suurusta kastike lopuksi maizena-vesiseoksella ja lisää pehmeät voikuutiot kastikkeeseen, jotta saat kastikkeeseen kauniin kiillon.



Lakritsikastike

50-100 gr sokeritonta lakua
5 dl espangnole-kastikepohjaa
1 sipuli
2-3 kynttä valkosipulia
3 dl punaviiniä
suolaa
sokeria
mustapippuria
voita

Pilko sipulit ja valkosipulit pieniksi. Kuullota sipulit öljyssä, kunnes ovat hieman pehmenneet. Lisää lakut, punaviini ja lihaliemi. Sekoita hetki ettei lakut pala pohjaan. Anna kastikkeen kiehua kasaan 1-1.5 tuntia miedolla lämmöllä, jotta maut syvenevät. Lopuksi pitäisi olla jäljellä noin puolet alkuperäisestä määrästä. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla, pippurilla ja sokerilla. Jos maku on liian pehmeä voit lisätä joukkoon hiukan punaviiniä terävyyttä antamaan. Lisää juuri ennen tarjoilua kastikkeeseen pehmeitä voikuutioita muutama kappale ja sekoita. Näin saat kastikkeeseen kauniin kiillon.

Tarjoa sorsa ja lakritsikastike/kuohuviini-sahramikastike vaikka uunijuuresten ja kukkakaali-perunapyreen kanssa.

Viinisuosituksena meillä on kaksi erilaista pinot noir-viiniä. Rosekuohuviini, kuten vaikka  espanjalainen Codorniu rose brut. Tämä kuohuva on meidän mielestä oivallinen valinta sorsalle, jos seurueessa on henkilöitä, jotka eivät juuri perusta punaviineistä.  Yhdistä tämän viinin kanssa kuohuviini-sahramikastike.

Lakritsikastikkeelle meidän suosittelema vaihtoehto on australialainen Weemalan tilan Pinot Noir 2011. Weemalan tilalta tulevat mielestäni tasaisen hyviä ja myös yllättävän monipuolisia viinejä, joista PN 2011 ei ole poikkeus.

Molemmat vaihtoehdot ovat mielestämme niitä monopolin hyviä löytöjä, joita voi myös omalla rahalla lunastaa A-liikkestä. Miksi sitten Pinot Noir ja Sorsa? No siksi, että hienostunut pinot noir kaipaa kaverikseen villiä ja voimakasta makua, jota sorsasta löytyy ilman ylitsejyräävää hallitsevuutta.

-Kupla-

Priorat, true part 1

Edellinen postaus jäi kuvan väärän tiedostomuodon vuoksi hyvinkin torsoksi, joten aloitettakoon uudelleen.

Prioratiin siis suunnattiin rinkat selässä 4 päivän vaellukselle. Lennot kulkivat Lufthansan lakkoilusta huolimatta, ja perille Barcelonaan päästiin maanantai-illaksi. Viime hetkellä varattu huone hostel Bahiassa oli pitkään aikaan ala-arvoisin majoituskokemus, joten kyseistä läävää Plaza Cataloñialla kannatta välttää kuin ruttoa.

edellisessä kuvassa mantelipuu, tässä viinitarhaa ja maisemaa

Aamulla napattiin juna etelään, Tarragonan kautta Falsetin pikkukaupunkiin. Falset sijaitsee Prioratin alueen eteläreunalla, varsinaisesti kaupunki kuuluu vielä DO Montsantin alueeseen. Montsant ympäröi Prioratia kaikkialta muualta paitsi idästä. Yöpaikka oli varattu Marcan kylästä, pari kilometriä Falsetista etelään.

Falsetissa etsittiin pitkään ja hartaasti GR 174-vaellusreitin alkua. Turistitoimistossa ei kyseistä reittiä tunnettu, eikä kartta auttanut kaupunkialueella. Parin tunnin harhailun jälkeen kyseinen reitti kuitenkin löytyi seuraavaa päivää varten. Lounasta syötiin kylän ainoan hotellin, Hostal Sportin ravintolassa. Tapakset olivat maistuvia, mutta mitenkään ihmeellisenä ravintolaa ei voinut pitää.

Yritimme varata illaksi pöytää Celler L'aspic-nimisestä ravintolasta, mutta meille selvisi että ravintola on iltaisin auki ainoastaan perjantaina ja lauantaina. Näin olikin sitten kaikissa kylän ravintoloissa. Pikaisesti päätettiin hankkia ruokarpeet kaupasta, samalla saatiin eväät seuraavan päivän vaellukselle. Leipää, manchegoa, jamon serranoa, oliiveja, tomaatteja, lisäksi Buil en Ginen Gine-nimistä punaista viiniä (Garnacha tinta ja Samsó). Viini oli vasta avattuna melkoinen tykki mineraalitykki, hedelmäinen, mineraalinen, todella hapokas ja tanniininen. Juuston kanssa upposi kuitenkin ihan kivasti. Nälkä lähti hienosti, ja päivän reissaamisen jälkeen uni tuli silmään varsin nopeasti.

Majapaikan emäntä valmisti aamulla hyvän aamiaisen, johon kuului tyypillinen tomaattileipä eli pan con tomate, joka on siis paahdettu leipä oliiviöljyllä, pintaan lisäksi hierottu tomaattia. Tarjolla oli myös serranoa ja manchegoa. Aamiaisen jälkeen emäntä tarjosi vielä autokyydin Falsetiin, joten ensimmäinen vaelluspäivä lyheni mukavasti. Tosin autotien varressa tarpominen ei mitenkään mieltä ylentävää koskaan ole.

Falsetista lähdettiin polulle, joka alkoi helppona hiekkatienä kohti Belmunt del Prioratin kylää. Tien varrella kasvoi tasaisilla pelloilla valtavasti mantelipuita ja pähkinäpensaita, joiden hedelmät olivat juuri parhaimmillaan. Alun tasaisen osuuden jälkeen päästiin ensimmäisiin rinteisiin ja törmättiin ensimmäisiin prioratin viinitarhoihin.

Maaperä oli hyvin karua, lähes aavikkomaisen kuivaa. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet alueella poikkeuksellisen vähäsateisia, ja sen huomasi. Maaperä on kuitenkin liuskekiveä, joka läpäisee varsin hyvin vettä. Alueen korkeampiin osiin kertyy talvella lunta, ja keväällä tästä syntyy runsaasti sulamisvettä, joka painuu syvälle maan sisään. Syvemmällä kosteus jakautuu huokoiseen kallioon, josta se ei auringon paahteesta huolimatta haihdu. Alueen viiniköynnökset kasvattavatkin tyypillisesti jopa 20 metriset juuret, joiden avulla köynnös pysyy hengissä hyvinkin pitkään ilman sateen tuomaa kosteutta. Alueelle tyypillinen leikkaus on En Vaso oli ranskalaisittain En Gobelet. Köynnökset leikataan hyvin pieneksi, jotta minimoidaan kosteuden haihtuminen lehtien kautta. Siten sato jää hyvin pieneksi, mutta rypäleet keräävät sitäkin intensiivisemmän mineraalisen ja mausteisen aromin.

Belmuntiin päästiin noin puolentoista tunnin melko kevyellä kävelyllä. Lämpötilakin oli aamupäivällä siedettävä, 20 asteen paikkeilla. Belmuntista löydettiin kysymällä kahvila, jossa luettiin karttaa ja nautittiin virvokkeita.

Belmuntista oli tarkoitus jatkaa GR 174:sta Lloariin. Reitti kuitenkin hävisi kylässä täysin. Vajaan tunnin etsimisestä huolimatta jatkoa ei löytynyt, joten päätimme lopulta siirtyä eteenpäin pikkutietä pitkin. Tunti sitten käveltiinkin asvalttitie reunaa melkoisessa kuumuudessa. Lopulta kuitenkin pääsimme takaisin reitille ennen seuraavaa kylää. Lloarissa ei ollut juuri mitään, joten kylä ohitettiin nopeasti. Kylän ulkopuolella pysähdyttiin eväslounaalle melkoiseen rinteeseen, jota oli kylästä laskeuduttu kohti Riu Siurana-joen laaksoa. Lounaan ohessa lipiteltiin loput edellispäivän viinistä.

Clos Mogador

Lounaan jälkeen olikin aika jatkaa viimeistä osuutta kohti senpäiväistä päämäärää, Gratallopsin kylää. Heti lähdön jälkeen törmättiin kuitenkin villiin viikunapuuhun, josta napsittiin uskomattoman makeita hedelmiä jälkiruuaksi. Ensimmäinen jyrkähkö lasku muutaman viinilasillisen jälkeen oli jännittävä, sen jälkeiset nousut melko raskaita. Lämpötila nousi, ja etenkin etelään viettävillä rinteillä paahde oli melkoinen.

Perille päästiin lopulta, Kylään saavuttiin Prioratin ensimmäisten modernien viinitilojen, Rene Barbierin 70-luvun alussa perustaman Clos Mogadorin ja toisen vanhan tilan, Clos del Obacin ohi. Kyselemällä löytyi myös paikallisen viiniosuuskunnan ylläpitämä majoituspaikka, Hostal Elvira.

Suihkun jälkeen lähdettiin etsimään Devinssi Wineryä, johon oli etukäteen sovittu vierailu.

Lisää kuvateksti

Devinssi löytyi, ja lopulta myös vierailun isäntä. Viinitalo on varsin pieni, tuotanto vain 10.000 pulloa vuodessa. Tuotantotilat sijaitsevat kylän keskustassa vanhassa oliiviöljypuristamossa, joka on kunnostettu ja muutettu viinivalmistamoksi. Tilat olivat hyvin pienet, suuren autotallin kokoiset. Isäntä esitteli innokkaasti käymistankit, joitka ovat yksinkertaiset terästankit. Lämpötilan kontrollointiin käytetään maidon jäähdyttimiä, jotka upotetaan viiniin jos lämpötila nousee liiaksi. Kuorimäskiä sekoitetaan käsin. Kypsytyskellari sijaitsi viereisessä tilassa. Pullotukseen käytetään pientä pumppua, korkitus hoituu mekaanisella käsikäyttöisellä laitteella. Uutuutena esiteltiin laite, jolla etiketit saadaan liimattua suoraan tarranauhalta. (Pienissä määrissä tuotettuihin pulloihin etiketit kuitenkin liimataan käsin, tarranauha kun on kallista.)

Rocapoll. Kuivaa ja matalaa carineñaa

Sitten käynti kylän lähellä sijaitsevalla viinitarhalla, jossa kasvavaa vanhoja Carineña-köynnöksiä. Tarhan nimi on Rocapoll, ja sen sadosta tuotetaan samannimistä single vineyard-viiniä. Tarhalta voi myös 'adoptoida' viiniköynnöksiä, jolloin tila lähettää adoptoijalle säännöllisin välein uutiskirjeen tarhan kuulumisista. Adoptiohintaan kuuluu laatikko viiniä, ja niin haluttaessa vierailu tilalle. 

Tarhalla käynnin jälkeen maistettiin vielä talon viinit: Cupatge, Mas de los Valls ja Il.lia. 

viini rivissä

Cupatge on nuori cuvee (Garnacha, Carineña, Syrah, Merlot, CS). Hyvin marjainen, tanniininen ja hapokas. Sopii hyvin grillatuille ruuille.

Mas de Los Valls (Garnacha, Carineña, CS) on hedelmäinen, mutta selvästi pehmeänpi. Pidemmän tynnyrikypsytyksen ansiosta tanniinit ovat pehmeämmät, tammen aromi aistittavissa. Viinissä on myös aavistus yrttistä mausteisuutta. Keskipitkä maku, hapot melko pehmoiset.

Il.lia on tuotettu vanhojen köynnösten marjoista, rypäleet kuten edellisessä. Tynnyrikypsytys on pidempi. Vanhojen tarhojen syväjuuristen köynnösten tuoma mineraalisuus on huomattavasti voimakkaampi kuin edellisessä. Pidempi kypsytys on tuonut viiniin vaniljaisia ja kanelisia maustearomeja. Viini on suutuntumalta pehmeä, sopii sellaisenaankin siemailuun. Toisaalta sopii hyvin myös ruokaviiniksi, tätä voisin yhdistää esimerkiksi riistaan tai tummiin, sieniä sisältäviin ruokiin.

Tilavierailun jälkeen lähdettiin etsimään ruokapaikkaa illaksi. Gratallopsissa on ravintola Piro, jota oli suositeltu kovasti. Se ei kuitenkaan ole arkisin auki kuin lounasaikaan (Espanjalaisittain siis klo 14-16:30). Niinpä päädyimme syömään kylän hotellin, Cal Llopin (Sudenpesä) ravintolaan. Saimmekin oikein hyvän aterian, mm. Viiriäistä pähkinäisellä salaattipedillä, Paistettuja pikkumustekaloja, Bacalao-kalaa, suussasulavia lampaanribsejä.

Ruuan jälkeen suunnattiin majapaikkaan ansaituille unille.

Priorat, part 1

Sateisesta Suomesta siis päätettiin paeta viikoksi prioratin viinialueille vaeltamaan. Viimesyksyinen viinivaellus Alsacessa oli varsin onnistunut, joten vastaava reissu, mutta tällä kertaa täysin erilaisella alueella.

Vaelluksesta tarkemmin myöhemmin, kunhan päästään oikean koneen ääreen kirjoittamaan. Hikisiä kilometrejä on takana. Vaikeusaste nousi tasaisesti pullojen kertyessä rinkkaan. Jyrkkää liuskekivistä viinitarhaa noustessa lisäkilot selässä huomaa. Mutta viinit ovat olleet kiinnostavia , eikä niitä juuri alko tarjoa. Parhaita tähän mennessä kuvassa: Cellers Scala dei x 2, Arrels del Priorat ja Devinssi Gratallopsista. 

Maistettuja viinejä ja syyslomasuunnitelmia

Tanniini on pitänyt loppuja kesälomiaan, ja viikko on vierähtänyt lähinnä sienimetsässä. Joitakin viinejä on kuitenkin lomaviikon kunniaksi ehditty maistella, ja niistä tässä esitellään kaksi hyvin eri tyyppistä punaviiniä.

Ensimmäinen maistettu, Maitén reseva CS, luomupunaviini Chilen Aconcagua valleysta päätyi testiin Tampereen Stockmanin A-siiven myyjän suosituksesta. Pyyntö oli täyteläinen, mutta mielenkiintoinen punkku viilenevään syyskesän iltaan. Suositus oli mielestämme onnistunut.

Viinin tuoksussa oli ensinuuhkaisulla selkeimpänä perinteiset CS:n herukkaiset aromit. Kuitenkin tarkemmin nuuhkiessa alkoi erottua myös yrttisempiä aromeja, päälimmäisenä kenties eukalyptusta. Suussa viini oli täyteläinen, happo- ja tanniinirakenteesa puolesta varsin voimallinen. Maku jatkoi hyvin tuoksun viitoittamalla tiellä, yrttisyys ja mausteisuus kuitenkin tuntuivat voimakkaammin. Maku kantoi varsin pitkään, kiitos tasapainoisten tanniinien.

Toinen viime viikolla maistettu viini oli Domaine Jolietin AC Fixin 2007 Burgudi. Tämä oli taannoisen Vinatiksen tilauksen satoa, täysin sattumanvaraisesti valittu. Siten odotukset eivät olleet kovin korkeat, testataan jotain-menetelmä kun ei ole burgundilaisten kanssa kovin varma. Viini ei ollut huono, mutta ei todellakaan mikään tajuntaa räjäyttävä kokemuskaan.

Tuoksu oli Pinot noirille tyypillinen, ja sinänsä sopi hyvin alkavaan syksyyn: Puolukkaa, karpaloa, hentoa kukkaisuutta. Hento tammiaromi. Suutuntumassa korostuivat hapot, tanniinit olivat varsin maltilliset. Maku oli keskipitkä. Viini oli miellyttävä pinot noir, melko hento ja vaati kohtalaista paneutumista, ennenkö aromit avautuivat. Viini kuitenkin toimi hienosti ruuan kanssa. Se tarjottiin tanniinin askarteleman, tattirisotosta, sorsanrinnasta ja karviaiskastikkeesta koostuneen pääruuan kanssa. Viinin raikkaus oli hyvä vastapaino kermaiselle tattirisotolle, ja toisaalta se taittoi hyvin myös sorsan melko 'villiä' aromia. Tälle oli siis paikkansa.

Nyt täytyy jatkaa ensi viikon suunnittelua. Prioratista on varattu pari ensimmäistä yötä, (Falsetista ja Gratallopsista. Viinitilavierailut on sovittu keskiviikoksi Devinssille gratallopsiin ja torstaiksi Scala Deihin, Prioratille nimen antaneessa luostarissa toimivalle viinitilalle.



Tästä jatketaan.