tiistai 15. helmikuuta 2022

Ramen, tai ainakin sinnepäin

 


Nuudelikeitto on meillä tokaluokkalaisen vakiovastaus, kun kyselee toiveruokia. Etenkin näin talvella lämmittävä umaminen liemi onkin herkullista, joten varsin usein tuohon pyyntöön on myönnytty. Tämä on toimiva konsepti myös sikäli, että liemen voi keitellä valmiiksi viikonloppuna ja keitto syntyy arkena hyvinkin nopsasti (lisäksi olemme keksineet että lientä voi umpioda vanhoihin kurkkupurkkeihin, joten sitä löytyy aina kellarista pahanpäivän pika-aterian varalle). 

Oikea japanilainen ramen-liemi taitaa olla yhtä pyhä asia kuin napolilainen pizza, joten kutsutaan tätä meidän versiotamme vain nuudelikeitoksi. Joka tapauksessa esikuvana toimii ramen, joskin liemen mausteet eivät välttämättä aina ole perinteiset. Seuraava ohje on varsin suurpiirteinen, koska ainesten tarkka mittaaminen ei ole kuulunut tapoihin ja maistaminen ja sen perusteella justeeraaminen tuottaa aina parhaiten omaan suuhun sopivan tuloksen. 

Umaminen nuudelikeitto

Dashi: 

5 dl kiehuvaa vettä
2 nori-arkkia tai paksumpa kuivattua levää
kouralinen katsuobushi-lastuja 

Liotetaan puolisen tuntia, siilataan rojut pois ja säästetään liemi.

Liemi:

1,5 litraa vettä
2 sipulia
1 iso porkkana
10 kynttä valkosipulia
50 g inkivääriä
kourallinen kuivattuja tatteja (tai kuivattua shiitaketta jota saa etnisistä)
5 tähtianista, kanelitanko, korianterinsiemeniä (lakritsijuurta)
misotahnaa
fermentoitua korealaista paputahnaa
vajaa rkl gochujangia
noin desi soijaa
miriniä
(mustaa) riisiviinietikkaa
2 rkl ruokosokeria

Pilkotaan sipulit ja porkkana sekä inkivääri kuorineen ja nakataan veteen. Lisätään mausteet ja sienet, keitellään tunti pari. Siilataan rojut pois, lisätään loput aineet. Kun tahnat ja sokerit liuenneet, lisätään dashi. Justeerataan happo, suola ja makeus omaan suuhun sopivaksi. 

Keittoon tulee aina nuudeleita ja meillä lähes aina tofua, mutta muuten voi soveltaa vapaasti: Kaalisuikaleita, vihreitä papuja, kananmunaa, porkkanatikkuja, herkkusienisiivuja, suolapähkinöitä,  ituja tai mitä ikinä nyt mielikuvitus keksii kulhoon heittää. Jos haluaa Kaakkoisaasialaista twistiä niin lientä voi pehmentää kookosmaidolla. Myös paahdettu tahini toimii. Pöytään sitten vielä chiliöljyä (Lao gang ma-brändin crunchy chilli-oil on loistavaa, löytyy ainakin Tampereella EastAsiaMartista). 

Tästä siis tulee kaksi litraa lientä, mikä vastaa 5-10 annosta niiden koosta ja liemen/kiinteän materiaalin suhteesta riippuen. Liemi ei kärsi pakastamisesta tai umpioinnista.

Juomapareja jos tälle kaipailee niin viime viikonloppuna testattuna kuiva oloroso-sherry oli aikas loistava. Alkon "nettikaupasta" löytyy Alfonso Oloroso Seco (jota näyttäisi olevan myös Tampereen stockan alkossa jos täälläpäin lueskelee). Toki chilisäyksen jälkeen rapsakka IPA toimii hyvin siinä missä sakekin. 

sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Herkullinen Garnacha Alkon helmikuun erikoiseristä!

   Kuukausittaiset erikoiserät ovat tavallaan mukava lisä monopolin valikoimaan, mutta melko usein niihin tahtoo tulla kovasti joko kovasti ylihinnoiteltuja "kultti"tuotteita tai muuten vain meidän suuhumme sopivattomia viinityyppejä. Nyt helmikuun satsista osui kuitenkin silmiin maltillisesti viidetoista euron paikkeille hinnoiteltu Madridin puolelta Serra de Gredosta tuleva garnacha. Kyseinen Gredoksen vuoristo on yksi garnacha-rypäleelle parhaiten sopivista alueista Espanjassa, kuten kirjoitimme viime kesäkuussa. Alkon valikoimassa alueen viinejä ei ole juuri (Comando G:n tilausvalikoiman pullotteita lukuunottamatta) näkynyt. Niinpä tätä tulokasta täytyi käydä hakemassa muutama pullo (maistamatta ja riskillä).

Las Moradas de San Martin on suhteellisen nuori viinitalo, jonka 21 hehtaarin Pago de Los Castillejos-nimiset tarhat sijaitsevat Madridin, Toledon ja Avelan rajaseudulla San Martin de Valdeiglesias-nimisessä kylässä.  Hiekkapohjaiset tarhat ovat lähes 900 metrin korkeudessa merenpinnasta. Luomuna viljellyt vanhat garnacha-köynnökset kasvavat pensasmuodosssa (joka on kuivilla aluilla käytännössä ainoa järkevä vaihtoehto).

Las Moradas de San Martin Senda 2018 on käynyt villihiivoilla, ekstraktio on varovainen ja maseraatioaika lyhyt viini on  nähnyt maltillisesti 10 kk eri-ikäistä ranskalaista tammea  500-litraisten tynnyreiden muodossa ennen pullotusta. 


Väriltään  viini on keskisyvän tiilenpunainen. Viinin tuoksussa on kirsikkaa, kirpakkaa luumua, aavistus marsipaania ja taustalla välimeren kovia yrttejä. Suussa nuorekkaan marjaisa,  raikkaan hapokas, melko täyteläinen ja suuntäyttävä. Suussa maku on edelleen raikkaan marjaisa, keskipaletilla ehkä jopa hieman karkkinen mutta ei kuitenkaan häiritsevästi. Jälkimaussa yrttisyyttä, sopiva viipyilevä tanniinisuus. Erittäin yhtenäinen kokonaisuus, joka ei jätä suussa aukkoja vaan jatkuu siemauksen alusta viipyilevään jälkimakuun. Tämä viini ei ole millään tapaa tajuntaaräjäyttävän moniulotteinen, tuntien nuuhkimista ja pohdintaa edellyttävä ja todellista luonnettaan piilottelevahienohelma. Senda menee sen sijaan nuorekkaassa ja iloisessa hedelmäisyydessään suoraan sydämeen, ja jos nyt Alkon valikoimasta jonkun viinin pitäisi sanoa olevan glouglou, niin tässä olisi sitä osastoa.  

Tällä yläpeukku ja Alkon suuntaan toive että lisää vastaavaa. 


maanantai 7. helmikuuta 2022

Romesco de Peix: Katalonian haastaja bouillabaisselle

Näin madekauden alettua piti keksiä jotakin kokkailtavaa tästä kevättalven sesonkikalasta. Keskitalven kaukokaipuu huusi jotakin muuta kuin perinteistä madekeittoa, joten pieneen päähän välähti muisto Kataloniassa syödystä kalapadasta. Nettihaku tuotti tuloksena ohjeen katalonialaiselle Romesco de Peix:lle, johon päätimme vuoden ensimmäisen mateen upottaa  

Tämä ruoka on makumaailmaltaan lähellä Etelä-Ranskan Bouillabaissea, mutta koostumukseltaan se on selvästi patamaisempi ja rakenteeltaan runsaampi. Made sopi ruokaan hyvin, sillä leikkasimme siitä fileet ja keitimme lopun sakeaksi liemeksi, johon soseutettiin mukaan liemenkeiton yhteydessä irronneet lihat (ja ehkä pienet ruodotkin). Hukkaa tulee mateesta näin menetellen minimaalisesti. 

Keitto sakeutetaan manteleista, paahdetusta paprikasta, valkosipulista ja oliiviöljystä soseutetulla romescolla, jossa on lisäksi hapokkuutta sherryetikasta ja savuisuutta savupaprikajauheesta. Tämä hieman bitterinen tahna tuo pataan omintakeisen espanjalaisen vivahteensa. 

Romesco de Peix

1 iso made
2 isoa sipuli
2 porkkanaa
1 tlk kirsikkatomaatteja
4 + 2 valkosipulinkynttä
2 dl valkoviiniä
1 tlk säilöttyjä paahdettuja paprikoita
1 dl manteleita paahdettuna
oliiviöljyä
sherryetikkaa
savupaprikaa
timjamia, aniksensiemeniä, 3 laakerinlehteä, sahramia.
1 rkl suolakapriksia
pari sardellifilettä
appelsiininkuorta

Irrota mateesta fileet. Keitä liemi rangasta: Kiehuta litrassa vettä reilulla lämmöllä vartti. Nosta ranka pois liemestä, irrottele sormin kiinni jääneet lihanpalat, heitä liemeen ja soseuta. Silppua sipulit, porkkanat ja 4 valkosipulinkynttä. Kuullota sipuleitea ja porkkania pitkään oliiviöljyssä kattilan pohjalla, älä ruskista. Lisää lopussa valkosipulit silputtuna. Kaada joukkoon valkoviini ja kalaliemi sekä tomaatit. Mausteet, sardellit ja kaprikset sekä raastettu appelsiininkuori mukaan tässä vaiheessa myös. Anna redusoitua hiljalleen 2/3:n alkuperäisestä. 

Tee romesco: Mantelit, paprikat, 0,5 dl oliiviöljyä, 1-2 tl savupaprikaa sekä loraus sherryetikkaa (tai muuta viinietikkaa) blenderiin ja soseeksi. Lisää romesco keittoon. Mikäli koostumus on mielestäsi liian löysä tai nestemäinen, keitä kasaan tai lisää vettä. Taannoin lisäsimme liian löysäksi jääneeseen pataan kourallisen riisiä, mikä toi lisää ruokaisuutta. Lopuksi mausta suolalla omaan suuhun sopivaksi.

Kun pata on valmis, ota madefileet esiin. Leikkaa kalat suupaloiksi, jauhota kevyesti ja paista pannulla  padan päällä tarjottavaksi. Padan kylkeen sopii rustiikkinen paksukuorinen maalaisleipä, mutta sen voi tarjota hyvin myös riisin kanssa. 

Tämä pata on sikäli hyvä viikonloppuruoka, että se käytännössä vain paranee säilytyksessä (tämän vuoksi lisäämme kalat vasta padan päälle). Viime viikonloppuna tehtyä pataa jatkoimme arkiviikolla nopeaksi mutta herkulliseksi ruuaksi kikherneillä kalan sijaa, mutta yhtä hyvin voi turvautua sen rakkaan espanjalaisen säilykehyllyn pikkusimpukoihin, jotka toimivat tässä loistavasti. 

Tämän kanssa sopii niin kevyt punaviini (mieleen tulevat vaikkapa Madridin alueen garnachat) tai runsaampi garnacha blanca Prioratista tai kuorikontaktia saanut, runsaampi ja bitterinen versio Terra Altasta.