maanantai 14. kesäkuuta 2021

Comando G mataborricos

Sierra de Gredos on viime vuosiin saakka ollut varsin vähän tunnettu viinialue, jolla ei ole edelleenkään omaa DO-statusta. Tästä huolimatta alueen viinit ovat olleet kovassa nosteessa viime vuosina. Alueen viinit jakautuvat kolmen D.O.:n alueelle: DO Madrid, DO Vinos de Castilia y Leon ja DO Mentrida. 

Viinialue sijaitsee Madridin länsipuolella olevassa vuoristossa, kuten nimikin kertoo. Viinitarhat sijaitsevat siten varsin korkealla, tyypillisesti 800-1200 m merenpinnasta. tarhat kasvavat vaikeasti työstettävillä terasseilla lännestä itään kulkevan Alberche-joen laakson rinteillä. Laakson länsiosa on korkeammalla vuoristossa, ja maaperä siellä on lähinnä graniittista hiekka. Matalammalla sijaitsevasta itäosasta löytyy myös rapautuneesta liuskeesta koostuvia maaperiä. Tarhoilla kasvaa keskimäärin varsin vanhoja köynnöksiä, sillä ne ovat olleet vaikeahoitoisuutensa vuoksi pitkään hylättyinä ja siten säästyneet 70luvulta alkaneilta maatalouden tehostamistoimilta.

Garnacha on myös rypäleenä nostanut profiiliaan, kun aiempien massatuotettujen, korkea-alkoholisten ja flatkujen viinien tilalle on ilmaantunut kunnianhimoisten tuottajien huolella tehtyjä, ei-ylikypsiä garnacha-viinejä. Garnacha hyötyy erityisesti korkeudesta ja vuorokauden suurista lämpötilavaihteluista, koska sillä on tasaisen kuumilla tarhoilla taipumus menettää hapokkuutensa varsin herkästi. 

Comando G on Dani Landin ja Fernando Garcian projekti, jota pidetään yhtenä tämän hetken kiinnostavimmista espanjalaisista viinintuottajista. Parivaljakko on hankkinut vanhoja, vaikeasti viljeltäviä tarhoja Gredos-vuoriston eri laaksoista. Osa tarhoista on varsin korkealla, kuten 1200 metrin korkeudessa viljeltävä tarha jonka rypäleistä tuotetaan el tamboril-nimistä viini. 

Viinit valmistetaan mahdollisimman vähän puuttuvin menetelmin: Koko tertut käytetään rankoineen villihiivoilla, ja viinejä kypsytetään sakkoineen suurissa neutraaleissa tammisammioissa. 

Mataborricos on tuoksultaan kirsikkainen ja masikkainen, hieman 'pölyistä' tuoksua myös. Selkeä volatiliteetti alkuun on aistittavissa mutta haihtuu pois kohtalaisen nopeasti viiniä pyöritellessä. Maku on marjaisa, vahvasti happovetoinen ja raikas. Jälkimaku on kirpakka, tanniinit kevyehköt mutta terävät. Viini on tasapainoinen, kirpakka suutuntuma toteuttaa sen mitä tuoksu lupaa.

Olemme aiemminkin pitäneet Gredosin viineistä, joten ei ollut yllätys että tämäkin kolahti. Ensimmäinen maistamamme viini alueelta oli musitaaksemme Maquina et Tablan Terrazzas de Serapia. Toinen vaikutuksen tehnyt viini on Bernabelevan Carril del Rey, jonka maistoimme viime vuonna. Molemmista viineistä löytyy sama kirpakka marjaisuus mikä tässä oli, ensimmäisessä muistaaksemme kuitenkin hieman runsaammalla bodylla.    

Espanjalaisten Garnacha-viinien laatu on siis kehittynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana suotuisasti, ja niille kannattaa antaa mahdollisuus. Etenkin korkealla sijaitsevien alueiden kuten Gredosin, Navarran korkeiden tarhojen tai vaikkapa Montsantin Figueran kylän (Vaikkapa Venus la Figuera tai paikallinen ko-operatiivi) viinejä kannattaa etsiä (esimerkiksi Decantalosta, joka taas toimittaa Suomeen ja hoitaa maksut asianmukaisesti) ja maistaa.

tiistai 1. kesäkuuta 2021

Raparperia!




Nyt on raparperisesonki parhaillaan, joten tässä joitakin nopeita ideoita joita tuosta idän ihmeestä on tullut viime aikoina valmistettua: 

Ilmeisimpänä tietty raparperi-kaurapaistos, tuo minuutin aktiivisella työllä valmistuva arkinen jälkiruoka: Raparperia pilkottuna, sekaan kaurahiutaleita ja (fariini)sokeria. sekaisin, uunipellille ja päälle vielä kaurahiutaleita ja voinokareita. Uuniin kunnes raparperi ja kaurahiutaleen kunnolla kypsyneet sisältä pehmoiseksi ja pinta rapeutunut. 

Raparperichutney: Raparperia, valkosipulia, sipulia, chiliä, inkivääriä, sokeria, etikkaa, mausteita (korianteri-jeera-kaneli-neilikka-kaardemumma). Keitetään tahnaksi, noukitaan kokonaiset mausteet pois ja soseutetaan. Jos tekee enemmän, tämä sopii hyvin umpioiotavaksi uunissa (80 astetta yön yli kannet löysällä, aamulla uuni pois ja kannet tiukkaan). 

Raparperi"hummus": Tämä syntyi halloumburgeriin täytteeksi: pari paksua raparperin vartta pehmeäksi grillattuna, kourallinen pistaaseja (tai cashew-pähkinöitä), kourallinen mintunlehtiä, oliiviöljyä ja suolaa. Blenderillä soseeksi. Varsin hyvä hapokkaan pehmeä tahna joka sopisi vaikkapa kalan kaveriksi.

Grillattu raparperi on myös sinällään hyvä lisäke esimekiksi kalalle tai rasvaisemmalle lihalle hapokkuutensa ansiosta. Pahin kirpakkuus häviää grillissä, mutta edelleen raikastaa kivasti. Ja pienikin määrä riittää!

Raparperisima: kuten normaali sima, mutta sitruunan sijaan raparperia. Jos haluaa sotkea asioita, niin herukanlehtiä vielä joukkoon ja sitruunahapolla lisäraikkautta. 

Friteeratut raparperinkukat: Raparperi kukkii juuri nyt ainakin meillä litukassa, joten kannattaa kerätä muutama valkoinen hattara (varren kanssa), tehdä kotona kevyt frityyritaikina, dipata kukan siinä ja keittää öljyssä kultaiseksi palloksi, joka on vielä helppo syödä paikalleen jätetyn varren ansiosta!   

Vielä kokeilematta ja myöhemmin raportoiden: 

Raparperirisotto, koska miksi ei?  

Hollandaise raparperimehusta