Brunelloa takatalven kynnyksellä

Jokakeväinen viinitilausrumba on taas käynnissä, viimeisten parin kuukauden aikana on tilattu ringin mukana Maurice Lassallen shampanjaa, josta on neljän perättäisen tilausvuoden jälkeen muodostunut pullon henkien ja viinilisen ystäväpiirimme kestosuosikki. Tilaus lähti taas, ja tällä kertaa on tavanomaisten brut grande reservén, Coquelicot millessimes 2002:n lisäksi tulossa vuoden 2003 vuosikertaa ja Blanc de Blancsia. Kyseisen pientuottajan Shampanjat ovat hinta-laatusuhteeltaan toistaiseksi ehdottomasti parhaita maistamiamme, ja henkelä toivookin että tilaus toistuu tulevinakin vuosina.

Saman tilausringin kautta tilattiin nyt toista kertaa Toscanalisia Barriccin tilalta. Tarjolla oli vuoden 2007 brunello ja vuoden 2010 Rosso di Montalcino. Molemmista viineistä on viime vuodelta kaapissa ollut kypsymässä  vastaavat viinit edellisiltä vuosilta 2006 ja 2009. Nyt oli aika maistaa tuota vielä nuorta brunelloa ensimmäisen kerran. Kokemus oli mielenkiintoinen.

Brunello avattiin kello 19:30, ja siitä kaadettiin lasilliset. Aluksi viini oli varsin viileää, eikä siitä saanut minkäänlaista tuoksua irti. Viileänä suussa maistui hento kirsikka, jota ryydittivät valtavan yrmyt tanninit. Lasit saivat seistä puolitoista tuntia pizzan teon aikana. Viini lämpeni, mutta edelleenkään tuoksua ei tuntunut saavan esiin vaikka kuinka pyöritti. Lasiakin vaihdettiin riedelin sangiovese-lasista bordeaux-malliin, mutta tästä ei juuri ollut apua. Tuoksu oli sulkeutunut, maku samoin. Suussa tuntuivat pelkät tanniinit, hedelmäisyyttä ei ollut juurikaan tunnettavissa. Hapot olivat kyllä melko hyvin laantuneet kuuden vuoden ikääntymisen aikana.
'
Pizzan kanssa tätä viiniä ei olisi ollut mukava juoda, joten vertailuksi avattiin 2009 rosso di Montalchino. Tässä viinissä hedelmä ja hapot sen sijaan olivat vielä täysin kohdallaan, viini tuntui Brunellon jälkeen jopa hivenen makeahkolta. Tuoksussa kirsikka ja tallintaus olivat hyvin edustettuina takuuitalialaiseen tapaan. Tämä istui Pizzaviiniksi aivan mainiosti, etenkin hetken lasissa ilmaannuttuaan.

Pizzat syötiin, ja pöydälle löydettiin vielä iltanoposteltavaksi päivällä mukaan tarttuneita juustoja. Nyt Brunello oli ollut auki 3 tuntia, ja tuoksuun alkoi ilmaantua hieman hedelmää. Tanniinit olivat pehmentyneet aukioloaikana hitusen, ja kovan vanhan goudajuuston kanssa viini alkoi jo antautua. Kirsikkainen aromi nosti tanniinihyökkäyksen edellä päätään antaen lupauksen viinin potentiaalista.

Maistelu oli opettavainen. Kuusivuotias Brunello on ilmeisessä suvannevaiheessa hedelmäisyyden ja happojen jo alettua hävitä. Ikääntyminen ei kuitenkaan ilmeisesti ole vielä tarpeeksi pitkällä, jotta sen mukanaan tuomat aromit olisivat päässeet kehittymään. Tai näin ainakin sopii toivoa, koska kyseistä viiniä on kaapissa vielä 8 pulloa odottamassa tulevien vuosien maisteluita.

Piristystä maanantaille!

Maanantai-ilta tällä viikolla ja komentona hakea Kuplan äiti Helsinki-Vantaalta kello 23.00. Nopea soitto velipojalle sunnuntai-iltana ja tsekkaus, että mies on vapaalla huomenna. Kello 18.10 maanantai-ilta surffataan netissä matkalla Helsinkiin ja etsitään ruokapaikkaa. Velipoika tsekkasi Raflan, Vapianon ja Siltanen listat ja kysyi onko muita vaihtoehtoja. Kupla toteaa kuskin paikalta, katso Gaijinin lista ja onko se auki. Lista näytti hyvältä ja pöytävarauskin onnistui vielä kello 20.00. Ei muuta kuin kaasua pohjaan ja pikainen ajo Helsinkiin. Kupla, joka inhoaa helsingin keskustassa ajamista selvisi hengissä Bulevardille asti ja autopaikkakin löytyi melkein Gaijinin vierestä. Ei muuta kuin rahapussi mukaan ja synkkää maanantaita pakoon pohjoisaasialaiseen maailmaan Gaijiniin. 




Tarjoilija ohjaa pöytään ja kysyy mitäs drinkkiä laitetaan. Tilaukseen yksi shiso kiri ja mao mao-drinkki. Drinkkejä odotellessa oli aikaa tutustua ruokalistaan, joka kyllä houkutteli syömään pitkän kaavan mukaan. Kun drinkit saatiin niin varmistettiin vielä nopeasti, että ehditäänkö syödä maistelumenuista alla oleva ja tarjoilijan vastaus oli, että tottakai. Olimme molemmat sitä mieltä, että maistelumenu syömällä saa paremman käsityksen ravintolan ruuasta, koska emme osanneet päättää mitä  haluamme syödä. Menun lisäksi tilasimme vielä ruokailun kanssa yhden alkoholittoman shiso kirin ja yhden tarjoilijan suositusdrinkin maistelumenun kanssa, jonka nimeä en nyt saa päähäni. Molemmat toimivat todella hyvin ruokien kanssa. 

ENU BAEKJE 59/HLÖ

SHIZO
härkä tartar shiso-lehdellä, wasabi dressing, togarashia

DIM SUM
päivän dim sumit

PORK BELLY YAKITORI
makeassa soijassa marinoitua, grillattua possunkylkeä

MISO COD, FENNEL & TRUFFLE
saikyo-miso marinoitua turskaa, fenkolia, tryffeliä, saksanpähkinää, dashi liemi

XO CLAMS
simpukoita harvinaisessa kiinalaisessa liemessä, kiinalaista leipää, savustettua possua, kevätsipulia

TONKATSU PARTY
vasikka tonkatsua, salaatinlehtiä, pikkeleitä, kimchiä, sitruunaa, chili dressing

GOHAN
japanilaista riisiä

MINT GEISHA
tummaa suklaata, minttu-valkosuklaa sorbettia, karamellikrokanttia

Koko maistelumenu oli todella hyvin toteutettu. Annokset olivat todella kauniita ja houkuttelivat syömään jo pelkällä ulkonäöllään. Shizo ja päivän dim sumit johdattelivat hyvin aterian alkua ja olivat suussa sulavia. Possun masu soijassa marinoituna oli esillä varrastikuissa ja oli todella hyvää. Ihan ei vielä voittanut Farangin karamellisoitua possua, mutta hyvä kakkonen oli ...Turska yllätti  meidät molemmat todella positiivisesti, koska molempien muistikuvissa Turska on sitä pakkaskalaa koulussa.  Simpukat harvinaisessa liemessä veivät kielen mennessään ja vei Kuplan takaisin sinne pienelle kujalle Saigonissa, jossa Kupla oli viimeksi saanut yhtä hyviä simpukoita. Nam, onneksi mereneläviä saa lisää toukokuisella Vietnamin matkalla. Tonkatsu party herätti kysymyksen mitä se on, mutta kuvassa vasemmalla näkyy ,että se on kevyesti paneroitua vasikkaa käärittynä shisolehtien ympärille. Lisäksi tarjolla oli ainakin kolmea eri dippikastiketta, marinoitua kurkkua, retikkaa ja retiisiä ja korealaista kimchiä. Hyvää oli ja päätti aterian pääruuat mukavasti. 

Jälkiruokana oli sitten Mint Geisha, josta vasemmalla huono kuva. Pohjalla oli kuitenkin tummaa suklaata, pähkinä-karamellikrokanttia ja päällä taivaallisen hyvää minttu-valkosuklaasorbettia. Niin hyvää,että kannattaa jo pelkästään jälkkärin takia mennä kokeilemaan!!!

Ateria päättyi kahviin ja sencha-teehen ja kannatti lähteä Tampereelta hieman aikaisemmin. Tälläisiä extempore-iltoja lisää oli sekä Kuplan että Velipojan kommentti. Hyvin ehdittiin syödä maistelumenu reilussa 2.5 tunnissa ja löydettiin vielä takaisinkin Helsinki-Vantaalle johtavalle tielle.

-Kupla-

Viinikaapin inventaario

Tanniini on viettänyt kolme päivää potien maailman kenkuinta kevätflunssaa. Ajoittaista auringonpaistetta on täytynyt seurailla ikkunanan takaa. Kuten tiedetään, alkaa kotona kyhjötys sairaana ennen pitkää käydä varsin pitkäveteiseksi, ja tekemisten keksimiseen tulee valtava tarve.

Koska viinikaapin edellisestä inventaariosta oli aikaa, oli siihen nyt tullut oiva hetki. Ei siis muuta kuin kaapin sisältö hylly kerrallaan ulos ja iPadin Cor.kz soimaan.

Kyseisella ohjelmalla kellaria on melko helppo pitää yllä, ja viinejä voi lajitella lajikkeen, alueen, juotavuusajankohdan tai cellartrackerin arvostelujen mukaiseen järjestykseen. Itselleni tuo alueittainen järjestys toimii parhaiten, koska kaappikin on järjestetty pitkälti alueittain.

Parin tunnin työn tulos: 130 pulloa, pääosin italialaisia ja ranskalaisia punaviinejä ja alsacesta tuotuja/tilattuja valkoviinejä. Ja yllättävä määrä makeita!

mukavina löytöinä vastaan tulivat mm. Candiallen ciclope, 3 pulloa Chateau Carsin Cuvee noirea vsk 2005, useita gran cru- viinejä Alsacesta sekä kuivina että makeina ja muutama Maurice Lassalleen Shampanja 2002. Selviä puutteita olivat uuden maailman ja Espanjan heikko edustus. Tähän täytynee satsata jatkossa...