keskiviikko 30. elokuuta 2017

Sisilialainen ruokakulttuuri tarjoaa todellisia elämyksiä kulinaristille!

Olemme pitäneet aina Italialaisesta ruuasta, mutta taannoisella matkalla ihastuimme korviamme myöten Sisialaiseen ruokakulttuuriin tai ainakin siihen pieneen osaan mitä siitä koimme. Matkaoppaana yhtenä päivänä Catanian toreille ja ruokakauppoihin oli Tampereen parhaan ruokakaupan -Culinaria Keittiöelämää- omistaja miehensä kanssa.

Olimme sopineet treffit catanian torille aamulla,  ja sieltä aloitimmekin koko päivän kestävän seikkailun Catanian toreilla ja ruokaputiikeissa. Aloitimme päivän kiertelemällä pescateria-torilla ihaillen hedelmä-ja vihanneskojujen tarjontaa. Elokuussa sesongissa olivat persikat, viikunat, tomaatit, munakoisot ja kesäkurpitsat (myös kesäkurpitsan kukat). Tässä kohtaa iski kateus Sisilian loppukesän sadon runsautta kohtan ja esiahdistus tulevaa talvea ajatellessa.

Valtaosaa tuotteista löytyy tuontitavarana myös Suomesta, mutta monet hedelmät poimitaan vientin raakoina koska ne eivät kypsänä kestä kuljetusta: Persikat esimerkiksi maistuivat tuolla aivan erilaiselta kuin Suomessa.
Kävimme myös vierailemassa oppaamme luottopähkinäkauppiaan luona, missä saimme maistaa niin  erilaisia tuoreita pähkinöitä kuin heidän auringossakuivattuja tomaattejaankin. Samalla saimme tietenkin reseptejä eri tuotteille kaupan päälle. Pistaasipähkinä oli selvästi Sisilian juttu, sitä oli lähes joka ruuassa. Ehkä oudoimpia olivat pistaasilla täytetyt makkarasuolet, jotka oli vielä leivitetty pistaasipähkinöissä.
Kalatorit olivat Cataniassa myös todella huikeat ja näkemisen arvoiset. Voisin veikata, että vastaavanlaiset torikojut eivät menisi Eviralle läpi Suomessa. Nyt sesongissa näyttivät olevan ainakin sinisimpukat, joita oli kaikkialla tarjolla edulliseen 3€/kg hintaan. Helle oli vierailupäivänä aikamoinen ja raikas Seltz (soodavettä, limeä ja tarvittaessa suolaa) sillanalusbaarissa nauttina virkisti mukavasti. Kävimme kierroksen päätteeksi vielä lounaalla Mm!!...-nimisessä trattoriassa, jossa ruoka oli todella herkullista. Maistelimme ainakin mustekalaa caponatan kanssa, merenelävistä tehtyä carpacciota, pasta vongolea ja kokoisena grillattua kalaa. Kaikki todella herkullisia. Paikalla on vieressä myös oma viinikauppa, josta kävimme valitsemassa lounaan juomat. 2 loistavaa etnan valkkaria ja yhden roseen, joista saimme otettua loput kotiin. Suosittelemme pöytävarausta sekä lounaalla että illallisella.
Ensimmäisen caponatamme nautimme siis Mm!!...:ssa, mutta saimme useita loistoversioita myös myöhemmin reissullamme. Joka ravintolalla tuntui olevan hieman erilainen versio tästä sisilialaisesta munakoiso-tomaattiruuasta, mutta kaikki toimivat upeasti. Useimmat versiot olivat kuitenkin hieman makeahkoja, sillä niihin oli lisätty rusinoita. Monissa oli myös pinjansieminiä, jotka sopivat pataan oivalisesti. Osassa oli kapriksia, osassa oliiveja ja osassa molempia. Yrttimausteet vaihtelivat basilikasta persijaan. Aiemmin kotona valmistamaamme nähden uusi juttu olivat kuitenkin rusinat, jotka tulevat jatkossa kuulumaan omaankin reseptiimme.

Sekä caponatasta että monien ruokien pistaasista tulivat mieleen Pohjois-Afrikkalaiset ja Lähi-Idän vaikutteet. Vielä selvemmin tämä nousi mieleen syötyämme kania, jonka makeahko liemi olisi mainiosti voinut olla marokkolainen tagine.
Suomessa olemme tottuneet siihen, että raaka-aineet tulevat ympäri maailmaa. Sisiliassa ruoka oli paikallisempaa ja oman kylän tuotteista oltiin selvästi ylpeitä. Toreilla kasvikset oli usein merkitty kylän mukaan, esimerkiksi "pomodori di Catania". Myös juustot olivat usein paikallisia. Ja vaikka rannikolta on vain puolen tunnin ajomatka Etnan rinteille, ei korkeammalla sijaitsevista ravintoloista juuri mereneläviä löytynyt: Kalaa ja äyriäisiä sai rantaravintoloista, vuorilta sen sijaan lammasta, kania, kanaa ja tatteja.

Loistavia kasviksia sen sijaan tuntui olevan joka paikassa: Tomaatit, munakoisot ja kesäkurpitsat olivat sesongissa, ja niitä oli kaikkia kymmeniä erilisia. Etenkin tomaatit olivat niin kypsiä, että suomalaiset kypsät kesätomaatitkin kalpenevat rinnalla. Kesäkurpitsat oli usein kerätty aivan pieninä vain sentin paksuisina nakkeina, ja niihin saatiin paahtamalla upea maku. Monissa vihanneskaupoissa myytiin myös valmiiksi hiillostettuja munakoisoja, sipuleita ja paprikoita kastikkeiden ja patojen pohjaksi.

Juustoista täytyy mainita ricotta, jota Sisiassa saa useammassa muodossa. Usein se tehdään lampaanmaidostaa, joskus lehmän. Ricottaa saa tuoreena, uunissa paistettuna ja kovana, pastan päälle raastettavana ricotta salatana. Tuore ricotta oli kuitenkin aina tuoretta ja ilmeisen paikallista.

Ricottaa sai usein osana antipastolautasta, johon kuului sen lisäksi monesti pieni annos caponataa, ricottalla täytettyjä keskäkurpitsarullia tai paahdettua/friteerattua kesäkurpitsaa ja/tai munakoisoja. Toisinaan kasviksia sai myös marinoituna. Useimmiten lautasella oli myös pari palaa kovaa (usein provola-) juustoa sekä pari siivua salamia.
Majoituimme reissun aikana yhden yön lentokentän vieressä olevassa hotellissa ja 5 yötä paikallisella farmilla Airbnb:n kautta. Majapaikka oli valittu tietenkin niin, että läheltä löytyi sekä mielenkiintoisia kävelyreittejä että viinitiloja. Sellaisessa maastossa meidän porukka on onnellinen. Kävimme useampana päivänä kävelemässä Etnan jylhillä rinteillä ja ihailemassa tulivuorenpurkausten aikaansaannoksia. Farmilla oli majoitusta reilulle kymmenelle hengelle, mutta heidän pääelantonsa tulee hedelmien viljelystä. Tilaa voimme lämpimästi suositella lapsiperheille: Meidän 4-vuotiaamme oli ihan fiiliksissä siitä, että sai päivittäin syöttää tilan kanoja ja aaseja. Lisäksi isäntäperhe farmilla oli todella mukava ja puhui todella hyvää englantia.
Päädyimme isäntäperheen kanssa myös sunnuntailounaalle Motta Camastran pikkukylään, jossa paikalliset mammat järjestävät sunnuntailounaita nimellä Il borgo in festa. Lounaan idea on, että kattaus maksaa 20€/hlö ja se sisältää 4 ruokalajia kylän perinneruokia+juomat. Lounas alkaa yhden mamman kotoa ja jatkuu toisen mamman luona kylässä kieräen. Aivan mahtava tapahtuma, jossa päädyt todennäköisesti syömään loistavaa ruokaa tuntemattomien seurassa. Samalla pääset tutustumaan paremmin Sisilian ruokakulttuuriin ja paikalliseen elämään. Kylän mammat ovat perustaneet tapahtuman, jotta sisiliassa hieman tuntemattomampi kylä pääsee paremmin esille. Projekti on poikinut mammoille myös catering-keikkoja ja esiintymisiä eri tapahtumissa. 

Kaiken kaikkiaan Sisilia oli viinin ja ruuan ystävälle mahtava lomakohde: Potentiaalisesti katastrofiset nälkäkiukun sanelemat pakkopysähdykset sattumanvaraisiin tienvarsikuppiloihin osoittautuivat useammin kuin kerra upeiksi ruokakulttuurikokemuksiksi. Ruoka oli paikallista,  tuoretta ja aitoa. Ja viinit etenkin Etnalta ovat oman postauksensa arvoisia! 

maanantai 28. elokuuta 2017

Orko's Wines Rkatsiteli 2014


Orko's Wines Rkatsiteli oli random-ostos Vins-Etonnatsilta. Viinistä ei löydy intensiivisellä googlettamisellakaan kovin tarkkoja tietoja, mutta viini tulee Itä-Georgian Kakhetista, joka on Georgian tärkein viinintuotantoalue. Rypäleet ovat kasvaneet Sighnaghin alueella.

Rypäleenä tässä on perinteinen georgialainen lajike rkatsiteli, joka on hyvin hapokas, laajalti itä-blokin maihin levinnyt lajike. Viini tuottaa herkästi aromeiltaan mitäänsanomattomia viinejä, mikäli satoa ei rajoiteta riittävästi. Viini on tuotettu maahan haudatussa qvevri-amforassa, ja valkoiset rypäleet ovat saaneet käydä viileässä lämpötilassa maan alla kuorineen kuten punaviinit yleensä. Tämän vuoksi kyseessä onkin siis ns. oranssi viini, jossa on hieman valkoisten kuorten tuomaa tanniinisuutta.

Väriltään viini on syvän kullankeltainen, hieman jopa punertavaan taittava. Liikkeiltään raskaahkon viskoosinen. Sen tuoksussa on päälimmäisenä erittäin kypsää omenaa ja omenankotaa. Alta löytyy aromaattista kukkaisuutta ja kvittenihilloa. Tuoksu on täyteläisen hedelmäinen. Viini on myös suussa raketeeltaan täyteläinen, toki täysin kuiva. Alkoholia tuntuu olevan kohtalaisen runsaasti, mikä tuottaa yhdessä kukkaisen aromimaailman kanssa jopa makean tunnun. Viinissä on paljon hapokkuutta, mikä pitää suutuntuman raikkaana alusta loppuun. Jälkkimaku on hunajaisen hedelmäinen ja hapokkuuden ansiosta raikas, siinä tuntuu myös sopivaa kuorikontaktin tuomaa katkeruutta.

Viini oli erittäin positiivinen yllätys, se muistutti etäisesti Juran kevyesti oksidoituneita iäkkäämpiä Savagnin-viinejä. Tämän yhdistäisin ehdottomasti siipikarjalle tai possulle, sikäli täyteläinen mutta hapokas viini on kyseessä. Täsmävinkkinä syksyyn voisi olla vaikkapa edällämainitut proteiinit kermaisen kanttarellikastikkeen kera!

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Maailman ympärimatka elokuussa Italiassa


Elokuu oli maailman ympärimatkalla varattu Italialaiselle ruualle ja sieltä löytyikin helposti kolme kokattavaa ruokaa blogiin. Oikeasti ruokia oli löytynyt varmaan 20, mutta valitsimme lopulta kolme klassista italialaista reseptiä. Suosittelemme tekemään erityisesti näistä resepteistä herkkutattirisoton, koska tattien sesonki on juuri nyt. Jos et löydä metsästä sieniä niin toreilta niitä saa myös.


Syyskuun matkakohde on vielä hakusessa, mutta eiköhän me löydetä mielenkiintoinen maa kohteeksi, jossa ruoka ja viini saa taas olla pääosassa. 

tiistai 22. elokuuta 2017

Viinejä Etnan varjosta: Tenuta di Fessina

Viileän kesän lopuksi pääsimme viikoksi nauttimaan Sisilian (ennätys-) helteistä. Ensimmäisen päivän hautovan +36-asteen jälkeen lämpö laski onneksi hieman siedettävämmäksi. Lisäksi siirryimme majapaikkaamme 600 metriä merenpinnan yläpuolelle Piedimonte Etneon kylän liepeille tulivuoren koillisrinteelle. Lämpötila laski korkeuden vuoksi, ja lisäksi rinteessä sijaitsevan talomme terassille puhalteli viilentävä tuuli käytännössä koko viikon.

Majapaikka oli valittu strategisesti rannikon ja Etnan pohjoisrinteellä sijaisevien viinitilojen puolivälistä. Myös etelärinteellä on viinintuotantoa ja etenkin valkoisia rypälelajikkeita kasvatetaan eteläpuolella runsaasti, mutta varsinainen Etna Wine Road kuitenkin kulkee pohjoisrinnettä Lingualossasta Randazzoon, ja tämän tien varrella sijaitse suurin osa maineikkaimmista tuottajista, mm Cornelissen ja Girolamo Russo Passopischiarossa.
Tenuta di Fessina on Silvia Maestrellin vuonna 2007 perustama viinitalo. Maestrelli on vanhan yrittäjäsuvun tytär, joka sai kipinän viiniin isältään, joka puolestaan aikanaan hankki viinitilan Toscanasta. Maestrelli osti Rovitellosta vanhan viinitilan, joka oli ollut Musmecin suvun omistuksessa.

Talon tarhat ja tuotantotilat sijaitsevat Rovitellossa, 670 metriä merenpinnan yläpuolella. Tarhat ovat kahden vanhan laavavirran välissä ja rajautuvat siten samaan tapaan kuin Burgundin clos-tarhat. Tarhojen maaperä on ohut ja se koostuu laavakivestä, hiekasta ja paikoittain savesta. Maaperässä on erittäin runsaasti rautaa, mangaania, kalsiumia ja kaliumia. Tarhoilla kasvaa eri ikäisiä köynnöksiä, mutta sen ydin on keskellä sijaitseva vanhojen, jopa 120-vuotiaiden köynnösten muodostama vyöhyke. Osa näistä kasvaa omilla juurillaan, sillä ilmavassa ja kuivassa maaperässä viinikirva ei menesty.

Fessinalle oli helppo löytää, talo miltei viinitien varressa rautatien pohjoispuolella. Meidät otettiin vastaan erittäin ystävällisesti. Ensin pääsimme kierrokselle tarhoille, jossa samalla valaistiin viljelymenetelmiä: Tiheään istutetuilla tarhoilla kaikki tehdään käsin, sillä koneet eivät köynnösten väliin mahdu. Köynnökset kasvavat noin metrin korkuisina gobelet-pensaina, ja niiden sato jää alle kiloon per köynnös. Mikäli rypäleitä muodostuu liikaa, niitä poistetaan kasvukauden aikana paremman aromikonsentraation saavuttamiseksi. Kasveja suojataan vain luomuviljelyn sallimilla kupariyhdisteillä.
Kierroksen jälkeen pääsimme vielä näkemään vanhan palmento-rakennuksen, jossa tilan viinit ennen vanhaan tuotettiin. Palmentossa oli säilynyt vuosisatoja vanha viinipuristin, jonka alkuperäisen mallin saarelle toivat jo roomalaiset. Historiallisen kierroksen jälkeen siirryimme kellareihin, jotka myös ovat alkuperäisessä tilassaan lukuunottamatta uusia tynnyreitä ja sammioita.

Talon viinit kypsyvät osin suurissa botti-sammioissa ja osin burgundi-tynnyreissä. Valtaosa viineistä saa käydä betoni- tai terästankeissa, mutta lippulaivavalkoviini A'Puddara saa myös käydä bottissa.
Kellarikierroksen jälkeen siirryimme maistamaan. Talo tuottaa kahdeksaa eri viiniä, jotka kaikki olivat miellyttäviä. Selkeimmin mieleen kuitenkin jäivät vanhoista köynnöksistä tuotettu Il Musmeci Etna Rosso DOC Riserva. Puhdas Nerello Mascarlese vanhoista yli 100-vuotiaista köynöksistä on kukkainen, kirsikkainen ja hapokas. Maistamamme 2014 oli edelleen varsin nuori ja tanniininen ja hyötyy varmasti viiden vuoden kypsytyksestä.

Vielä suuremman vaikutuksen teki valkoinen A'Puddara, jonka valkoisetet carricante-rypäleet tulevat vuokratarhalta Etnan etelärinteeltä 900 metrin korkeudesta. Viini on saanut nimensä A'Puddara-tähtikuvion mukaan: Tämä tähtitkuvio auttoi saaren itärannikon kalastajia osaamaan yön pimeydessä takaisin kotiin. Viini käy tammisammiossa, jossa alkoholikäymisen jälkeen tapahtuu malolaktinen käyminen. Viini kypsyy tammessa ja pullossa, ja se muodostuu erittäin moniulotteiseksi: Lasissa melko raskasliikkeinen kullankeltainen viini. Tuoksussa on persikkaa, vaaleita kukkia, hentoa savuisuutta ja yrttisyyttä. Maku on melko täyteläinen, kukkainen. Suussa aromeista korostuu vihertävää yrttisyyttä. Jälkimaku on erittäin pitkä, intensiivisen mineraalinen ja pehmeällä tavalla hapokas. Tämä oli ehdottomasti yksi reissun parhaista valkoviineistä ellei kaikkein paras !

Suosittelemme visiittiä Fessinalle, mikäli olet kiinnostunut viineistä ja matkustat Etnalle. Suuri bonus oli hyvä englanninkieli, jota ei todellakaan kannata pitää itsestäänselvyytenä. Kiinnostava moderni viinitalo, joka ottaa kaiken irti vanhoista tarhoista ja kellareista!







sunnuntai 20. elokuuta 2017

Maailman ympärimatka Italiassa: Jälkiruuaksi Tiramisua, tietenkin

Italian jälkiruokien kuningatar on tiramisu, siitä on varmaan yhtä monta reseptiä kuin on tekijääkin. Teimme tiramisun tällä kertaa Italiassa Katrin äidin syntymäpäivämatkalla. Etsimme paikallisessa 'siwassa' aineksia ja kysyimme kaupan sedältä, että mistä löydämme tiramisuun käytettäviä ''kissankieli''-keksejä. Mies lähti etsimään ja tuli hetken päästä takaisin kolmen erilaisen keksipussin kanssa. Valikoimassa oli perinteisesti tiramisuun käytetyt keksit, keksit, joita miehen äiti käyttää ja miehen vaimon käyttämät keksit. Valitsimme miehen äidin käyttämät keksit ja hetken päästä mies otti meidät vielä kiinni kaupan käytävällä ja kävi vielä varmistamassa, että olemme löytäneet kaikki muut ainekset. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta ruoka yhdisti tälläkin kertaa.

Tiramisu


2 valkuaista
4 keltuaista
150 g tomusokeria
400g mascarponea
vajaa pari desiä vahvaa kahvia
marsalaa
200g tummaa suklaata
kaakaojauhetta pinnalle
200g kissankieliä

Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Sekoita keltuaiset ja sokeri, vatkaa nekin vaahdoksi. Sotkota mascarpone varovasti keltuais-sokerimassaan. Kääntele valkuaisvaahto kaveriksi. Lado vadin (tai lasien) pophjalle keksikerros, kostuta kahviin sekoitetulla marsalalla. Lisää kerros vaahtoa, sitten keksejä, kostuta, vaahtoa, keksejä, nestettä jne kunnes vaahto loppuu. Juuri ennen tarjoamista pinnalle kaakaojauhetta, tai sen puutteessa suklaalastuja kuten meillä: 80 % suklaa tuo tiramisuun hapokasta terää, kannattaa kokeilla.

Juomasuositus


Suosittelemme viiniksi annokselle samaa marsalaa kuin tiramisun tekoonkin. Mitä sitä hyvää klassikkoyhdistelmää rikkomaan. Pellegrino Marsala Superiore Riserva Oro alkon valikoimasta on ainakin hyvän hinta-laatusuhteen omaava juoma.

maanantai 14. elokuuta 2017

Maailman ympäri Italiassa: Tattirisottoa!!!

Elokuussa alkaa Suomesta löytyä herkkutatteja, joten tämä italialaisten herkku on Suomessa nyt sesonkiruokaa. Italiassa tatteja löytyy etenkin Alppiseuduilla ja Apenniinien vuorilta, ja tiettävästi ihmisiä kuolee silloin tällöin tattionnettomuuksissa, kun innokkaat sienestäjät ryntäävät jyrkille rinteille aamuhämärissä päästäkseen apajille ennen muita.

Herkkutattirisotto: 


4:lle
2 dl risottoriisiä (itse käytämme risottoon Bomba-paellariisiä)
vajaa litra kasvislientä
1 dl raastettua pecorinoa
2dl valkoviiniä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
puoli kiloa herkkutattia sekä muutama pieni ja napakka koristeeksi
persiljaa
salviaa
suolaa
öljyä

Valmista ensin pikkutateista koristeet: Leikkaa parin millin siivuiksi ja paista matalahkossa lämmössä runsaassa öljyssä kunnes ovat hieman rapsakoita. Nosta sivuun paperille ja ripottele päälle suolaa.

Silppua sipuli ja valkosipuli hyvin hienoksi. Freesaa hetki öljyssä. Lisää hienonnetut tatit, jatka paistamista kunnesenimmät nesteet ovat haihtuneet. Kaada pannulta sivuun odottoamaan. Lämmitä kasvisliemi kiehuvaksi. Freesaa kasarissa riisiä, kunnes jyviin alkaa ilmestyä ensimmäisiä rusehtavia läiskiä. Lisää viini, annan imeytyä. Lisää kuumaa kasvislientä pari desiä kerrallaan, kunnes jyvät alkavat hajota. Pidä koostumus löysähkönä. Lisää lopuksi tattiseos riisien ollessa vielä aavistuksen raakoja, annan pehmetä sitten vielä hetki. Voit tehdä risoton etukäteen tähän vaiheeseen ja kypsentää sen loppuun juuri ennen tarjoamista. Kun riisit ovat kypsiä (purutuntumaa pitää jäädä kohtalaisen reilusti), lisää juusto ja silputut yrtit. Nosta lautaselle, koristele tattisiivuilla.

Juomasuositus

Viinisuositus on pitkällinen suosikkimme, Fontanafreddan Langhe Nebbiolo. Laadukas nuorempi ja raikas nebbiolo, jonka hapokkuus ja runsas tanniinisuus leikkaavat hyvin runsasta risottoa. Nebbiolon kukkainen ja hieman tervainen aromimaailma on kuin tehty tattien pariksi!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Maailman ympäri Italiassa: Alkuruuaksi tomaatti-mozzarellasalaattia

Italian ruokakulttuuri on monipuolinen: Pohjoisessa ruuat ovat runsaita ja usein kermaisia, niissä käytetään etenkin Alppien alueella riistaa ja naudanlihaa. Rannikoilla syödään kalaa ja äyriäisiä: Napolin fritto misto tästä oivana esimerkkinä. Etelään mentäessä kerma ja voi vaihtuvat oliiviöljyyn, ja monien ruokien pohjana ovat satoina eri lajikkeina kasvavat tomaatit.

Yksi Italian tunnetuimmista juustoista on mozzarella, jota tuotetaan etenkin Campanian alueella puhvelinmaidosta. (Puhvelit ovat tulleet alueelle aikanaan maurilaisten valloittajien mukana Afrikasta ja viihtyvät hyvin alueen kuumassa ja kosteassa ilmastossa.)

Tomaatti-mozzarellasalaatti


Tässä alkuruuassa yhdistyykin monta leimallisesti italialaista raaka-ainetta:
Mozzarellaa (noin 100 g / syöjä)
Tomaattia
Basilikaa
Oliiviöljyä
Ikääntynyttä modenalaista balsamiviinietikkaa
Suolaa

Leikkaa tomaatti viipaleiksi. Levitä laakealle vadille. Valuta päälle oliiviöljyä ja ripottele suolaa. Revi tomaattien päälle mozzarellaa ja pirskotele vielä kaiken päälle balsamicoa. Viimeistele basilikanlehdillä. Nauti alkuruokana hyvän rapeakuorisen leivän kanssa.

Viinisuositus

Viiniksi tälle alkuruualle sopii kevyt Chianti tai rosso di montepulciano. Näitä löytyy alkosta runsaasti, mutta tässä kannattaa olla tarkkana tammen kanssa: Etenkin monet Chianti Classicot ovat melko tammisia, mikä ei välttämättä toimi salaatin kanssa kovin hyvin. Siten kannattaa valita kevyt (ja usein edullisempi) perus-Chianti kuten vaikkapa Vernaiolo Chianti. Raikas, melko hapokas ja helposti lähestyttävä sangiovese-vetoinen viini toimii hyvin tomaatti-mozzarellasalaatin kera.

Toisena vaihtoehtona paljon parjattu lambrusco: Viineillä oli pitkään huono maine lähinnä siksi, että maahan tuotiin vain teollisesti tuotettuja heikkolaatuisia viinejä. Alkon tilausvalikoimasta löytyy kuitenkin myös muutama laadukkaampi Lambrusco. Medici Ermete Concerto tulee Emilia-Romagnan alueelta jossa pirskahteleva lambrusco on valtaviini. Raikas ja kevyesti kuohuva punaviini sopii erittäin hyvin sekä aperetiiviksi että tämän klassikkoalkuruuan kanssa nautittavaksi!


perjantai 4. elokuuta 2017

Maailman ympärimatka heinäkuussa Libanonissa.

Heinäkuu on kääntynyt jo elokuun puolelle ennen kuin ehdimme julkaisemaan tämän koontipostauksen. Heinäkuun maa valikoitui aika puhtaasti viinien perusteella, koska halusimme tähän sarjaan ehdottomasti mukaan Libanonin kulttituottajan Musarin viinit.




Elokuussa maailman ympäri matka matkustaa Italiaan, kun kaikki kertaa siellä tänä kesänä vierailemme.





keskiviikko 2. elokuuta 2017

Occhipinti sp68 bianco

kuva: www.agricolaocchipinti.it
Occhipintin SP68 rossoa kehuimme aivan hiljattain, ja nyt on valkoisen vuoro! Maistoimme tätä viiniä ensimmäisen kerran BasBas and Staff-viinibaarissa kevättalvella ja ihastuimme heti. Keväällä saimme kotiin muutaman pullon osana Vino Nostrumin Occhipinti-pakettia.

SP68 Bianco on sekoitus albannello- ja zibibbo- (AKA muscat) rypäleistä. Albanello on Sisilian kaakkoisosien paikallinen rypälelajike. Arvellaan, että kreikkalaiset toivat sen saarelle koska sen viljely oli keskittynyt Syrakusan kreikkalaiskaupungin ympäristöön. Lajikkeen luultiin 1900-luvun puolivälissä jo hävinneen, mutta vanhoja köynnöksiä kuitenkin löytyi, ja 1970-luvulta lähtien lajiketta on viljelty hitaasti lisääntyvissä määrin Catanian ja Vittorian alueilla. Muscat on tunnetumpi lajike, jonka erittäin kukkaiset aromit ovat viineistä melko helposti tunnistettavissa.

SP68 on saanut maseroitua 15 päivää kuorikontatissa, selvästi pidempään kuin useimmat valkoviinit. Käymisen jälkeen viiniä on kypsytetty 6 kk sementtitankeissa ja tämän jälkeen tasoiteltu kuukausi pullossa ennen liikkeellelaskua.

Viini on väriltään kullankeltainen, keskisyvä ja suodattamattomana hieman samea.
Tuoksussa ylikypsää melonia, eksoottista yrttisyyttä, voimakasta terpeenistä kukkaisuutta. Maku yllättävän raikas, hapokas. Melko runsaan alkoholinen runko, jossa aromipaletilla kypsää hedelmäisyyttä, yrttisyyttä ja mineraalisuutta. Jälkimaussa aivan hento katkeruus kuorikontaktista.

Täyteläinen runsas valkoviini runsaasti yrteillä maustettujen, öljyisten ruokien kaveriksi.